If Hope Dies – Metallista toivoa

Neljä albumia neljässä vuodessa. Tuottelias amerikkalaisyhtye on tehnyt erääseen nimeltä mainitsemattomaan Noisen toimittajaan vaikutuksen tiukalla uutuudellaan. Riffivoittoinen metalli on vaikuttavan kuuloista ja jakaa leivän sitä tarvitseville, vai mitä Gary?

Tervehdys Gary, kuinkas siellä päässä kulkee ja missä muuten Suomi sijaitsee?

– Morjensta vaan. Tänne kuuluu todella hyvää. Suomi on muuten kauempana kuin toivoisinkaan. Ei sillä että olisin siellä koskaan käynyt mutta kaipaan sitä silti.

Kertoisitko lyhyesti kuinka kaikki sai alkunsa ja miksi ihmeessä aloititte bändihommat?

– Olemme olleet kavereita keskenämme lapsuudesta saakka ja päätimme opetella soittamaan jo ajat sitten. Vai pitäisikö oikeammin sanoa, että päätimme opetella thrashaamaan noin kahdeksan vuotta sitten. Homma alkoi kääntyä isommalle heti sen jälkeen kun kirjoitimme sopimuksen Ironcladin kanssa, puhumattakaan siitä mitä alkoi tapahtua, kun Metal Blade poimi meidät talteen. Alussa teimme tätä hommaa pelkästään hauskanpidollisista syistä ja nyt taas, no, hauskanpito on edelleen ykkösenä. Kyllä kylmä totuus on se, että teemme hommaan niin kauan kuin se tuntuu mukavalta ja hauskoja aikoja riittää. Kun kaikki tuo hauskuus hommasta katoaa, niin pakkaamme kimpsumme ja ryhdymme toimistorotiksi.

Uusi albuminne Life In Ruin on saanut melko hyviä arvosteluja ympäri pallon, mutta mikä olisi oma myyntipuheesi albumin suhteen

– Aika hyvä, ehkä sen voisi kiteyttää näin: olemme kuumimmat pitkätukat sitten Six Feet Underin. Riffit murtavat niskasi ja thrash saa sinut tuntemaan ympyrää juoksemisen välttämättömäksi. No joo, ehkä me nyt olemme vain sen verran tiukka bändi sellaiseksi, jonka nimi on If Hope Dies.

Mitä muuten tapahtuu, kun toivo kuolee?

– Oletko nähnyt The Day After Tomorrow -nimisen elokuvan? Maanjäristyksiä, helvetintulia, tornadoja ja ainoastaan countrymusiikki selviää. Älkää antako sen tapahtua.

Julkaisutahtinne on melko ripeä – noin levy vuodessa – mistä moinen?

– Me nyt vain yksinkertaisesti yritämme koko ajan kirjoittaa sairainta mahdollista levyä, ja muutamaa pienoista valonpilkahdusta lukuun ottamatta se kesti meiltä tasan näin kauan. Nyt se on vihdoin valmis. Nyt olemme sitten rundilla levittämässä tuota sairautta.

Onko bändin selkeästi kuultava kehittyminen albumeiden välillä ollut kivutonta?

– Ei todellakaan. Tässä bändissä ei oikeastaan ole mitään kivutonta. Kitaristien kanssa oli muutoksia ja sitten tuo levyn tekeminen rumpalin makuuhuoneessa. Asiaan vaikuttaa vielä se yksinkertainen fakta, että levyn tekeminen ei koskaan suju ongelmitta. En oikeastaan osaa kuvitella miltä tuntuisi, jos jokin asia sujuisi muitta mutkitta. Kyllä tähän levyyn on uhrattu niin paljon tuskaa, että olisi kiva jos se joillekin kelpaisi.

Mitä vanhan liiton metalli merkitsee teille?

– Kyllähän musiikkimme kuulostaa sille, että olisimme kuunnelleet paljon vanhan liiton heviä, mutta itse asiassa emme ole. Rakastamme bändejä kuten In Flames, Soilwork ja tietenkin Pantera mutta laulujen kirjoittamisesta vastuussa olevat henkilöt kuuntelevat enimmäkseen rokkia, punkkia ja emoa. Rakastamme metallissa kuitenkin fanien intohimoista suhtautumista musiikkiin. Metallifanit ovat parhaat ikinä. Se on hienoa huomata kuinka jengi antaa keikoilla kaikkensa, laulavat mukana, daivailevat ja tietysti circle pitit. Nuo ovat ne tekijät, joille me elämme.

Vaikka musiikkinne on tiukkaa ja synkkää, niin siellä on paljon melodisia osioita ja riffejä – kuinka tärkeänä pidät melodioita musiikissa?

– Kuten tuossa jo ehdin mainita, niin kuuntelemme tosiaan monenlaista musiikkia, joten sieltä ne melodiat kumpuavat. Eihän ilman niitä voi edes olla. Vaikka rakastamme hardcoren ja metallin brutaalisuutta, niin saavuttaakseen hauskuuden maksimiarvon tarvitaan joukkoon myös rokkia, josta siis nuo melodisuudet aika pitkälti tulevat.

Kerro hieman tuottajastanne Jason Suecofista ja hänen tavastaan työskennellä – ja miksi Jason?

– Oletteko kuulleet uusimmat Trivium ja God Forbid -albumit? HUH, siinä on suurin syy miksi Jason. Hän on tehnyt noilla levyillä niin uskomattoman hyvää jälkeä, että emme oikein voineet kuin ottaa yhtyettä sinne suuntaan. Oikeastaan jopa hänen tuottamat vitsi-bändit (siis meidän mielestämme) kuulostavat tuotannollisesti erinomaisilta. Saimme oikeastaan omalla tyylillämme todistettua sen, että hän on mestari omalla alallaan. Kaiken lisäksi hän on täydellinen reikäpää, jolla on maailman omituisin huumorintaju. Eli jos vietämme kuukauden studiossa, niin miksi emme viettäisi sitä myös hyvässä seurassa.

Onko albumilla joku tietty kappale joka kuvastaisi teitä kaikkia ja mikä on se viesti joka tuosta biisistä kumpuaa?

– Levyn ensimmäinen kappale Burned Out on kyllä meistä kaikista. Se kertoo siitä mitä elämän addiktiot voivat saada aikaan. Ei ole olemassa mitään ihmeellistä syytä juoda esimerkiksi alkoholia tai vetää muuta roinaa kitusiinsa, miksi siis teemme niin? Saattaahan tuo monista kuulostaa hieman laimealle, sillä olenhan metallibändissä. Tosiasiassa on aika laimeata polttaa tupakkaa ja juoda viinaa, heh heh.

New York on hyvin tunnettu klassisesta hardcore-taustastaan, mutta onko siitä jäänyt teihin mitään jälkiä?

– Yritimme kitkeä pois kaikki nuo klassiset hardcore-osuudet, mutta täytyy myöntää, että ajoittain ne kyllä kuuluvat, tosin vain ajoittain. Emme tietoisesti hakeneet mukaan mitään hardcore-vaikutteita. Hardcoren intensiteetti livenä on sellainen, että meidän kappaleissa se ei yksinkertaisesti toimisi. Me rokkaamme henkemme pitimiksi livenä, joten miksi emme rokkaisi raskaimpia kappaleita, jos yleisö ei siitä nauttisi. Hardcorea edustaa meidän musiikissa pikemminkin sanoituspuoli kuin musiikillinen anti. Niistä emme luovu, paitsi sopivaan hintaan, heh.

Mitä mieltä olette bändeistä, jotka pakkosyöttävät omia idealismejaan kuulijoille musiikin kautta?

– Olen oikeastaan sitä mieltä, että tuo pakkosyöttäminen musiikin kautta on aika hankalaa, sillä musiikin kuunteluhan perustuu vapaaehtoisuuteen. Tämähän luonnollisesti johtaa siihen, että jos et ole bändin idealismien ja sanoitusten kanssa samaa mieltä tai jos ne loukkaavat sinua, niin voit olla kuuntelematta koko bändiä. Jos tavallaan pakotat itsesi kuuntelemaan tiettyjä ideologeja, niin siinä saattaa käydä niin, että voit nähdä asiasta myös sen toisen näkökulman. Tuohan on sellainen asia jota ei kovinkaan useasti tule ajatelleeksi.

– Onhan se aina parempi jos bändillä on oikeasti jotakin sanottavaa, eikä vain sanoituksia kuolleiden ihmisten syömisestä, lohikäärmeillä lentämisestä tai itkemistä tyttöystävän perään. Jos haluat pelata todellisella musiikilla, niin mielestäni myös tuon musiikin sanoman tulee olla todellinen.

Teitä ei ole kauheasti Euroopassa näkynyt – mikä olisi ihannekumppani Euroopan-kiertueella, jos sellainen huomenna alkaisi?

– Ehdottomasti Kyle, Pete ja Jill. Okei, oikeasti haluamme nämä seuraavat bändit mukaan ensimmäiselle Euroopan-kiertueellemme, joten alahan lähetellä sähköposteja. Children Of Bodom, Unearth, The Haunted ja tietenkin Manowar.

Teillä oli tuolla nettisivuilla aika mukavan oloinen video – miten näet videot promootion välineenä

– Totta, se on meidän ensimmäinen video ja se soitettiin muuten hiljan Headbanger’s Ballissa. Vaikka tuo promootio videon kautta ei kantaisi hedelmää, niin olemmehan me sentään olleet MTV:ssä. Sehän on jotain aivan uskomatonta. En nyt menisi sanomaan, että videot olisivat jollakin tapaa se kaikkein tärkein kanava promotoida, mutta helkkarin hauska niitä on tehdä. Varsinkin, jos ne päätyvät jollekin DVD:lle, ne ovat asiallisia. Kuitenkin jokainen asia joka tuo bändejä lähemmäs faneja on kaiken sen rahan ja työn väärti.

Mitä ajattelet, kun näet jollakin If Hope Dies -t-paidan?

– Nuija!!! Hahaha. Tuo on yksi rennoimmista asioista koskaan. Se on oikeastaan aika mahtava fiilis, kun törmäät ostarissa tai muualla hemmoon, jolla on meidän t-paita päällä. Silloin jotenkin tuntee tehneensä edes joitakin asioita oikein. Se saa minut ajattelemaan, että paidan kantaja on ylpeä musiikistamme ja hän haluaa kertoa sen myös kaikille muille. Kenties If Hope Dies nokittaa kaikki muut sinä päivänä kun hän on kaapistaan valinnut meidän paidan. Heitä ne muut paidat menemään, me olemme parhautta!!

If Hope Dies kiittää, Noise kiittää. Käykää katsomassa video kotisivuilta ja antakaa tukan heilua…

Haastattelu julkaistu : 2006-05-03
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua