Rhapsody Of Fire – Nimestä toiseen
Ex-Rhapsody, nykyinen Rhapsody Of Fire julkaisi ensimmäisen albuminsa, Legendary Talesin, vuonna 1997. (Täytyy myöntää, että oli yllätys kun tajuntaan hiipi bändin kotimaa Italia. Yleensähän vauhdikas power metal tulee teutonien maasta.) Rhapsodyn silloisen tulemisen myötä myös tuli markkinoille uusi genre: Symphonic Epic Hollywood Metal. Tänä päivänäkään en oikein ymmärrä mitä tuo on olevinaan. Samanlaiseltahan se Rhapsody kuullostaa kuin tuhannen muuta kolleegaansa, tosin sitä sinfonisuutta Rhapsodylla on ollut ja nähtävästi myös tulee olemaan, enemmän kuin muilla. Toisaalta taas Rhapsody nousi legendaksi melkein heti, sen verran omaperäinen kaikesta huolimatta bändi on onnistunut olemaan. Ja harvemminhan sitä Italiasta tällaisia pumpuja maailmankartalle saadaan.
Vaikka ensimmäinen albumi olikin menestynein, Suomeen Rhapsody saatiin vasta toisen albumin, Symphony Of Encanted Landsin, jälkeen, jolloin italiaanot hilluivat lavalla Tuska-festareilla. Keikka oli sanoisinko että muikeaa kuunneltavaa. Ainoana asiana häiritsi se, että vokalisti Fabio Lionen välispiikeistä ei saanut pirukaan selvää. “Thank you” oli ainoa ymmärrettävä lause. Tästä taannoin heräsikin ihmetys, miten jätkä voi laulaa muttei puhua ymmärrettävää englantia? Dawn Of Victory (2000), Rain Of The Thousand Flames (2001) sekä Power Of The Dragonflame (2002) seurasivat nopeasti toisiaan 2000-luvun alussa. Silloin oli taottava niin maan perkeleesti kun rauta oli kuumaa. Kaikesta huolimatta singlejä Rhapsody ei ole julkaissut kuin kaksi kappaletta: Emerald Sword vuonna 1988 ja Holy Thunderforce vuonna 2000. Yleensähän sitä bändi kuin bändi julkaisee ainakin yhden sinkun per albumi… Rhapsodyn ensimmäinen EP, The Dark Secret, näki päivänvalon vuonna 2004. Tällä samaisella plätyllä mukana on myös Christopher Lee.
Kansitaide bändillä on aina ollut omasta mielestäni likimain maailman hienointa. Tottahan toki liki jokaisessa on jonkin sortin tulta pihisevä matonen (tai sitten örkkejä…), mutta so what? Kyllä se vaan bändin mielekkyyttä lisää, jos kannetkin ovat esteettisesti miellyttäviä. Rhapsody on muuten julkaissut ainakin alkupään albuminsa myös kuvavinyylinä. Rain Of The Thousand Flames tosin oli ns. limited edition ja niitä tehtiin 5000 kappaletta maailmanlaajuiseen levitykseen. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sanoa, että on ne kuvavinyylit vaan komiat tuossa seinällä killuessaan. Ja kuinka moni voi sanoa, että “Mulla roikkuu muutama lohikäärme seinällä!”?
Historiallisen lohikäärmeen siipien läpätyksen jälkeen voimmekin onnellisesti palata nykypäivään. Täytyy myöntää, että vähän jännitti sekä myöskin hirvitti tehdä tämä haastattelu puhelimitse. Muutaman vuoden takainen kokemus toisen perustajajäsenen ja bändin kitaristin, Luca Turillin, kanssa kun oli tavallaan hankala, koska iltaliaanojen englanti tuppaa välillä olemaan aika vaikeaselkoista johtuen korostuksesta ja siitä että italiaanot puhuvat tuhatta ja sataa. Tällä kertaa kuitenkin luuriini pirautti Rhapsody Of Firen toinen perustajajäsen sekä myös bändin kosketinsoittaja Alex Straopoli, joka onnekseni puhuikin ihan ymmärrettävää englantia.
Kuten alussa jo totesin, uusimman albumin myötä vaihtui myös bändin nimi, jota ihmeteltiin siellä sun täällä tovi jos toinenkin. Syynä nimenvaihtoon oli puhtaasti ja yksinkertaisesti se, että tekijänoikeuksien mukaan bändi ei saanut olla pelkkä Rhapsody. Bändi tosin teki kaikkensa lain puitteissa, että nimi olisi saanut jäädä, mutta kun ei niin ei sitten väkisin. Nimen idea oli kuitenkin hyvä, jotain piti tehdä. Alexin luonnehtii uutta uljastan nimeä.
– Rhapsody Of Fire kuvastaa oikein hyvin musiikkiamme sekä intoamme tehdä juuri tällaista musiikkia.
Itse jäin miettimän, miksei Mighty Rhapsody (vanhat kotisivuthan olivat sillä nimellä), mutta ehkäpä se olisi ollut jo liian suuruudenhullua se.
Tähän väliin oli ihan pakko udella vähän edellisestä albumista. Siinähän alussa pienen palopuheen pitää legendaarinen näyttelijä Christoper Lee…
– Olemme kaikki aikamoisia Sormusten Herra -faneja. Nähtyämme trilogian alkoi mielessämme itämään ajatus, että saisi Leen mukaan albumille. Muutaman mutkan kautta se onnistuikin.
Enemmän olisin ollut yllättynyt, jos Alex olisi sanonut vihaavansa Lord Of The Rings -saagaa…. Tai sanonut että kukaan bändistä ei tykkää moisesta hapatuksesta. No mutta, uudella albumilla on yksi viisu vetäisty herrojen äidinkielellä. Siitä juonsi visio kokonaisesta albumista italiaksi? Ajatelkaa nyt, power metallia italiankielellä, olisiko komeaa?
– Mmm… ei. Italiahan on hyvin pehmeä, kaunis ja romanttinen kieli. Se sopii erittäin hyvin esim. rakkauslauluihin tai oopperaan. En usko, että olisi kovinkaan massiivisen kuuloista lauleskella lohikäärmeistä italiaksi….
No ei sitten. Olisihan se ainakin ollut erikoista ja erilaista. Vaihtelu kun näet virkistää. Mitäköhän muuten olisi italiaksi “Me jahtaamme lohikäärmeitä, listimme ne ja pelastamme kuningaskunnan ikuiselta tuholta.”
Ja takaisin asiaan! Vähän ennen uuden Rhapsody Of Firen albumin julkaisua bändin kitaristi Luca Turilli julkaisi oman soolonsa. Samanaikaisesti Alex on tekemässä ensimmäistä sooloalbumiaan. Hyvä, että jätkissä riittää virtaa, mutta miten he saavat ajan riittämään myös bändille?
– Organisointikysymyshän se vain on. Yhtenä päivänä tehdään yhtä, toisena toista. Ja kun aikataulustaan pitää kiinni kaikki valmistuu ajallaan. Rankaahan se toki on tehdä montaa systeemiä yhtaikaa, mutta sille nyt ei voi mitään. Kuitenkaan ongelmia ei juurikaan ole ollut vaikkakin joutuu sahaamaan miljoonan eri asian välillä.
Tästä pääsemmekin loistavasti kiertuepuolelle. Rhapsody Of Firehan on kiertänyt jo jonkin aikaa tätä pallukkaa ristiin rastiin Manowarin kanssa. Suomessa tosin ei ole nähty muskeleita lohikäärmeistä puhumattakaan. MitVit? Eikö kelpaa, oliko Tuskan keikka muutama vuosi sitten niin huono bändin mielestä, että tänne ei voi enää tulla?
Alex huomauttaa, että tämä on ihan Manowarista kiinni ja jostain syystä Manowar nyt ei tällä reissullaan raahaa karvakalsareitaan kylmään pohjolaan. Rhapsody itse mielellään palaisi Suomeen miekkoineen lohikäärmeitä jahtailemaan. Varovainen arvio olikin, että ensi vuoden puolella Rhapsody Of Fire ehkä aloittaa oman kiertueensa ja silloin, mikäli näin tapahtuu, bändi eksyisi jopa Suomeen saakka. Alex itse luonnehti tällä haavaa ainoasta vierailusta Suomen kamaralle seuraavasti.
– Tuska-festivaalin keikka oli mielestäni oikein hieno. Yleisö oli hyvin mukana ja sellaisella keikalla on aina ilo soittaa. Tottakai haluamme soittaa Suomessa uudelleenkin mahdollisimman pian.
Että nyt sitten peukku pystyyn (kaksi tuottaa epäonnea) ja kädet ristiin kyynärpäitä myöten. Olisihan se mukavaa nähdä legendaarinen Rhapsody Of Fire uudelleenkin. Sillä kertaa sitten voisi vaikka pistää vedon pystyyn kavereiden kanssa ja yrittää arvailla mitä välispiikeissä sanotaan. Tai sitten ei.
Haastattelu julkaistu : 2006-09-21
Kirjoittaja : Sarita DeFeis
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua