Himsa – Seattlen rauhanturvaajat

Seattlen Himsa on monessa paikassa isketty suoraan metalcoren tusinaseuraan, mutta tarkempi tarkastelu näyttää aivan toisenlaista asennetta ja tavaraa, kuin mitä stratosfäärisiin mittoihin paisunut genre peruskauransa osalta tarjoaa. Rauhaa tarjoava riidankylväjä on nyt tarkemmassa syynissä niin ruotsalaisen rokin, kuin Hail Horrorin tiimoilta, joten annetaan naputtamisvuoro yhtyeen kitaristille Sammi Currille.

Kaikki musiikkia seuraavat tuntevat Seatlen 90-luvun alusta, mutta mikä on Seattlen merkitys ja vaikutus musiikkiin nykyään?

– No me nyt emme ainakaan ole vaikuttaneet siihen mitenkään, tai kehenkään. Mutta sieltä tulee tosiaan nykyään huomattavasti enemmän raskaan musiikin nimeen vannovia yhtyeitä kuin aikaisemmin. Onhan siellä aina ollut genreä tuolta saralta, mutta se jäi aikanaan hieman jalkoihin, sattuneesta syystä. Meidän porukkahan koostuu alun perin sekä metallin että hardcoren edustajista, joten me kannamme tällä hetkellä molempien ristiä harteillamme.

– Ja mitä paikalliseen yleisöön tulee, niin variaatiot eri genremuotojen kesken ovat hyvinkin laajoja. Kaikille löytyy jotakin ja kaikelle löytyy se oma kannattajakuntansa. Vaikka siis pikkukaupungista onkin kyse, niin onneksemme sen musiikillinen tarjonta ja kysyntä kohtaavat melko hyvin. Liekö sitten noilla 90-luvun alun jutuilla osansa tässäkin sopassa?

Nimenne tarkoittaa rauhaa ja harmoniaa kaikelle elolliselle – jotenkin kuulostaa siltä, ettette sitä kuitenkaan ensimmäisten joukossa ole tarjoamassa musiikkinne kautta.

– No, joukossamme on kuitenkin vegaani ja vegetaristi, mutta me emme halua tuputtaa noita asioita kenellekään. Me otamme osasia elämästämme ja kokemuksistamme, suodatamme niitä ja tuomme sen musiikillisesti esille. Ei kaikilla ole rauhaisa ja harmoninen elämä, mutta se ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemme seisoisi sellaisten ajatuksien takana. Tämä yhtye on vain meidän tapamme reagoida ja nähdä maailman asioita ympärillämme. Onhan se kuitenkin parempi tapa kuin päätyä sarjamurhaajaksi ja joutua lopulta pehmustettuun selliin.

Musiikissanne on erittäin voimakkaita riffejä ja sanoituksia, mutta miten otat vastaan väitteen Göteborg-soundin käyttämisestä?

– No, oikeastaan henkilökohtaisesti kun asiaa ajattelee, niin Göteborg-soundi on oikeastaan vain eräänlainen ruiske, jolla on annettu rokkia deathmetalliin. Carcass ja Entombed olivat ensimmäiset bändit, joiden kuulin tekevän musiikkiaan yhdistelemällä noita kahta tyylilajia. Sitten tuli At The Gates ja toi mukanaan muutaman muun, kuten nyt vaikka In Flamesin, Soilworkin ja The Hauntedin. Noin minä sen asian näen, ei siinä ole mitään sen kummallisempaa haudattuna. Oikeastaan aika simppeliin logiikkaan ja ajatteluun tuokin asia perustuu.

Himsa on aika tummanpuhuva niin musiikillisesti, kuin lyyrisesti – tuotteko sitä kautta esille maailman nykytilaa?

– Sinä asut täällä. Kerro sinä se minulle. Ehkä sinulla on uutisia, kenties parempia kuin meillä. Maailma ei ole mikään kaunis paikka olla ja elää. Kaikkihan me sen tiedämme, turha sitä on teeskennellä. Tosin täällä päin maailmaa turhan moni harrastaa tuota teeskentelyä, jopa liiallisessa määrin.

Millä tavalla Himsa synnyttää musiikkinsa, syntyvätkö sanoitukset ensin vai miten homma toimii?

– Pääasiassa riffit syntyvät ensimmäisenä. Mutta kun tuo John (vokalisti) väsäilee tekstejään jatkuvasti, niin se on hieman hankala sanoa todellista järjestystä. Yleensä valmiiseen kappaleeseen sorvataan sanat viimeisenä, ja siinä prosessissa vierähtää joskus jokunen tovi.

Mielestäni teidän lyriikat jättävät lopullisen päätöksen asiasta kuulijan vastuulle. Mikäli näin, niin onko valinta ollut tietoinen?

– Oikeastaan sinun pitäisi kysyä tuota asiaa Johnnylta, mutta sen perusteella mitä häntä tunnen, niin voin sanoa ratkaisun olleen tietoinen. Arvostan sanoituksia, jotka ovat avoimia tulkinnalle. Kun niitä kirjoitetaan tuosta näkökulmasta, niin tunnen itseni varmemmaksi niiden kanssa ja pystyn tavallaan eläytymään niihin paremmin. Samalla ne peilaavat omaa elämääni huomattavasti paremmin ja niihin nojautuminen on huomattavasti helpompaa.

Mikä oli Hail Horrorin tekemisessä se kaikkein haastavin vaihe tai osanen?

– Ehdottomasti ruoka. Olimme siis Tanskassa Tue Madsenin Antfarm studiolla ja tanskalainen pitsa on jotain aivan kammottavaa. Itse olen aikanaan siihen moskaan tottunut, mutta muut kaverit olivat sen kanssa totaalisesti helisemässä. Se on alkuun ihan hyvää, mutta puolessa välissä kaikki kääntyy päälaelleen. Kai se johtuu siitä ohuesta pohjasta, jota te Skandeissa käytätte. Oikeasti. Täyteyhdistelmät ovat sellaisia kummallisuuksia, joita ei täällä edes uskallettaisi kuvitella käytettävän, niitä ei edes harkittaisi.

Hail Horrorin kansi on Stephen Kasnerin tekemä, kerro tuosta kannesta hieman.

– Halusimme jotakin originaalimpaa, sillä kaikilla tuntuu olevan noita Photoshopilla käsiteltyjä kansia. Halusimme kanteen oikean maalauksen. Katselimme yhtenä päivänä Integrityn levynkansia ja ne ovat mahtavia. Siitä sitten saimme idean omaan kanteemme. Selvitimme kuka on kannet tehnyt ja otimme Stepheniin yhteyttä.

Jos joutuisit vertailemaan kahta viimeisintä albumianne keskenään, niin mitä vastaisit siihen aiheeseen?

– Itse asiassa Courting the Tragedy and Disaster on huomattavasti Göteborg-henkisempi kuin mitä Hail Horror. Horror tuo enemmän amerikkalaisen thrashin soundimaailmaa mukaan. Omasta mielestäni nuo kaksi albumia ovat täysin erilaiset. Kenties suurin syy siihen on, että minä olin päävastuussa Courtingin kirjoittamisesta, kun taas Kirk on ollut 98-prosenttisesti vastuussa Hail Horrorista. Yhtye on kyllä pyrkinyt kehittämään soundiaan joka vuosi, ja toivottavasti se myös kuuluu. Samalla luulen, että tämä uutukainen on hyvin tarkka linjaus siitä suunnasta, johonka haluamme Himsan soundia ohjata.

Elättekö tai peilaatteko todellisen elämänne asioita musiikin kautta?

– Kyllä. Suurin osa oikean elämän kokemuksista tulee esille musiikin kautta. Musiikki ON meidän elämä. Kulutamme elämästämme suurimman osan tien päällä, siis huomattavasti enemmän kuin perheiden ja ystävien parissa. Oli sitten kyse erinäisistä uhrauksista, joihin kiertäminen myös lukeutuu, niin ne vaikuttavat kaikki omalla tavallaan meidän kaikkien elämään. Jos musiikki katoaisi elämästämme, niin olisimme totaalisen hukassa.

Mitkä muuten olisivat ne vaihtoehtoiset kanavat tuoda esille edustamaanne ajatusmaailmaa tai kokemustenhallintaa, ellei musiikki olisi mahdollista?

– Kyllähän noita asioita on olemassa, esimerkiksi kirjoittaminen, visuaaliset taiteenlajit, elokuvat ja niin edelleen. Mutta koska olemme kaikki hyviä ainoastaan yhdessä asiassa, musiikissa, niin toteuttakaamme visioitamme siis sen kautta.

Minkä näet suurimpana syynä siihen että perinteisempi metalli on tällä hetkellä melkoisessa nosteessa? Otetaan nyt esimerkkeinä vaikka Lamb Of God ja Shadows Fall.

– Ihmiset pitävät aggressiivisesta musiikista, se on se perusta tuohon suosioon. Edelleen on yhtyeitä, kuten Slayer, jotka soittavat erittäin aggressiivista musiikkia. Vaikka muodit ja ilmiöt menevät ja tulevat, niin perusta, kuten vaikkapa Slayer, säilyvät vuodesta toiseen. Tämä on osoitus muotimaailman syklisyydestä, eli ainoastaan kestävät yksilöt säilyvät seuraavaan sykliin asti. Heikoimmat putoavat kyydistä ensimmäisen aallon pyyhkäistyä ohitsesi.

Maailmalla liikkuu tällä hetkellä huhuja siitä, että teidän ringissä on joku joka kuuntelee ruotsalaista rokkia intohimoisesti. Pystytkö vahvistamaan tai kumoamaan tuon huhun?

– Kyllä. Se olen minä. Minä itse asiassa jopa asun osa-aikaisesti Ruotsissa, Malmössa. Poikani asustelee siellä. Olen aika altis rokille, oikeastaan huomattavasti enemmän vaikutteita on meikäläiseen tullut rokin kautta kuin mitä metallista. Ruotsalainen rokki nyt vaan on niin vastustamatonta. Eihän niitä voi verrata amerikkalaisin edes samalla viikolla.

– Ruotsin reissuilta tulee aina hommattua kamalat kasat levyjä, joilla sitten kiusaan muita jätkiä kiertueella. Rakastan Hellacoptersia ja Backyard Babiesia yli kaiken. Ja uusia bändejä tulee esille koko ajan, se on aivan fantastista.

Noise kiittää Sammia juttutuokiosta. Lukekaa arvostelua netistä, ostakaa levy, lopettakaa puhuminen metalcoresta. Himsa toimii. Kiitos!

Haastattelu julkaistu : 2006-03-20
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua