Tenhi – Melankolian itsestäänselvyys

Tenhi on mystinen orkesteri, joka luo kuulijalle tunnelmia luonnon melankolisista vesistä. Vastikää maan mainion Maaäet-levyn julkaissut yhtye tuntuu kasanneen ympärilleen verhon, jota Ilmari Issakainen nyt meille hieman avartaa.

Lukijoidemme joukosta löytyy varmasti vielä ihmisiä, joille Tenhi on täysin uusi tuttavuus. Malttaisitteko siis hieman palata ajassa menneeseen ja kertoa meille siitä kuinka yhtyeenne sai alkunsa ja miten näette sen kasvaneen nykyiseen muotoonsa?

– Tyko Saarikko perusti bändin joskus 1996 loppupuolella. lkka Salminen liittyi mukaan äänittämään ensimmäistä kertomuksia-demoa 1997 alussa, joka myöhemmin johti diiliin saksalainen Prophecy Productionin kanssa. Liityin porukkaan mukaan loppuvuodesta ja lähdimme studioon nauhoittamaan Hallavedet-mcd:tä. Sen jälkeen olemme julkaisseet toisen mcd Airut:ciwi ja kolme kokopitkää, Kauan, Väre ja Maaäet. Musiikin tekiminen ei bändissä ole juurikaan muuttunut vaan me kaikki kolme muodostamme bändin pysyvän ja luovan osan.

Otetaan heti ensi alkuun uusi albumi Maaäet käsittelyyn. Miltä tuntui tarttua uuteen projektiin varsin mukavaa palautetta saaneen Väre-levyn jälkeen?

– Eipä siinä sen kummempia – musiikin teko on varsin mukavaa puuhaa. Tietysti jossain vaiheessa kova itsekritiikkimme alkoi muodostua vanteeksi pään ympärille. Itsekritiikin kliimaksi oli, kuten yleensä, levynteon loppuvaiheilla, kun kalkkiviiva alkoi häämöttää. Ulkopuolinen palaute ei ole koskaan muodostanut meille minkäänlaisia rajoja tai ennakko-odotuksia, vaan olemme itse olleet musiikkimme pahimmat inkvisiittorit.

Minkälaiset tunnelmat sävyttivät Maaäet-levyn syntyä? Tehtiinkö asioita toisin kuin yhtyeen menneisyydessä on totuttu?

– Niihin kolmeen vuoteen joina työstimme Maaäet –levyä mahtuu tietysti paljon elämää ja erilaisia tunnelmia. Tykon ja itseni puolesta voin sanoa, että ajankohta ei ollut kaikkein valoisimpia elämissämme. Kuitenkin vasta jälkikäteen tuli huomattua miten synkkä levy tuli tehtyä – siitä yllättyi itsekin toden teolla. Levyn teko meni aika lailla tutuissa uomissa, suurimpana muutoksena oli se, että annoimme sävellyksien elää aivan loppuun saakka. Kappaleista on useita eri sovituksia, jotka poikkeavat toisistaan suurestikin. Oikean sovituksen löytyminen vei paljon aikaa ja energiaa.

Millaisia tarinoita levyn sanoitusten takana piileksii? Onko kyse jostain syvemmästä vai onko sanoittaminen teille puhdasta runoutta?

– Tykolla on ollut pitkälti päävastuu sanoituksistamme. Muutamaan sävellykseen olen myös itse kirjoittanut tekstit, joten niiden osalta voin todeta, että oma kirjoittamiseni perustuu asioihin, jotka muhivat alitajunnassa. Monesti ymmärrän omat tekstini vasta myöhemmin, kun alitajunnan pulauttamista raakileista olen työstänyt tekstiä kappaleisiin sopiviksi runoelmiksi.

Minkälainen hierarkia bändin sisällä vaikuttaa? Onko asiat sovittu tarkalleen vai onko kokonaisuus vapaa kenttä jokaiselle temmeltää?

– Meidän tekemisissä lopputulos ratkaisee kaikessa. Oma taiteellinen bravado on toissijainen suhteessa kokonaisuuteen ja lopputulokseen – toisin sanoen omia instrumentaalisia tontteja yms. ei ole erikseen määritelty. Painopiste on tosin siirtynyt siihen, että ehkäpä hieman enemmän otamme Tykon kanssa vastuuta sävellyksistä ja tuotannosta kuin muut.

Tenhi on hyvin omaperäinen tähti kotoisen musiikin taivaalla. Mistä yhtyeen sävelet saavat alkunsa ja miten ne saatetaan lopulliseen muotoonsa?

– Sävellysten synty vaihtelee paljon. Mitään valmista proseduuria ei ole meille vielä muodostunut. Joskus joku voimakas kuva tai mielikuva saattaa antaa kipinän tekemiselle, toisinaan runon pätkä tai joskus jopa yksi sana. Yleisintä kuitenkin on, että joku meistä tuo bändille keskeisen teeman ja tunnelman, jota lähdemme yhdessä työstämään kohti lopullista sävellystä. Erittäin harvoin kappaleita syntyy jammailupohjalta, vaikka itse äänitysvaiheessa jätämmekin paljon tilaa improvisaatiolle.

Yhtyeen säveliä varjostaa tietynlainen raskas melankolia. Mikä saa ihmisen kirjoittamaan synkeämmän puolesta musiikkia. Voiko se johtua suomalaisten syvimmästä luonteenpiirteestä?

– Sitä tulee itsekin välillä mietittyä, miksi kitara suoltaa niin paljon surua. Vaikeaa lähteä ruotimaan kysymystä, sillä melankolia on aina tuntunut itsestään selvyydeltä omassa musiikissa. Maaäetiä tehdessä tuntui aina paremmalta mitä tummemmaksi sovitusta muutimme – raskas melankolia tuntui rehellisimmältä itsellemme. Toisaalta melankolian keskellä näen paljon myös toivoa, joten en luokittelisi musiikkiamme kuitenkaan depressio-musiikiksi.

Voisko tästä melankoliasta johtua yhtyeen tietty suosio metallipiireissä? Vai onko kyseessä jostain kasvanut leima, josta on vaikea irrottautua?,

– Kytkös metallipiireihin on mielestäni aika luonnollinen. Tummista sävyistä nauttiva varmasti ymmärtää myös meidän musiikkiamme. Saksassahan meidät luokitellaan yhteen goottikulttuurin ala-genreen neo-folkkiin. Siellä suhtaudutaan avoimemmin musiikkiin ja rajoja ei ole kärjistetty Suomen malliin metallli/iskelmä/pop, vaan siellä niputetaan kategorioihin hieman herkemmällä sihdillä. Itse olen kiitollinen, että kuulijoita on edes jostain genrestä – vaikka olisihan se mukavaa, jos meidät noteerattaisiin enemmänkin muissa medioissa metallipiirien lisäksi.

Folk tai kotoisammin kansanmusiikki on olennainen osa Tenhin äänimaailmaa. Millainen teidän suhteenne on tätä perinteikästä ilmaisun alaa kohtaan? Entä miten tämä ala suhtautuu teihin?

– Tenhin ilmaisu olemukseltaan on juurevaa suomalaista maisemaa. Osa paletistamme koostuu kansanmusiikin omaisuudesta, joka ehkä meille tuo oikeanlaista ajattomuutta ja kansallista perintöä musiikkiimme. Kansanmusiikki vaikutteet ovat myös kunnianosoitus maatamme ja sen kulttuuria kohtaan. Itse kuitenkin olen yllättynyt siitä miten paljon ihmiset ylipäätään korostavat kansanmusiikkivaikutteita musiikissamme. Suomen kansanmusiikkipiireistä itselläni ei valitettavasti ole minkäänlaista kuvaa tai tietoa siitä miten meihin suhtaudutaan niissä.

Mitä musiikki yleisesti ottaen merkitsee teille? Onko se vain tapa ilmaista itseään vai jokin suurempi pakokeino pois todellisuudesta?

– Musiikki on iso osa siitä kuka minä olen. Ei ole päivää jolloin en soitaisi tai miettisi sävellyksiä päässäni. Minulle voisi yhtä hyvin esittää kysymyksen: ”Kuinka tärkeä oikea kätesi on?” Minulle tuottaa ääretöntä iloa saadessani jonkun melodian tai sovituksen loksahtamaan kunnolla – tunnetta ei voi verrata mihinkään muuhun.

Tenhi tuntuu olevan eräänlainen suomalaisuuden ilmentymä. Miksipä siis päädyitte ulkomaiselle levy-yhtiölle? Eikö kotomaassa riittänyt kiinnostusta?

– Prophecy Productions taisi olla silloin kymmenen vuotta sitten ainoa levy-yhtiö, joka osoitti mielenkiintoaan meitä kohtaan. Ehkäpä se luonnon ihanuuden saarnaaminen aiheuttaa näppylöitä Suomessa, mutta Saksassa siinä oli vetovoimaa.

Miten ulkomaiset Tenhin ystävät omaksuvat yhtyeenne musiikin? Näkevätkö he kokonaisuuden jonain aivan muuna kuin miten suomalainen kuuntelija saattaisi?

– Se on ollut mielenkiintoista, että olemme saaneet postia aivan odottamattomista maista kuten esimerkiksi Iranista, Koreasta ja Meksikosta. Vaikka musiikkimme on vahvasti suomalaista niin ihmiset ovat pystyneet eläytymään siihen eri kulttuuritaustasta riippumatta. Se miten he kokevat sen on tietysti vaikeaa tarkalleen sanoa, mutta palaute on ainakin ollut hyvin rohkaisevaa ja innostunutta.

Yhtyeen edellisestä keikasta alkaa olemaan jo mukava tovi aikaa. Miksi näin? Eikö mielenkiinto ole riittänyt bändin sisällä, vai onko kyse kysynnästä?

– Suurimmaksi osaksi live-esiintymiset ovat kaatuneet käytännön ongelmiin. Vaikka periaatteessa bändissä on kolme jäsentä, on live-tilanteissa ollut meitä yhteensä seitsemän henkilöä. Aikataulujen synkronointi seitsemän ihmisen kesken tuntuu tänä päivänä olevan pienoinen mahdottomuus. Uuden levyn tiimoilta kysymys esiintymisistä on vielä auki – paljon pyyntöjä on tullut ulkomailta ja kotimaasta, mutta näillä näkymin virittelemme itseämme live-kuntoon aikaisintaan ensi syksynä.

Millaisena näette Tenhin tulevaisuuden? Mihin orkesterin polku johtaa? Varjostavatko sitä isot mustat puut vaiko kenties kedon aurinkoiset kukkaset?

– Toivottavasti mustia puita ja kedon kukkasia on sopivassa balanssissa molempia.

Haastattelu julkaistu : 2006-04-04
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua