Flogging Molly – Kun ammattilaisskeittaaja tarttui haitariin
Monitaituri Matt Hensley nauraa paljon eikä ole laskenut tatuointejaan pitkään aikaan. Pölyisen ja helteisen Ankkarockin takalavalla haitarin soittaja Matt Hensley lopettelee päivällistään. ”Ootatko ihan sekunnin, että mä syön loppuun? Voit toki istua tähän odottamaan”, Hensley huudahtaa. Tottahan minä odotan, mutta vetäydyn kohteliaasti sivummalle suoden Hensleylle ruokarauhan. Pukukaappien edessä on kylmäkaapillinen Guinnessiä, jota Flogging Mollyn jäsenet juovat kuin vettä konsanaan.
Hensley saa viimeisenkin suupalan alas ja haastattelu voi alkaa. Juuri keikan alussa yhtyeen laulaja Dave King ehti julistaa tämän olevan pitkän kiertueen viimeinen keikka. Tyhmä kysymys; miltä kotiinpaluu tuntuu?
– Ihmeelliseltä. Olemme olleet kiertueella kuusi ja puoli viikkoa. Kiertue on ollut loistava, mutta samalla se on kovaa työtä. Paljon matkustamista. Olen ollut lentokoneessa varmaan 15-16 kertaa viimeisen kuuden viikon aikana, lentopelosta kärsinyt Hensley nauraa.
Hensley on siitä erikoinen kaveri, että ennen menestyksekkääseen Flogging Mollyyn liittymistään, hän ehti luoda menestyksekkään uran ammattilaisskeittaajana. Kummankin työnsä parissa Hensley on kiertänyt maailmaa paljon. Onko kiertueella oleminen helpompaa skeittareiden vai muusikkojen kanssa?
– Mielestäni ne ovat kaksi täysin eri asiaa. En osaa sanoa kumpi on parempaa. Rakastan soittamista ja skeittaamista, joten niiden väliltä valitseminen on minulle todella vaikeaa. Skeittikiertue on tavallaan helpompi, sillä siihen kuuluu vähemmän matkustamista (nauraa). Vaikka olisikin annettu jokin aika, niin se ei ole niin tarkka. Mutta jos musakiertueella pitää olla lavalla 14.47 niin meidän todella pitää olla lavalla 14.47. Se tekee musakiertueella olemisesta tiukempaa. Managerit ja muut ihmiset musiikkialalla ovat muutenkin tarkempia näistä asioista. (nauraa)
Jos sinun olisi pakko valita skeittaamisen ja soittamisen väliltä, kumpaan päätyisit?
– Älä tee tätä mulle! Mun ei tarvitse valita! (nauraa) Olen soittanut tässä bändissä 10 vuotta, mutta olen skeitannut vuodesta 1978. Olen skeitannut suurimman osan elämästäni, joten en voisi kuvitella jatkavani elämääni ilman skeittausta. Mutta elämä olisi kurjaa myös ilman musiikkia, joten… Skippaan kysymyksen enkä vastaa siihen.
Kaipaatko skeittausta kun olet bändin kanssa kiertueella?
– Mulla on itse asiassa lauta mukana kokoajan ja skeittaan silloin tällöin, mutta kyllä mä kaipaan sitä. Soitimme tällä kiertueella kahdessa skeittipuistossa Saksassa ja se oli hienoa, sillä sain skeitata viisi tuntia per päivä. Silloin tuntui hyvältä. Mutta seuraavana päivänä taas olet pellolla keskellä ei mitään, etkä tiedä missä olet. Suurimman osan ajasta lähistöllä ei ole edes asfalttia, vain mutaa jollain vitun pellolla. Ei se ole niin helppoa. Sitä paitsi olen ainut jätkä bändissä joka skeittaa. Jos olisi enemmän skeittaajia, niin ehkä me joskus vaan jätettäis auto tien sivuun ja käytäis jossain parkissa skeittaa, mutta olen vittu ainut jätkä joka skeittaa, joten minkäs teet.
Et ole koittanut innostaa muita soittajia skeittaamaan?
– Äh, se on vähän niin että joko sä teet sitä tai sitten et. Kaikki tässä bändissä on nyt 30-40-vuotiaita. En kuitenkaan halua murtaa laulajani polvea työntämällä hänet alas mäkeä skeittilaudan päällä. (nauraa)
Mennään sitten musiikkiin. Miten päädyit juuri haitariin?
– Olen itse asiassa aina pitänyt haitarista. Sitten yhtenä päivänä vain menin musiikkikauppaan ja ostin haitarin päättäen ottaa siitä selvää. Kävin tunneilla ja soitin vain. Rakastan sitä vieläkin. Siinä on kaunis, hyvin kansainvälinen ääni. Pidän siitä todella. Olen soittanut sitä nyt 12-13 vuotta. Yritän aina tulla entistä paremmaksi ja oppia eri ihmisiltä. En todellakaan ole mikään virtuoosi, mutta rakastan sitä ja uskon siihen mitä teen.
Haitari ei ole ehkä niitä tavallisimpia soittimia. Miten kaverisi suhtautuivat harrastukseesi?
– Tietenkin he pitivät minua hulluna! Tai siis kyllähän he tiesivät jo, että olen hullu, mutta tämä vain vahvisti heidän käsityksiään siitä. Kämppikseni oli ihan ulalla, kyseli että ”mitä vittua sinä teet? Yleensä ostetaan kitara tai rummut, mitä vittua sä teet haitarin kanssa?”. Mutta mä oon kuitenkin se, joka saa vikat naurut, koska puhun sun kanssa Helsingissä, Suomessa. (nauraa)
Bongasin vanhasta skeittifilmistäsi taustamusiikkina Operation Ivyä. Mitkä ovat musiikilliset vaikutteesi?
– Ai siis minuun vaikuttanut? Saat nimittäin tuohon kysymykseen eri vastauksen jokaiselta bändin jäseneltä. Vaikutteeni liittyvät skeittauksen parissa kasvamiseen, siis varhaista punkrockia pääasiallisesti. Olin joskus ska-bändissä nimeltä Spy Kids. Rakastan Operation Ivya, se on saamarin nerokasta. Myös 50-luvun reggae on vaikuttanut, ja yhtyeet kuten Agent Orange, Minor Threat, 7 seconds ja niin edelleen. Me koitetaan basistin kanssa aina ujuttaa mukaan jotain skata, mutta muut aina hylkää meidän ideat. (nauraa)
Niin, no ska ei ehkä ole kovin ”irlantilainen” juttu.
– Äh, ei se haittaa. Se kuulostaa hyvältä. Tämä on epäilemättä irlantilaista musiikkia, mutta emme oikeastaan yritä olla irlantilaisia. Mä en ole irlantilainen. Tämä on irlantilaista musiikkia, mutta toivottavasti viesti on suurempi. Ei ole väliä sillä mistä olet kotoisin.
Mitä tapahtuu takalavalla juuri ennen Flogging Mollyn keikkaa?
– Yleensä juuri ennen keikkaa soiva laulu valmistaa sinut keikkaa varten ja saa sinut tuntemaan olosi hyväksi.
Niin kuin tänään soi Clashia.
– Olen iso Clash-fani. Todellakin! Me saimme etuoikeuden soittaa Joe Strummerin kanssa ennen hänen kuolemaansa, kolme-neljä vuotta sitten. Lämppäsimme häntä Las Vegasissa. Ennen keikkaa istuin lavan reunustalla soittaen haitaria ja hän istui viereeni, poltti tupakan ja sanoi kunnioittavansa sitä, että soitan haitaria. ”It’s cool you play the accordian!”, en ollut uskoa sitä! Se on vieläkin yksi parhaista päivistä mitä minulla on koskaan ollut. En voi vieläkään uskoa sitä! Ihmiset saattaa puhua paskaa haitarinsoitosta, mutta sitten Joe Strummer istuu viereeni ja kehuu. Se korvaa kaiken, tuntuu hyvältä.
Mitä muita ikimuistoisia hetkiä olet kokenut Flogging Mollyn kanssa?
– Olimme Warped Tourilla Minneapolissa ja satoi aivan hullunlailla. Sadetta ei ollut uskoa todeksi. Monet esiintyjät lakkasi soittamasta, mutta yleisö oli niin messissä, ettei me voitu lopettaa. Siellä oli mutaa kaikkialla ja pöytiä lensi, ihan uskomatonta. Lavalla oli kauheasti vettä ja me vaan jatkettiin soittamista. Se oli todella hyvä päivä. Tuntui siltä, että me oltiin yhtä yleisön kanssa. Pukuni meni pilalle, mutta muuten se oli hyvä päivä.
Teillä näyttää aina olevan aika siistit esiintymisasut. Mistä se johtuu?
– En tiedä oikeastaan tiedä. Olen aina tykännyt puvusta, jo ennen kuin liityin bändiin. Olin muutenkin kiinnostunut skasta ja reggaesta ja sellaisesta, joten se vain sopi tyyliini. Minulle se on tapa kunnioittaa faneja. Kuulostaa aika naurettavalta, mutta kuka vain voi vetäistä jalkaan jotkut shortsit ja mennä lavalle. Minusta tuntuu siltä, että koitamme vähän kunnioittaa ihmisiä, jotka tulevat katsomaan meitä. Silloin se on ikään kuin virallista, että nyt me olemme täällä soittamassa.
Montako tatuointia sinulla on?
– Ei harmainta aavistustakaan. Ainakin 40, mutta en aio laskea niitä nyt, koska niitä on joka puolella ja joutuisin riisuutumaan laskeakseni kaikki. Lempparini on Art Guinnesin nimmari, sitten minulla on tatuoituna vaimoni ja poikani. Pidän kaikista tatuoinneistani, jopa huonoista, sillä jokainen niistä kertoo minun tarinaani.
Viereisellä lavalla alkaa pauhata jo seuraava yhtye. Hensley hymyilee kovin huojentuneen oloisena.
– Kiertueella on rankkaa ilman perhettä. Ensimmäinen asia, jonka aion tehdä kotiin päästyäni, on suudella poikaani ja vaimoani. Sitten otan kuuman kylvyn ja koitan saada kaiken tämän lian pois. Sitten ajan lempimeksikolaisravintolaani burritolle. Tämä kaikki huomenna, Hensley nauraa.
Haastattelu julkaistu : 2006-08-28
Kirjoittaja : Noora Jussila
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua