Bitch Alert – Vapautunutta vääntöä Johnny Cashin hengessä

Rrriot-bitch-punk-rockin ylpeä sanansaattaja Bitch Alert ehti tiukan keikkaputkensa päätteeksi viettämään talvikuukaudet studion uumenissa. Lopputulos on kuultavissa toukokuun 10. päivä julkaistavalla I Can Feel Your Bones -pitkäsoitolla, joka esittelee entistä monipuolisemman Bitch Alertin. Noise tunkeutui Poko Rekordsin pomon Epe Heleniuksen työhuoneeseen juttelemaan yhtyeen rumpalin Maritta Kettusen kanssa. Uuden levyn lisäksi puheenaiheena olivat muun muassa bändin kantrivaikutteet ja aktiivinen street team, joka kasvaa kasvamistaan.

Bitch Alert on tottunut painamaan kaasu pohjassa eteenpäin. Niin on ollut myös pari viime vuotta, joiden aikana bändi on ehtinyt julkaista Kill Your Darlings -pitkäsoiton (2004), Video Killed The Radio Star -EP:n (2005) ja heittää lähemmäs sata keikkaa lähinnä Suomessa ja Britanniassa.

Keikkailu jatkui ahkerana viime marraskuulle asti, kunnes koitti aika lähteä äänittämään uutta levyä. Ensimmäiset demoversiot syntyivät loppukesästä, ja syksy meni biisejä kehitellessä. Tahtia hidasti se, että joka välissä piti myös treenailla keikkasettiä. Täysipainoisesti Bitch Alert pääsi uuden materiaalin kimppuun vasta, kun keikkailu hellitti.

– Kenties juuri keikkatauon tai viime vuosina huippuunsa hioutuneen bändin yhteishengen takia itse synnyttäminen sujuikin sitten yllättävän vapautuneesti. Ja se kuuluu myös lopputuloksessa, Maritta kuvailee.

Yhtyeen edellisen pitkäsoiton Kill Your Darlingsin tuottaneella Mikko Lohenojalla oli tällä kertaa liikaa kiireitä oman Superchrist-bändinsä kanssa. Niinpä I Can Feel Your Bones syntyi yhteistyössä bändin kakkosalbumin …Rriot (2002) tuottaneen TT Oksalan kanssa.

Maritta kertoo, ettei uusille biiseille asetettu ennalta mitään rajoituksia eikä niitä pakotettu mihinkään muottiin tai kaavaan. Peruselementeistä eli räkäisestä punk-rockista ja bitch-asenteesta ei ole luovuttu, mutta sovituspuolelta löytyy muun muassa enemmän introja ja outroja pelkkien kertosäkeiden sijaan.

Hyvän esimerkin I Can Feel Your Bonesin vapautuneesta otteesta tarjoaa varsin kantrihenkinen ja mielenkiintoisesti nimetty Would You Be My Mental Big Sister, June?

– Me vain päätimme, että nyt tehdään kantri-punk-biisi. Ja sen myös teimme. Kävimme katsomassa Johnny Cash -leffan, jossa oli niin makeita juttuja, että halusimme kokeilla niitä itsekin. Se on helvetin hauska biisi, mutta siinä on kuitenkin myös sanomaa. June tulee Cash-leffassakin vahvasti mukana olevasta June Carterista, muuten sanoitusten selittäminen kuuluu Heinielle, Maritta valaisee.

Ihmissuhdeaallokoita ja paljasta pintaa

Sävellykset ja sovitukset ovat koko kolmikon (Marittan lisäksi laulaja-kitaristi Heinie ja basisti Kimmo) yhteistuotoksia, kun taas sanoitukset ovat tuttuun tapaan rääväsuisen Heinien kynästä. Ne käsittelevät ihmissuhteiden aallokoita ja ovat Marittan mukaan selvästi henkilökohtaisempia kuin aiemmin.

– Heinie on erittäin läheinen ystäväni ja olen tuntenut hänet varmaan 8-vuotiaasta. On ollut hienoa nähdä, kuinka hän on kehittynyt tekstittäjänä etenkin tälle levylle. Olen oikein ylpeä Heiniestä, sillä nyt hän osaa todella ilmaista itseään myös biisien muodossa.

Marittan mukaan Heinie laulajana saa vapaasti päättää sanoituksista eli siitä, mitä haluaa suustaan ulos päästää. Studiovaiheessa juuri ennen lauluosuuksien purkittamista Heinie ja Maritta saattavat kuitenkin pohtia yhdessä joitain sanamuotoja.

– Meillä on sellainen luottamus, että Heinie ihan mielellään kysyykin neuvoa vähintään kielioppiasioissa. Kimmo yleensä kelpuuttaisi tekstit sellaisinaan, mutta minä olen kriittisempi. Tekstien lopullisesta muodosta vastaa kuitenkin Heinie, sillä en halua tunkea sanoja hänen suuhunsa – kuten en halua tunkea kenenkään muunkaan suuhun.

Bitch Alertille tuttu pinkki väri on vahvasti mukana myös uutuuslevyn kansitaiteessa, ja onpa itse kiekkokin saanut vaaleanpunaisen pinnoitteen. Edellisten levyjen tapaan kansikuvassa poseeraa koko kolmikko, mutta tällä kertaa vähemmissä vaatteissa ja ihot täynnä tekstiä.

– Idea lähti promokuvamme ottaneelta Aleksi Koskiselta, joka suunnitteli tällaista asetelmaa. Heti kun näimme kuvan, sekä me että levy-yhtiö olimme sitä mieltä, että tästä tulee kansikuva. Pidimme erityisen paljon siitä, että ihoillamme on tekstiä. Siellä on paitsi yksittäisiä sanoja myös enemmän tai vähemmän merkityksellistä sanomaa, Maritta vihjaisee salamyhkäisesti.

Levyltä lohkaistiin jo keväämmällä All Wrong -sinkku, joka meni heti ilmestyttyään listakolmoseksi. Myös edellisen levyn sinkku Latenight Lullaby käväisi TOP10:ssä, ja Kill Your Darlings piipahti albumilistalla. Maritta kertoo kaikkien sijoitusten tulleen bändille suurena yllätyksenä, sillä kyseessä on kuitenkin marginaalinen musiikkilaji. Niinpä myyntiodotuksia ei ole ladattu uutukaisellekaan.

– Emme ole asettaneet mitään tavoitteita myynnin suhteen. Jää nähtäväksi, onko tämä hittilevy vai ns. vaikeampi levy. Siitä tuli joka tapauksessa sellainen kuin halusimme, ja täytyy vain toivoa, että ihmiset ymmärtävät hyvän päälle.

Street team levittää bitch-sanomaa

Myös levyn avausraita Skeleton on tarkoitus julkaista kesällä sinkun muodossa. Biisistä aiotaan kuvata myös video, jonka ohjaa Tuukka Temonen. Video on tarkoitus sijoittaa sinkulle bonuksena Bitch Alertin uskollisille faneille, jotka levyjen ja keikkalippujen ostamisen lisäksi promotoivat kiitettävästi bändiä.

– Meillä on ollut alusta asti tapana tehdä vaikka mitä do-it-yourself-tyylillä. Heinie on esimerkiksi suunnitellut paitoja ja grafiikoita. Sama on pätenyt faneihimme, jotka ovat ottaneet innolla osaa kampanjoihimme niin Suomessa kuin Englannissakin. Tätä levyä silmällä pitäen organisoimme kunnon street teamin, jota minä vedän. Laitoimme uutiskirjeen menemään faneillemme, ja ilmoittautumisia on todella paljon ympäri Suomea. Hommia on riittänyt yli odotusten, Maritta kertoo.

Street teamin idea on yksinkertainen. Fanit voivat ilmoittaa bändille haluavansa levittää Bitch Alertin julisteita, flyereita, tarroja, pinssejä ja muuta tavaraa kotiseudullaan. Tämän jälkeen Maritta pistää paketin postiin ja puskaradio alkaa levittää bitch-sanomaa. Ahkerimmat teamin jäsenet palkitaan keikkalipuilla ja erikoispalkinnoilla.

Marittan mukaan jengi on ollut todella iloissaan siitä, että juuri hän on hoitanut street teamia. Näin ollen fanit ovat saaneet olla suoraan yhteydessä bändin jäseneen eikä vain kasvottomaan levy-yhtiöön. Kun jäsenet tulevat tätä kautta tutuksi, porukka uskaltaa tulla keikoillakin paremmin juttelemaan.

– Fanimme ovat myös hyvin omatoimista porukkaa: he muun muassa toivovat musiikkiamme radioihin ja pommittavat promoottoreita buukkaamaan meitä keikoille. Kuulin juuri myös, että eräät seitsemän kaverusta olivat järjestäneet bileet, jonne jokainen oli kutsunut kolme toisilleen tuntematonta ystävää. Ja bileissä kuunneltiin tietysti koko ilta pelkkää Bitch Alertia eli kunnon aivopesua, Maritta naurahtaa.

Ei paineta läpimurrosta

Vuodesta 1997 kasassa ollut Bitch Alert on kierrellyt vuosien mittaan paitsi Suomen myös Euroopan keikkapaikkoja. Tutuksi ovat tulleet niin Ruotsi, Norja, Tanska, Venäjä, Saksa kuin Englantikin. Bändi on myös noteerattu musamaailman isoissa lehdissä kuten Kerrangissa ja Metal Hammerissa.

Myös kotimainen media on useampaan otteeseen hehkuttanut Bitch Alertia mahdollisesti seuraavana ulkomailla breikkaavana suomalaisbändinä. Marittan mukaan siitä ollaan vielä kaukana.

– Ei meillä ole mitään paineita läpilyöntiin. Vaikka media joskus odotuksia luokin, kaikki tietävät kuitenkin, että ulkomailla menestyminen vaatii äärettömän paljon. Faneja meillä riittää kyllä Euroopassa, ja sähköpostia sieltä tulee tiuhaan, mutta levyn myynti pitäisi saada ensin kuntoon.

I Can Feel Your Bones julkaistaan toistaiseksi vain Suomessa, mutta neuvotteluja laajempaan levittämiseen käydään koko ajan. Bändi on saanut jos jonkinnäköistä tarjousta, mutta sopivaa ja riittävän luotettavaa jakelijaa ei ole vielä sattunut kohdalle.

Levynmyynti ja keikkailu tuovat Bitch Alertille aina silloin tällöin rahaa, mutta kuten Suomessa yleensäkin, kaikilla bändin jäsenillä on myös päivätyöt. Maritta työskentelee Pokon toimistolla Tampereella ja Kimmo varastomiehenä Helsingissä, jossa sijaitsee myös Heinien työllistävä videovuokraamo. Leikitelläänpä ajatuksella, että Bitch Alert alkaisi nyt myydä tolkuttomia määriä maailmalla ja bändiä haluttaisiin pitkille ulkomaankiertueille. Olisiko bändi valmis irrottautumaan Suomesta ja omista kuvioistaan?

– Selvää on, että bändi on kaikille se tärkein juttu. Työpaikatkin on valittu sen mukaan, että saadaan tarvittaessa vapaata keikkoja ja studiosessioita varten. Mutta eipä ole tullut mietittyä asioita noin pitkälle, Maritta pohtii.

Lisää keikkoja alaikäisille!

I Can Feel You Bonesin julkaisu osui sikäli huonoon ajankohtaan, että festarijärjestäjät eivät ehdi perehtyä kunnolla bändin uuteen tuotokseen. Toistaiseksi kesälle onkin varmistunut vasta kaksi keikkaa, mutta Maritta lupaa, että bändin voi tavata kesällä monellakin festivaalilla – vähintäänkin yleisön seassa. Siihen, onko Bitch Alert enemmän festari- vai klubibändi, Maritta ei osaa vastata.

– Festareilla on aina oma tunnelmansa, ja siellä tapaa monesti väkeä ympäri maata. Hienoja ovat toisaalta myös hikiset ja intensiiviset keikat pimeillä klubeilla. Kunnon meininki saadaan joka tapauksessa aikaiseksi joka paikassa.

Bitch Alertilla on myös tapana esiintyä mahdollisimman usein sellaisissa paikoissa, jonne myös alaikäiset pääsevät. Maritta toivoo, että tällaisia keikkoja olisi jatkossa enemmänkin.

– Alaikäisille avoimia keikkapaikkoja on aivan liian harvassa, ja tuntuu siltä, että niitä myös katoaa koko ajan. Lisäksi monissa kaupungeissa on vain yksi varteenotettava keikkapaikka, ja sinne on turhan usein K-18. Olemme toitottaneet faneillekin, että jos haluatte meidät keikalle paikkakunnallenne, painostakaa paikallista keikkajärjestäjää.

Loppuun vielä Marittan terveiset Noisen lukijoille ja Bitch Alertin faneille.

– Lämmintä kesää ja auringonsäteitä kaikille! Eivätkä levyt lopu kaupoista, jos ei niitä käydä ostamassa…

Haastattelu julkaistu : 2006-05-08
Kirjoittaja : Olli Koikkalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua