Calmsite – Kuolonrokkia Peltosaaresta

Riihimäkeläinen Calmsite on nyt levyttänyt kaksi albumillista rouheaa rokinkatkuista kuoloaan. Uusin albumi Elvisdeath on kerännyt kehuja ympäri medioita, joten annetaan sana vapaaksi yhtyeen rumpalille Jukka Penttiselle.

Mikä on todellinen taru Calmsite-yhtyeen takaa? Kuinka kaikki siis tapahtui?

– Orkesteri perustettiin tuossa vuoden 1998 tienoilla, kun saatiin asialliset äijät haalittua mukaan. Ihan kaveripohjalta alettiin soittelemaan ilman mitään sen suurempia suunnitelmia. Tehtiin pari demoa, soiteltiin muutamia keikkoja ja tehtiin levytyssopimus hiukan myöhemmin. Siinäpä se suunnilleen pähkinänkuoressa.

Levynne on julkaistu amerikkalaisella levy-yhtiöllä, mutta silti yhtyeestänne on sauhuttu mielestäni aivan liian vähän? Mikä on mielipiteesi tästä asiasta?

– Amerikkalainen levy-yhtiö ei sinällään tarkoita yhtään mitään. Kaipa sitä kaikki haluaisi yhtyeelleen mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Amerikkalaisten suurin panostus on aina Amerikassa. Siellä on saatu näkyvyyttä suht suurissakin medioissa ja kontaktit niillä on siellä hyvät. Ja kyllähän siellä jenkeissä jo jonkun verran kuplii. Jostain syystä niitä siellä välillä joku Suomi-meininki tuppaa vähän naurattamaan. Mutta kyllä me mielestämme olemme täällä kotimaassakin saatu melko mukavasti huomiota. Ei sinänsä, etteikö sitä voisi olla vähän enemmänkin.

Miten nämä ulkomaan kuviot oikein aukesivat?

– Aukesivat ihan promo-levyn perusteella. Lähetettiin niille promo-CD ja sieltä sitten ilmoittelivat, että olisivat kiinnostuneita yhteistyöstä.

Onko mistään kuulunut mutinaa siitä kuinka Riksun pojat hyppäsivät hevikelkkaan ja raijasivat tavaransa ison veden taakse – kaduttaako vaiko tuntuuko hyvältä?

– Ei ole kuulunut mutinaa. Ei se siitä mutinalla parane. Kyllä me voidaan tehdä diili eurooppalaisen tai kotimaisenkin lafkan kanssa, jos sopiva tulee eteen. Ei kaduta, että vietiin tavara ison veden taakse.

Nyt tuntuu olevan kotimaisella kielellä vedetty metalli kovasti pinnalla – koetteko jääneenne paitsioon kaikkien kotimaankielisten yhtyeiden vuoksi?

– Ei koeta. Kyllä täällä englannin kielelläkin saa huomiota, jos ihmiset vaan löytävät bändin. Ja kyllähän meillä on suunnitelmia noiden ulkomaidenkin suhteen.

2004 olitte jo haistelemassa Ozzfest-tuulia yhden kipaleenne voimin. Mikä tämä Ozzfest-sampleri juttu oikein on?

– Tyyppi meidän levy-yhtiöstä tunsin jonkun tyypin, joka duunaa Ozzfestiin ilmaisia samplereita ja siten saimme sitten yhden kappaleemme tuolle Ozzfest-sampler-kokoelmalle. Raha myöskin näytteli jonkinlaista osaa tässä asiassa.

Elvisdeath on mielenkiintoinen levy, vaikka vokalisointia hieman kritisoinkin, mikä siitä tekee mielenkiintoisen?

– Hyvä kysymys, johon en kyllä tiedä vastausta.

Molempien albumeidenne listoilta löytyvät myös herrat nimeltä Samu Brusila ja Jani Loikas, kerro herroista hieman lisää.

– Samu Brusila on herra joka on käynyt laulamassa puhtaita lauluja molemmilla meidän albumeilla. Siis yhteensä kahdella biisillä. Jani Loikas on taas herra, joka on toiminut tuottajana/äänittäjänä molemmilla levyillä. Jani on myös soittanut levyjemme minimaaliset kosketinosuudet.

Sekä molempien levyjen kannet, että nettisivustonne ovat kitaristi Virtasen kädestä, jotakin yhteyksiä alaan vai kuinka moinen on syntynyt?

– Tarvittiin tyyppi, joka tekee halvalla, ellei peräti ilmaiseksi edes kohtuullisen näköistä jälkeä levyjen kansiin ja nettisivuille. Ville osoittautui oivalliseksi valinnaksi. Hänellä ei ole mitään yhteyksiä alaan.

Mikä on eniten musiikillisessa mielessä vaikuttanut soundiinne, Elvis ja Malevolent Creation, Danten teokset vaiko kenties jokin muu?

– Ei varmastikaan mikään noista. Mutta jos joku noista pitää valita niin Elvis. On nimittäin semmoista keekoilua että…

Olette sanoutuneet (erään haastattelun mukaan) irti kaikenlaisista Entombed-yhteyksistä, siis niin kuin soundillisessa mielessä – kyllä se kuuluu, kiistättekö silti?

– Kyllähän se sitkeästi kiistetään. Ei meille Entombed ole ollut varsinaisesti mikään innoittaja. Mutta jos laitetaan nippuun rokkaavaa musaa ja örinää niin Enskahan siitä tulee mieleen. Vaikka ei niillä ole alunperin ollut mitään tekemistä deathrockin kanssa. Meidän vaikuttaja on paljon enemmän ollut Motörhead, vanha hardrock ja joku Sepultura.

Missä Calmsitea voi nähdä lauteilla tulevana kesänä, ja onko rapakon takaa osoitettu pyyntöjä soittamisen suhteen?

– Amerikkaan ollaan menossa soittamaan toukokuussa. Siellä soitetaan muutamia keikkoja. Yhdet festivaalit ja joitakin klubikeikkoja. Kotimaahan on myös vireillä useita keikkoja, joita toivottavasti päästään soittamaan kesän aikana.

Mitä yhteistä on alunperin riksulaisella Endstandilla ja Calmsitella?

– Ollaan soitettu joskus samassa treenikämpässä Riihimäen vanhalla lasitehtaalla. Sitten ollaan oltu samalla luokalla Endstandin ekan rumpalin Janin kanssa. Endstandin laulajan Jannen kanssa ollaan usein samoilla lastenkutsuilla. Ja tuttuja miehiähän siinä soittelee.

Onko Peltosaari maineensa vanki ja vieläkö hyvinkääläiset ovat turpaan lätkimisen arvoisia?

– Peltosaari on ihan kiva paikka ainakin minun mielestäni. Voi olla, että se on hiukan maineensa vanki. Orkesterimme juuret ovat syvällä Peltosaaren varjoisilla kujilla. Ei hyvinkääläisiä saa lyödä. Kaikki ketä me sieltä tunnetaan on kivoja ihmisiä.

Viimeisin albuminne Elvisdeath nousi Noisen radiolistalle melko hyville paaluille, miltä sellainen tuntuu ja osaako tuollaista oikeasti arvostaa?

– Kyllähän se sydäntä lämmittää. Kiitokset kaikille kavereille, jotka äänestivät.

Kaikkea hyvää yhtyeelle ja tehkää lisää hyviä plattoja. Kiitos!

– Kiitos haastattelusta ja kaikkea hyvää myös teille.

Haastattelu julkaistu : 2006-04-10
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua