Private Line – Showrockin lähteillä

Vastikään Six Songs Of Hellcity Trendkill –ep:n julkaissut Private Line sai LetsMakeSomeNoisessa arvosanakseen 4/5. Tämä Hanoi Rocksin ja Backyard Babiesin sävyinen levy on selkeästi voittanut monet sydämet puolelleen, sillä ainoat kommentit, jotka arvostelu sai, olivat purnauksia siitä, miten levylle olisi pitänyt antaa täydet viisi pojoa. LetsMakeSomeNoise tapasi Private Linen Sammyn (kitara, laulu) ja Eliaksen (rummut, taustalaulu), ja keskustelua syntyi niin pommeista kuin pikkuhousuistakin.

Bändin kotisivuilla (www.privatelineweb.com) lukee bion kohdalla toistaiseksi vain ”coming soon”. Millainen siis on Private Linen syntyhistoria?

– Eliaksen kanssa tavattiin Jyväskylässä, ollaan saman koulun poikia ja aika pian myös saman bändin poikia, aloittaa Sammy. – Spitti (Spitfire, basisti) siirtyi mukaan Lasse Erjamon vanhasta bändistä. Ilari taas haluttiin alunperin koskettimiin, mutta mies kieltäytyi kunniasta armeijan takia. Pari viikkoa myöhemmin Ilari kuitenkin ilmoitti armeijan loppuneen jo ja niin hänet värvättiin Private Linen kosketinsoittaja/kitaristiksi. Japa (kitara, laulu) löydettin messiin noin vuosi sitten. Tällä kokoonpanolla on siis soitettu noin vuoden verran.

Aikaisemmin Private Linen jäseniä on voinut bongata mm. Georgie Picket In Coloursista ja Arto Muna & Millennium –orkesterista. Spit ja Elias vaikuttavat tätä nykyä myös Sexus-nimisessä bändissä ja muutamissa coverbändeissä.

Miksi bändin nimeksi valittiin juuri Private Line?

– Bongasin sen aikoinaan iltapäivälehtien aikuisviihdeosastolta, joskus 16-vuotiaana. Ne oli ihan ensimmäisiä sentyyppisiä mainoksia ja nimi vaan näytti makeelta, kertoo Sammy.

Entäs bändin logo sitten? Valuvine kirjaimineen logo muistuttaa niin Tehosekoittimen kuin 69Eyesinkin logoa.

– Onko niillä muka samanlainen? ihmettelee Elias.
– Ei sitä kyllä niiltä ole kopioitu. Meidän fontti on Rocky Horror Picture Show’sta, Sammy valistaa.
– Viimeisimman bändipaidan kuva on väännetty Rolling Stonesin suu-logosta, meillä vaan on siinä sellainen kaksihaarainen kieli. Uudet paidat uusilla kuvilla ovat muuten nyt painossa.

Mistä muualta Private Line saa vaikutteita, kuin Rollareilta ja aikuisviihteestä?

– Silloin kun on nuori, niin kaikki vaikuttaa paljon enemmän, aloittaa Sammy.
– Bändit, joita nuorempana kuunteli, oli silloin henki ja elämä ja paljon suurempi juttu kuin mitä bändit nykyisin ovat. Mun vanhempi sisko kuunteli paljon 80-luvun bändejä, ja sitä kautta tulivat mm. Hanoi Rocks ja Mötley Crue. Eli showrokkia olivat ne bändit, joista aikoinaan tykkäsi helvetisti. Ja maku on edelleen pysynyt rokin puolella. Juuret on rokissa, mutta vaikutteitahan tulee ihan joka puolelta. Joku discobiisikin voi innostaa, mutta ei se silti tarkoita, että meidän pitäisi alkaa tehdä discoa!
– Musiikki ei minulle oikein ollut edes vaihtoehto, kun isäkin on kanttori, kertoo Elias.
– Pianoa minut pistettiin soittamaan pienestä lähtien. Sitten tykästyin rokkiin ja pistin isän ostamaan minulle levyjä. Siitähän se sitten pläjähti. W.A.S.P. ja Alice Cooper oli kovia juttuja.

Miten Private Linen biisit syntyvät?

– Yhessä mennään…aloittaa Elias.
– …ja porukalla tehhään! hekottelee Sammy.
– Oon kyllä itse huomannut, että aika korkealle on rima biisinteossa noussut, kertoo Sammy. – Itsekin oon kuunnellut rokkia niin perkeleen monta vuotta, että ei sellaisia läpihuutojuttuja voi tehdä, vaan pitää yrittää kehittää biiseihin aina jotain uutta kiksiä. Se on hirveen vaikeeta, mutta samalla pitäis muistaa, ettei ole liian kriittinen, hyvään biisiin ei tarvitse muuta kuin hyvän melodian ja hyvän meiningin. Yleensä mulla ja jätkillä on jotain ideoita, joita sitten treenikämpällä kasaillaan yhteen.
– Studiossa biisit vielä yleensä muuttuu, kun keksitään kokeilla jotain uusia juttuja ja lopputulos voi olla aika erilainen kuin alkuperäinen, kertoo Elias.
– Se on joskus pelottavaakin, kun sitten kotona pistää nauhan soimaan ja miettii, tuliko tehtyä oikea ratkaisu, lisää Sammy.

Alice Cooperilla ynnä muilla Private Linen vaikuttajabändeillä on kaikilla isot lavashow’t. Aikooko Private Linekin tulevaisuudessa pyrkiä samaan?

– Kyllä esiintymiseen riittää ihan pelkkä bändi. Tärkeä on kuitenkin se asenne, että esiinnytään ja tehdään show’ta. Jos ajatellaan bändiä, jolla ei ole radiohittejä, miten muuten se voisi saada biiseihin ja yleisöön eloa, kuin sillä omalla esiintymisellä? Vaikka biisit olisi kuinka hyviä, ei ne kuulosta miltään, jos niitä ei esitetä kunnolla. Jos olisi mahdollisuuksia ja puitteita, olisi ihan kiva tehdä isompaakin show’ta, pommeja ja lavarakennelmia, Sammy kertoo. – Kyllä nytkin yritetään tietysti valoilla yms. luoda tunnelmaa. Tässä vaiheessa kuitenkin katotaan vaan lähinnä ettei nyt ihan verkkarit jalassa mennä lavalle.
– Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole varaa mihinkään erikoisempaan, papattimattoon korkeintaan…naureskelee Elias.

Taipumuksia kunnon show’n suuntaan bändillä siis kuitenkin on. Vahvistusta aavistuksille saatiin pari päivää myöhemmin Eliaksen pokatessa hopeaa pöytärummutuksen SM-kisoissa. Eliaksen pöytäshow’hun kuului mm. ”veren” juominen ja pyrotekniikkapäähine. Ties mitä tulemmekaan tulevaisuudessa näkemään…

– Kun kuuntelee jonkin tuntemattomamman bändin demoa, siitä luo tietyn mielikuvan ja kun sitten menee katsomaan bändiä livenä, sen mielikuvan pitäisi vastata sitä, mitä näkee lavalla, Sammy selittää.
– Ettei tuu sellaista fiilistä, että eihän noi jätkät yhtään seiso oman juttunsa takana, lisää Elias.

Six Songs Of Hellcity Trendkill -ep:n levynkansi ainakin luo vahvan mielikuvan elämäntaparokkareista.

– Meidän mielestä on vaan positiivinen juttu, että levynkannesta voi päätellä jotain levyn sisällöstä. Me ollaan saatu positivista palautetta siitä, että jotkut on bonganneet meidän levyn kaupassa ja ostaneet sen ihan kannen perusteella. Ja sitten ne on huomanneet, että täähän on hyvänkuuloista musaa. Tulee tosi onnistunut fiilis, kun tietää, että joku on ostanut levyn kannen perusteella ja vielä tykännyt sisällöstäkin. Levynkansi on tärkeä, ja laittamalla bändin kuva kanteen me haluttiin herättää huomiota.. Ei tuntemattoman bändin levyä kukaan osta, jos sen kannessa on joku kaunis kukka tai taiteellinen kiviröykkiö, kertoo Sammy.
– Minä en kyllä ymmärrä, miksi niitä vanhoja kiviä pitää aina laittaa levyn kansiin, ihmettelee Eliaskin.

Minkälaista porukkaa käy katsomassa Private Linen keikkoja? Bändin vieraskirjasta ainakin löytyi paljon viestejä naispuolisilta faneilta.

– Aika sekalaista porukkaa. Tyttöjäkin kyllä, mutta ei meille nyt aina mitään pikkuhousuja lavalle lentele, Sammy hymyilee.
– Onhan sitä aina mukavampi soittaa näteille tytöille kuin kännisille hevimiehille, Elias hymyilee leveästi.
– Ja sellaiset tyttöporukat, jotka meitä käy kattomassa on kyllä tosi kiitollista yleisöä, niille on helppo soittaa, lisää Sammy.

Uuden ep:n tiimoilta Private Linen on voinut nähdä mm. Moon TV:llä, Aamulehdessä, Soneraplazan Kaistalla ja Suessa. Miten näin mittava mediavyörrytys on saatu aikaan omin voimin, ilman mitään ulkopuolista apua?

– Ollaan vaan lähetetty älyttömästi levyjä joka paikkaan! toteaa Sammy. – Lähtökohtahan on se, että musan pitää olla hyvää. Jos musiikki on tarpeeksi hyvää, kyllä toimittajatkin haluaa tehdä juttuja. Aktiivisuus on tärkeetä, ei kukaan tule hakemaan bändiä mistään kellarista esille, vaan pitää tehdä töitä sen eteen. Hirveesti on tietysti apua myös siitä, että on tuttuja, jotka antaa levyä eteenpäin. Sellainen puskaradiomeininki on tehokasta.

Onko esilläolosta ollut hyötyä? Ep oli omakustanne, mutta onko Private Line siirtymässä pian jollekin levy-yhtiölle?

– Mieluummin hyvä omakustanne kuin huono diili. Kun nuo omakustanteen biisit oli kasassa, meillä oli sellainen tilanne, että oltiin oltu yhteydessä levy-yhtiöön, jolta oltiin saatu varovaisia lupauksia tulevaisuuden suhteen. Levy-yhtiö oli kuitenkin vielä aika odottavalla kannalla, mutta me sen sijaan ei jaksettu odotella enää, vaan päätettiin julkaista biisit omakustanteena. Haluttiin viedä juttua eteenpäin. Varmasti tämän myötä aukenee myös parempia mahdollisuuksia, kertoo Sammy.
– Jonkin verran nyt on sitten tullut jo valinnanvaraakin. Ei nyt mitään sellaista, että voitaisiin vaan poimia paras päältä, mutta kyllä tää omakustanne on kieltämättä lisännyt vaihtoehtoja. Nyt päästään paremmin keskustelemaan eri vahtoehdoista. Toisaalta, jos levy-yhtiö ei ole valmis tarjoamaan meille mitään sen enempää kuin mitä me itsekin saadaan aikaiseksi, me saatetaan kyllä valita myös se, että jatketaan itsekseen. Ei ainakaan kukaan vie niitä vähiä rahoja välistä. Voidaan sitten vaikka ostaa niitä pommeja lavalle, Sammy nauraa.

Millainen sitten olisi hyvä levy-yhtiö?

– Sellainen, joka panostaa tarpeeksi, missä on hyvä porukka tekemässä ja joka on innostunut. Bonusta ois tietysti myös kontaktit ulkomaille, toteaa Elias.
– Kivempaa olisi olla kyllä sellainen puolittain undergroundbändi vaikka muutamassa muussa maassa Euroopassa kuin pelkästään iso Suomessa, Sammy miettii.
– Jakelusopimus on nyt Kråklundin kanssa, ja ne on ainakin periaatteessa jo lupautuneetkin tekemään levyn meidän kanssa. Se on kyllä hyvä yhtiö ja tosiaan sen musiikin asialla. Mutta me otetaan nyt vaan ihan rauhassa ja katotaan miten tilanne kehittyy. Toivottavasti asiat kuitenkin selkenee kesään mennessä, koska olisi kiva päästä tekemään jo uutta matskua. Nyt kuitenkin tehdään keikkoja mahdollisimman paljon. Videokin olis kiva tehdä, mutta se on kyllä lähinnä rahallinen kysymys. Jos vaikka kevääksi saisi sinkun ulos ja syksyllä pääsisi tekemään levyä, se olis helvetin hyvä, kaavailee Sammy.

Haluatteko vielä lopuksi lähettää jotain terveisiä LMSN:n lukijoille?

– Joo, pitäkää mukavaa, ostakaa levyjä ja tulkaa keikoille, vaikka onkin pimeää ja kylmää!

Private Line seuraavan kerran keikalla 6.2. Kuopiossa ja 7.2. Helsingin Tavastialla.

Haastattelu julkaistu : 2003-01-30
Kirjoittaja : Sari Keskinen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua