Ancara – Ancaran työn lopussa kiitos seisoo

Nykyinen Ancara, siloinen Metal Circus, perustettiin jo 80-luvun puolessavälissä ja vuosien saatossa miehistökin on vähän päässyt vaihtumaan. Omakustanteita on vuosien varrella tullut vino pino basisti Mika Rajalan mukaan, mutta vasta nyt eli 17. päivä toukokuuta, Ancaran debyytti, The Dawn, näkee päivänvalon. 90-luvun puolenvälin paikkeilla alkoi bändin materiaali olla sillä tasolla, että jätkät uskalsivat varovasti toivoa jonkun tahon kiinnostuvan bändistä.

– Näin jälkikäteen kun katsoo tuota 90-lukua, niin kyllä hard rockin kulta-ajat oli auttamattomasti ohi. Tuolloin kun piti Dioakin käydä katsomassa Tavastialla (?) vaikka oltiin totuttu siihen, että aina kun herra saapui lohikäärmeineen Suomeen, niin sitä käytiin katsomassa loppuun myydyssä Helsingin jäähallissa, kommentoi Rajala.

Yhtenä syynä siihen, että vasta nyt saadaan debyytti markkinoille on se, että vääntöä erinäisten levy-yhtiöiden ja levymogulien kanssa toki oli, mutta aina juttu tyssäsi johonkin. Soutaamiseen ja huopaamiseen perinpohjin kyllästyneet bändin jäsenet päättivätkin ennen The Dawnin äänitysten aloittamista, että tällä kertaa prosessi viedään läpi vaikka mikä olisi. Koska luottamus erinäisiin ulkopuolisiin tahoihin oli vuosien varrella lähes nollissa, ellei jopa pakkasen puolella, Ancara ei enää juurikaan lähestynyt levy-yhtiöitä, vaan he päättivät hoitaa levyn julkaisun itse.

Levy-yhtiötäkään ei erikseen tarvinnut perustaa vaan sellainenkin (Dks Music) oli jo kitaristi Juha ”Juice” Wahlstenin pöytälaatikkon uumenissa odottelemassa hänen edellisen orkesterinsa jäljiltä. Jakelupuolen hoitaa Kråklundin, johon Ancaran jäpikät ovatkin erittäin tyytyväisiä, sillä heidän kanssaan on helppo ja mukava asioida. Promootiota taasen on aktiivisesti ja tehokkaasti hoitanut Suomisen Teemun Metalhead Promotion.

– Tiivistettynä voidaan sanoa, että ihan itse ollaan laitettu se kala sinne koukkuun, Rajala toteaa.

Entäpä Ancaran suosio, nouseeko se uusiin sfääreihin nyt kun vihdoinkin tulee Ihan Oikea Levy ulos? Bändi ei ole tavoittelemassa mitään “pikavoittoa.” Ruohonjuuritasolla on edelleen tehtävä perkeleesti töitä, mikäli menaa saada jonkinmoista näkyvyyttä sekä yhtyeelle että Dks Musicille.

Albumin tekeminen on aina jännää, kamalaa ja hermojaraastavaa. Miten meni Ancaralla tämä osio? Mitään lukkoon lyötyä tuotantosuunnitelmaa ei kuulemma ollut, ideoita senkin edestä.

– Ensimmäinen idea oli, että lähdetään pois omista nurkista, ettei kenenkään tarvitse lähteä kesken sessioiden kotiin kukkia kastelemaan.

Toinen käytännön kautta tullut seikka oli, että äänitykset tehtäisiin pääsääntöisesti viikonloppuisin, koska kaikilla yhtyeen jäsenillä on sitova päivätyö. Äänittäjäksi kysyttiin Viitasen Jania, jonka Head Line studio sijaitsi sopivan pakomatkan päässä Tampereella. Kaiken lisäksi kaveri on wanha tuttu ja hänellä oli tarjota vapaita viikonloppuja. Ancaran jäsenet sitten ravasivat Tampereella puolen vuoden aikavälillä satunnaisia viikonloppuja purkittamassa. Sessioiden aikana kitaristi Samuel Hjelt sai ujutettua suhteillaan raakaversion albumista Riku Niemelle. Jokunen viikko myöhemmin Riku ilmoitti, että oli halukas tekemään kahteen kappaleeseen orkesterisovitukset.

– Kyllähän siinä vaiheessa olin lentää perseelleni ”Tällaiset räkä rokkarit ja Riku Niemi yhteistyössä !?!”, Rajala myhäilee

Albumilla pääsee kuuntelemaan Rikun sovituksia nimikko raidalla The Dawn. Toinen raita jäi Rikulta valitettavasti tekemättä hänen omien levytyskiireittensä vuoksi. Äänitykset meni sinänsä suhteellisen kivuttomasti, mutta olihan tämä jokaiselle bändin jäsenelle jonkinmoinen oppimisprosessi.

Albumin miksausprosessi olikin sitten luku erikseen! Ancarassa kun ei ole varsinaista musiikillista johtohahmoa, vaan bändistä löytyy viisi vahvaa persoonaa, joilta kaikilta löytyy se viimeinen sana. Rajala toteaakin, että bändi katsoi kaikkien mielenterveyden kannalta järkeväksi, että kukaan ei ole miksausvaiheessa tarkkaamossa kommentoimassa. Kun mentiin sillä systeemillä että tehdään ensin ja suunnitellaan sitten, niin miksaajaakin Ancara alkoi aktiivisesti miettimään vasta siinä vaiheessa kun äänitykset oli jo suurilta osin purkissa.

– Tarvitsimme kaverin, jolla oli näkemystä ja kokemusta. Sellainenhan sitten tuli esiin Viitasen Janin ehdottamana, eli T.T Oksala. Nauhat kuultuaan T.T lupautui hoitamaan miksauspuolen ja meillehän se kyllä sopi!

Tyylipisteitä kuulemma albumin tekoprosessista ei paljoa voi antaa.

– Paljonko siitä nyt sitten saa tyylipisteitä, kun hyppää pää edellä kaivoon ja mietiskelee vasta puolessa välissä pudotusta, että onkohan siellä pohjalla vettä?, Rajala kysäisee.

Niinpä… No tyylillä tai ei, se on kuuntelijan korvassa. Ja itse sanoisin, että tyyliä riittää vaikka muille jakaa.

Haastattelu julkaistu : 2006-05-29
Kirjoittaja : Sarita DeFeis

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua