Kemmuru – Omin keinoin ja omin päin

Jo hyvän tovin ensimmäisellä kotimaisella räppiä vääntänyt Kemmuru on hypännyt Suomen oman hittitehtaan, Monspin, kelkkaan ja oli korkea aika ottaa selvää, mitä miekkosia homman takana lymyilee ja miten stadilaisia huijataan. Kysymyksiin sain vastailemaan bändin biittinikkarin ja sanasepon, Aksimin, joka teki hommat selviksi heti kättelyssä.

Miten ja miksi Kemmuru on pistetty kasaan ja mikä on pääfilosofia, jos sellaista on, musiikkinne takana?

– Kumpikin, minä ja Jodarok, räppäilimme tahoillaan jo ammoisella 90-luvulla, meikä Tikkakoskella ja Jodarok Joensuussa, kunnes lyväskyläläisen J-Funk-kollektiivin kautta tiet kohtasivat vuoden 2000 kieppeillä. Sanoista siirryttiin tekoihin kummankin muutettua Helsinkiin. Jussi Laini hyppäs kelkkaan, koska se on vaa nii paha jätkä. Tärkeintä on tehdä meidän näköistä, elämänmakuista musiikkia.

Mikä on yhtyeessä tehtävänjako? Ovatko roolit selkeitä vai onko jokaisella kädet pelissä joka alueella?

– Meikältä kun ne biitit yleensä syntyy, niin myös samalla helposti alan ideoimaan jo kertsiä tai ehkä sisältöä. Se on kai ihan luontainen vika. Mutta jo tekovaiheessa kiinnitimme asiaan huomiota niin, että tietoisesti jätin osan biiseistä täysin Jodan ideoitavaksi, jotta saataisi levyyn myös sitä olennaista Jodarok-fleivaa. Jokatapauksessa ei me ikinä tehdä aleta käyttää ideaa tai biittiä joka ei toiselle kelpaa. Aina on yhteinen visio.

– Katson et mun vahvuus on musikaalisuus, kertsit jne.. ne raamit mihin biisi tehdään. Jodan vahvuus on se sielu ja biisin sisältö ja sellanen hameväkeen vetoava aito paskanhajunen maalaiskarisma mitä siitä huokuu. J-Laini on tehnyt skrätsit ja yhen hienon taustan. Meillä noi kemiat pelaa kyllä iha loistavasti ku ollaan taas päästy tekemisen makuun. Jos Rokki sanoo et on jotain korjattavaa, niin korjataan ja joskus toisinpäin.

Olette tehneet pitkään hommia omakustannepohjalta, onko tämä ollut tietoinen valinta vai onko pyrkimys ollut aina päästä ns. “oikealle” lafkalle levyttämään?

– Omakustanteita tehdään aina kun se on kannattavampaa kuin jokin muu järjestely. Monsp pystyy hoitaa markkinoinnin ja jakelukanavat, joihin meillä ei ole mahkuja. Ei tää prosessi oo mikskään muuttunut, yhtä kotikutoista tää on ku ekakin.

– Studio kuin studio, se musiikki kasataan sämplerin ja tietokoneen sisällä, on ne seinäpaneelit kuinka kalliit tahansa. Kamoon, sinkkuki oli 7 viikkoa listalla ja se paska nauhotettiin yhen Väiskin makkarissa jonku peilin edessä. Valittiko joku siitä huonekaiusta? Ei.

Miten yhteistyö Monspin kanssa lähti liikkeelle? Lafka on tunnetusti aika Stadi-keskeinen, ettekä te taida alunperin sieltäpäin olla, joten miten homma heidän kanssaa toimii?

– Koko Suomihan on stadikeskeinen, mut koko Stadi on täynnä maalaisia. Riittää et siellä asuu hetken ja käy morjestaa jossai ajankohtasessa ravintolassa, niin ne luulee et oot yks niistä. Suckas.

Teette projekteja myös muualle ja omine nokkinenne; kumpi tapa tuntuu luontevammalta, kaiken hoitaminen itse vai levy-yhtiön kautta julkaiseminen? Onko lafkojen kanssa tullut paljon tilanteita, joissa olette joutuneet tekemään musiikillisia kompromisseja?

– Kemmuru on täydellinen kulttuuritehdas: tuottaja, miksaaja, räppäri, dj, graafikko, koreografi, keikkamyyjä ja ittesä manageri. Kun tekee räppiä niin ainakin musiikkipuolella kaiken pystyy hoitamaan ite. Joku Kanye pystyy hoitaa vaikka kokonaisen sinfoniaorkesterin. Jos levy-yhtiö ei usko artistin omaan luovuuteen niin se alkaa neuvoa sitä. Jos artisti ei usko itseensä niin se alkaa kuunnella niitä neuvoja. Räppi on kuitenkin niin ekassa persoonassa tapahtuvaa kerrontaa, et jos sä et seuraa omia nuotteja niin voit samantien muuttaa räppinimeks Mc Risto Asikainen tai kuka sua sitte ohjaakin.

Hiukan epäilevän ilmapiirin hälvettyä, mutta myös suuren buumin laannuttua, miltä tuntuu tehdä suomenkielistä räppiä tällä hetkellä, varsinkin kun vallalla oleva (lue yleisesti tunnetuin) tyyli on edelleen tuo klubiystävällisempi materiaali ja teidän tyyli on tuollaistaa vanhempaa, rehtiä vinyylinkatkuista vääntämistä.

– Tärkeintä että tää meidän oma juttu on löytänyt yleisönsä ja se riittää. Kun katto miten nopeesti se eka levy lähti käsistä niin pysty toteamaan, et konsepti ei oo ihan paska. Musta tuntuu, et kun laadukkaita omakustanteita ja julkaisuja ylipäätään pukkaa enemmän, niin ihmiset ovat alkaneet kuunnella tarkemmin et mikä on oikeesti hyvää. Kun kymmenen omakustannetta on parempia kuin se TV:stä-tuttu räppilevy niin sanalle “katu-uskottavuus” alkaa löytyä merkitystä.
– Kyllä me pitkälti kaikenlaista räppiä diggaillaan, uutta ja vanhaa. Aina niistä tahtomattakin jotain vaikutteita tarttuu, mutta tärkeintä on ettei olla sidottuja johonkin tiettyyn aikaan ja trendiin. Se mikä ei ole yhden hetken juttu, ei myöskään hetkessä katoa.

Minkälaiseksi luonnehtisitte tämänhetkistä ilmapiiriä Suomessa artistien kesken? Onko jaottelu edelleen voimakasta, alkavatko eri tyyliset poppoot lähentyä toisiaan?

– Huomaa et aika moni on aikuistunu ja turha urpoilu lakannu. Nuorena sitä on aina kuumaverisempi kaikessa, ku pitää todistella nii vitusti. Vanhat on varmoja. SKENE on nyt henkisesti siinä 20v-iässä. Nuori, mut ei mikää iha kersa enää.

Miltä tulevaisuus näyttää Kemmurulle; uudet projektit, kuumat juorut ja yleinen leuhotus on nyt paikallaan!

– Kehumatta paras. Edellistä pidempi, paksumpi ja kovempi! Lokakuussa kaupoissa. Siitä vinyylit ja varmaan instrumentaalivinyylit kans. Se on nyt se olennainen. Se ei oo mennyttä aikaa, ei tulevaisuutta, muttei myöskään tätä hetkee. Se on niiku yks kadotettu räp-vuosikymmen vuosikymmenen sisällä puristettuna n. 70 minsaan. Ylipäätään räppiä ei kannata kuunnella jos tota levyy ei poista kun se tulee.

Mikäli jotain jäi hampaankoloon, nyt on aika mainita asiasta ja sivistää lukijoita.

– Ihmiset on kyselly Kuopioon keikkaa.. ylipäätään tuo Kuopio-Mikkeli-Savonlinna on niin ihime seutua, että sinne jos joku tarjoaa keikkaa niin tarjoon alkoholittoman Holstenin, samantien !

Haastattelu julkaistu : 2006-09-05
Kirjoittaja : Olli Ripatti

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua