End Of You – Melankoliaa ja melodiaa
End Of You on antanut varsin mallikkaan panoksensa Suomen melodisen metallin mittelössä kun se julkaisi debyytti-albuminsa Unreal. Levy on varsin mallikasta metallia koneellisine lisämausteineen, joilla on saatu melkoisesti persoonallisuutta mukaan. Kenties Entwine ja Charon ovat sellaisia nimiä, jotka antavat hieman suuntaa siitä mitä yhtyeen maailma tarjoaa. Melodiaa ja melankoliaa, vai kuinka Jami?
Oliko “koneiden” ottaminen mukaan soundiinne itsestään selvää jo alkuvaiheessa vai kuinka tuo kaikki tapahtui – mikä oikeasti on koneellisen elementin merkitys teille itsellenne?
– Koneiden mukaan ottaminen musiikkiimme oli luonnollinen jatkumo levylle haetun äänimaiseman luontiin, mutta koneet eivät ole meille sinänsä mikään itseisarvo. Niiden tehtävä enimmäkseen on luoda tunnelmia ja mielikuvia.
Kolme vuotta perustamisesta debyyttiin, mitä kaikkea siihen aikaan mahtui?
– Paljon työtä ja mukavia muistoja. Bändin kasausta, pohdiskelua musan suhteen, biisintekoa ja paljon kaikkea ulkomusiikillista nettisivuista bändikuviin, josta kaikesta me ollaan alusta asti itse haluttu päättää, ideoida ja vaikuttaa. Siitä hetkestä kun Spine tuli mukaan kuvioihin kaikki onkin sitten edennyt nopeassa tahdissa levyn teon ja säätämisen merkeissä. Kaikenkaikkiaan paljon helvetin hienoja asioita mahtunut tähän kolmen vuoden ajanjaksoon.
Mikä sitten on tuon suuren metallitallin Spinefarmin merkitys teille, siis muuten kuin tietysti levy-yhtiönänne?
– Alusta asti tiedettiin, että Spinellä on hyvät suhteet joka puolelle ja helvetin hyvinhän ne hoitaa bändiensä asioita. Me kyllä taidetaan olla aika outolintu Spinen rosterissa ja luulen että Spinellekkin tilanne on vähän uusi meidän kanssa.
Onko Unreal eräänlainen ilmentymä siitä, että saitte jotain hienoa aikaan, ettekä oikein meinaa uskoa sitä itsekään?
– Levyn kohdalla tiedettiin jo alussa aika tarkkaan mitä tuleman pitää ja suurin osa biisirakenteista sekä soundimaailmasta oli jo etukäteen harkittu, joten tavallaan se kyllä kuvaa sitä levyn tunnelmaa enemmän.
Jos Unreal on noiden kolmen olemassaolovuoden aikana tehty kokonaisuus, niin miten kappaleiden syntyhistoria on vaikuttanut kokonaissoundin muodostumiseen – vai onko materiaali tuoreempaa?
– Sanoisin, että aikalailla 50-50 menee biisijakauma sen suhteen mitä biisejä levylle lopulta päätyi. Muutamat biisit ovat pitäneet pintansa jo pidemmän aikaa, mutta osa dumpattiin loppusuoralla tietyistä syistä ja niiden tilalle tehtiin liuta uudempaa matskua, joka taas kokonaisuutena pelasi paremmin yhteen.
Melankolia on vahvasti läsnä, aina kansitaidetta myöden, tarvitseeko suomalaiselle tarjota melankoliaa, jotta sen saa innostumaan? Mikä melankolian merkitys yhtyeellenne on?
– Hankala sanoa, ainakin se on itselle aina ollut tärkeää musiikissa. Eiköhän musiikkimakuja loppu peleissä ole kuitenkin yhtä monta kuin musiikin kuuntelijoita, mutta ehkä jonkin asteinen melankolia tekee siitä henkilökohtaisempaa.
Melodia on toinen tekijä, joka ei päästä otteestaan, miksi Unreal on niin käsittämättömän melodinen levy? Jotenkin kuulostaa siltä, ettei yhtyettä olisi olemassa ilman melodioita.
– On oikeastaan aika uskomatonta miten vähän biiseihin nykyään ujutetaan melodioita ja tarttumapintaa. EoY:llä melodiat tulevat aina olemaan erittäin tärkeässä roolissa.
Walking With No One sai hienoa radiosoittosuosiota ympäri suuria radiokanavia, koetko sen kaupallisuutena vai ainoastaan loistavana tapana tarjota kansalle haluamaansa?
– Se oli kyllä aika uskomatonta miten hyvin ensimmäinen sinkku otettiin vastaan, muutenkin biisillä on meille erityinen merkitys jo senkin takia että siitä bändi lähti liikkeelle kolme vuotta sitten. Mitä kaupallisuuteen tulee niin levyä tehdessä keskityimme tekemään niin hyviä biisejä kuin osataan, eikä pahemmin kelattu mitään genre yms. muitakaan juttuja, mutta kyllähän meidän musiikkia on luultavasti helpompi tarjota radiokanaville kuin jotain brutaalia mättöä.
Sanoitukset ovat sinun käsialaa, kuinka helppoa on löytää sellaiset tekstit jotka sopivat tunnelmaltaan yhtyeen musiikilliseen olomuotoon, sekä toimivat myös muiden jäsenten keskuudessa?
– Tämä vaihtelee oikeastaan biisin ja fiiliksen mukaan. Joskus sanat tulevat hyvinkin helposti, joskus taas joutuu pyörittelemään ideoita useitakin kuukausia. Sellaiset pienet jutut on aina olleet itselle jotenkin tärkeitä laulumelodioita tehdessä, ja joskus on hyvinkin vaikea pukea sanat melodioiden ja tunnelman ympärille. Toistaiseksi olen saanut ihan rauhassa sanat kirjoittaa joten eiköhän ne jätkiinkin ole uponneet ainakin tähän asti ihan hyvin.
Pakollinen kysymys niistä suurimmista vaikutteista – kuulen suhteellisen vahvasti esimerkiksi Depeche Modea muutamalla raidalla. Onko tämä kaikki vain pelkkää harhaa?
– Kyseinen bändi on omalla musiikillaan varmasti antanut meille virikkeitä ja luonut omia tunnelmia ja ajatuksia monista jutuista, mutta en nostaisi sitä sinänsä minkään muun vaikuttajan yläpuolelle. Tykkäämme kokeilla uusia juttuja, joista varmasti joistakin kuuluu innoittajat läpi joko tietoisesti tai tiedostamatta, mutta mielestäni loppupeleissä saimme luotua levystä aika persoonallisen kokonaisuuden.
Teitä on kovasti kehuttu live-bändinä, mikä on live-tilanteen vaikutus lauluusi – saako siitä jotain ylimääräistä irti?
– Aikaisempien bändien kanssa tuli jo todettua, ettei kitaransoitto ja laulaminen onnistu yhtä aikaa, joten EoY:n kanssa päätin keskittyä pelkästään lauluun. Aluksihan sitä oli vähän pihalla lavalla kun rakas kitara ei ollut enää lavalla mukana, mutta siihenkin tottui todella nopeasti, eikä tuollaisia juttuja enää tarvitse miettiä. Mitä lauluun tulee niin kyllä sitä keikan jälkeen saattaa mennä takahuoneessa parikin tuntia tuijottaessa seinään, joten kyllä sitä livenä yrittää parhaansa tehdä ja antaa.
Minne näet seuraavan kuuden kuukauden tähtäimen sojottavan yhtyeen ampumapaikalta?
– Keikkoja on toivottavasti paljon tulossa, musavideon tekoa ja varmaankin jo hiukan uutta musaakin on kiikarissa.
Moni jaksaa aina mainita tallikaverin Entwinen puhuttaessa teidän musiikista, voisitko kuvitella rundaavanne yhdessä ja mitä mieltä ylipäätään olet Suomen metallipiireistä ja niissä pörräävistä akteista?
– Mikä ettei. Mitä tulee metallibändeihin niin itse on tullut löydettyä lähiaikoina monia tosi kovia bändejä ja on myös ihan uskomatonta miten hyvin jopa 15 vuotiaat jannut soittavat nykyään. Jos taas puhutaan tästä goottirokista niin on aika uskomatonta miten nopeasti jengi nousee pinnalle, oudointa siinä on oikeastaan se että musiikkillinen osaaminen sekä sävellysten laatu on ajoittain aika heikohkoa, kuitenkin sen pitäisi merkata enemmän kun kaikki helvetin glitterit, mascarat ja röyhelöt…
Mitä metallimaailmasta puuttuu tällä hetkellä?
– Persoonia, tiettyä aitoutta ja rehellisyyttä.
Iso kiitos haastattelusta ja erinomaisesta levystä!!
– Kiitoksia itsellenne!
Haastattelu julkaistu : 2006-05-16
Kirjoittaja : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua