Eläkeläiset – Humppamuusikon vaarallinen elämä

Seitsemännen virallisen pitkäsoittonsa Humppasirkuksen julkaissut humpparevohka juhlistaa levyään ensimmäisellä Suomen kiertueellaan. Yllätin Eläkeläiset Oulussa kuuman kaksituntisen humppahurmoksen jälkeen 45 Specialin takahuoneessa kaljapullot kourassa. Edellispäivänä Seinäjoen keikalla oli tapahtunut onnettomuus. Onni Varis putosi kesken keikan lavalta ja mursi kätensä. Muu yhtye kuitenkin hoisi homman kotiin myös sitä seuranneella Oulun keikalla.

– Seinäjoella tilan rakentaminen oli vielä hieman kesken. Isossa hallissa oli lavan edessä catwalk. Siitä ei kuitenkaan oikein nähnyt, missä lava loppuu ja tyhjyys alkaa. Otin kalijaa ja keekoilin lavan reunalla. Astuin tyhjän päälle ja putosin onneksi pää edellä alas, niin ei mitään arvokasta hajonnut. Onni teki saman tempun myöhemmin ja putosi catwalkin toiselta puolen. Alas se tuli käsi edellä ja paskaksihan se meni. Onni vietiin ambulanssilla sairaalaan. Heitimme kuitenkin ansiokkaasti keikan loppuun. Yleisö ilmeisesti luuli, että se kuuluu showhun. Ranne ja kyynärpää oli ihan vittuna. Seinäjoella sitä ei voitu leikata, koska Onni oli kirjoilla Joensuussa. Ei kai siinä, kun kiidättämään jamppaa Kuopioon leikattavaksi samoin tein. Käteen tuli monenlaista rautaa ja pulttia ja pitkä sairasloma, kertoo Petteri Halonen.

Näin pahaa kommellusta ei aiemmin Eläkeläisille ole sattunut. Jos jotain on sattunut, niin itseään ei ole loukattu niin paljoa, ettei keikkaa voisi jatkaa. Mikkiä on tullut suuhun ja pulloa silmille. Kristianilla tuli kerran lasinsirut kyynärpäähän, jolloin taisi soitto jäädä siihen.

Punkkarit on ahdasmielisiä

Seinäjoen Provinssissa -94 Eläkeläisillä oli performanssina Maailman vanhin sirkus, josta pojilla on hataria muistikuvia. Hauskaa oli niin yleisöllä kuin esittäjillä. Kristian esitti maailman vanhinta vauvaa, joka todistettiin radiohiilimittauksella. Hänen päälleen siis kaadettiin pussillinen grillihiiliä ja mitattiin ikä matkaradiolla. Muut hahmot olivat vähintään yhtä levottomia. Vaikka ajatuksia sirkuksen palauttamisesta on ollutkin, niin idea on edelleen naftaliinissa. Se on jo kerran tehty ja sillä sipuli.

– Jos ampuu itteään päähän ja ampuu viidentoista vuoden päästä uudestaan, voi se mennä samasta reiästä läpi, pohtii Martti Varis.

Turpiinsaannilta on yhtye välttynyt, mutta kerran meinasivat punkkarit käydä iholle. Martin mukaan punkkarit ovat mukamas maailman suvaitsevaisinta porukkaa. Muita saa kyllä haukkua, mutta jos pilkkakirves osuus itseään kohti, niin silloin ollaan tosissaan.

– Kuseppa kerran väärään suuntaan, niin punkkarit tärisevät vihasta. Vedimme 93-94 versioita punkkibiiseistä. Sillon meinas punkkarit vejellä pitkin korvia. Kristian vaan kommentoi lavalta, että tulukaa kaikki päälle yhtä aikaa, niin kestätte vähän pidempään. Tilanne kuitenkin laukes ilman väkivaltaa, ku punkkarit nössöili, kertoo Varis.

Joulumantelia ei ole olemassa

Biisien lainailuun on jouduttu kyselemään lupia paljon. Suurimman osan kyselyistä hoitaa kuitenkin saksalainen levy-yhtiö, joten kieltätymisen syyt harvoin kantautuvat Eläkeläisten korviin. AC/DC:ltä tuli viestiä, että Agnus ja Malcolm olivat keikkansa jälkeen saaneet nauhan kuultavaksi. Heille oli pitänyt sanoitukset kääntää. Lupa oli kuitenkin hellinnyt. Tom Jones oli kuuleman mukaan soitellut itse levy-yhtiöön. Hän oli luullut Eläkeläisten valmista studiotuotosta demoksi. Tomppa oli kommentoinut vain, että ”needs more punch”.

Kyseltäessä mystisestä Joulumanteli-kasetista ja sen luvatta tehdyistä versioista, eivät Eläkeläiset tunnusta sellaista olevan olemassakaan. He ovat autuaan tietämättömiä kyseisen nauhan olemassaolosta. Siinä on kyllä hyviä biisejä, äijät puhaltavat kuin yhdestä suusta. Martti Varis ja Petteri Halonen jäävät kinaamaan eräästäkin kappaleesta, että onko se Joulumantelilla vaikko milläkin levytyksellä. Äijät puhelevat, että vaikka kuuntelisi joka päivä koko tuotannon läpi, ei muista millä levyllä mikäkin viisu on.

– Paljostako vetoa, niin se ei oo mantelilla, puhahtaa Halonen Varikselle.

– Painitaan, niin seleviää kummalla se on. Sovitaanko, että oikeassa oleva saa tehdä toiselle mitä haluaa, vastaa Varis.

Lopen päädyttiin tasaratkaisuun, että kappale ei ole kummallakaan.

Legendaariset viinakätköt

Kyselin ukkeleilta, että ovatko he käyneet Saksan viinakäytköillä ja onko kartat tehty tahallaan hieman epätarkoiksi USA:n GPS-järjestelmän tyyliin. Ukot kertovat, että kartoista on tehty niin tarkkoja, kuin vain sen hetkisessä humalantilassa on kyetty. Pari kätköä ovat koijarit itsekin löytäneet uudelleen. Pullot säilyvät kuulemma ehyenä, koska Saksassa ei tule routaa maahan.

– Pahimmat viinit sun muut sinne on haudattu. Suurin osa kätköistä on moottoriteiden levähdyspaikoilla. Hankalinta on löytää se oikea pysäkki. Kerran autobahnilla yritimme löytää kätköä. Lopen autoillessa tuli niin kova kusihätä, että kuskia pyydettiin pysähtymään seuraavalle seisakkeelle. Maisemat alkoivat näyttää tutuilta. Oltiin osuttu vahingossa oikealle paikalle ja viinat löytyivät, kertoilee Varis.

Poijjaat äityivät näin Oulussa kehumaan, että Electric Blue Peggy Sue and the Revolutions from Mars oli loistava bändi. Yhtyeen viimeiseksi levyksi jäi Music for McDonalds. Kristianin mielestä yhtyeen olisi pitänyt vielä jatkaa ja tehdä levy Music for Hese. Myös Radiopuhelimet saa osalta yhtyeestä kovia kehuja. Yhteen ääneen kuitenkin julistetaan, että äijät ovat vähän liian älykköjä eli tosikkoja.

– Ei ne saa sanaa suustaan. Keskustelevat vain jostain ”tiedeopiston pahvimallista puun kääntöpuolesta”. No eipä siinä. Ovat ne mukavia jätkiä nukkuessaan ja sukeltaessaan, jutustelevat Halonen ja Varis.

Soittoaikojen aikaistaminen on hyvä juttu

Yhtye onkin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa tiiviillä kiertueella. Aiemmin he ovat tehneet vain pistokeikkoja viikonloppuisin. Nyt olikin yhtyeellä mielenpäällä, että miten yleisöä tulee viikolla keikoille. Eläkeläiset intoutuvat hehkuttamaan, että Oulun keikalla oli mahtava meininki. Variksen mielestä oli niin siistiä, ettei tarvi siivota kahteen viikkoon. Tupa oli tupaten täynnä ja yleisö humppasi nyrkit pystyssä. Suomessa yleisö on äijien mukaan enemmän päisällään kuin esimerkiksi Saksassa.

Siellä kuitenkin porukka juo kaks kalijaa ja raivuavat keikalla heti eka tahdista pitäen, kertoilee Kristian. Miehet pitävät erittäin hyvänä kehityssuuntaa siitä, että bändien keikat eurooppalaiseen tyyliin ovat joissain juottoloissa Suomessakin aikaistuneet.

– Puolikymmenen on hyvä aika. Työläiset ehtii kotia nukkumaan ja juopot ehtii vielä juua. Mekin ehitään tehä vielä asioita. Kaikki jäi vuosia tekemättä myöhäisten soittoaikojen takia, turisee Varis.

Bändi ei treenaa koskaan, kun kaikki asustelevat eri paikkakunnilla. Nyt kun keikkaputki on saatu auki, niin keikat menevät ukoilla kuin itsestään.

– Kiertueella voi alkaa vituttaan kahtua toisten naamoja. Jos on omat hotellihuoneet, niin yheksän päivää kiertueella alkaa olla maksimi. Hanuristi ei yleensä kestä muita päivääkään, puhelee Halonen.

Uusi levy on soitettu livenä sisään ja vain laulut on nauhoiteltu myöhemmin.

– Istuimme ringissä ja soitimme jokaisen biisin livenä niin monta kertaa, että se meni oikein. Edellisellä levyllä vähän jokainen kävi erikseen studiossa, eikä kaikki bändin jäsenet edes levytyksen aikana nähneet toisiaan, turisee Halonen.

Alkomahooli on ihmeainetta

Eläkeläiset on tunnettu vahvasti alkoholia nauttivana kokoonpanona. Viinanjuonti on äijillä pakostakin hieman vähentynyt.

– Jos oltas jatkettu samaa rataa, niin oltas kuopasa tai mielisairaalassa. Kyllä niitä ylilyöntejä tulee nykyäänkin, jos on pitkä keikkatauko takana tai jos on tosi siistiä. Aikaisemmin sitä joi niin paljo ku jakso, nykyään niin paljo, että suoriutuu. Ei selevinpäin onnistu. Kristianilla on kuitenkin nyt outo kokeilu selvinpäinolosta, kertoilee Varis.

Muutama vuosi sitten Eläkeläiset soittivat humppamaratonin Provinssirokissa. Tuota ukot muistelevat kauhulla. Sitä ei aiota heidän mukaansa koskaan enää toteuttaa. Mukana oli parikymmentä musikanttia. Etukäteen oli tehty lukujärjestys, jonka mukaan soitetaan. Parhaimmillaan Kristiankin muistaa soittaneensa neljän tunnin vuoroja. Muutamaa kaveria kuitenkin välillä ”väsytti” niin, etteivät kyenneet soittamaan. Hirveintä oli Kristianin mielestä nousta viiden aikaan aamulla soittamaan, kun kahdeksan saatanan kännistä punkkaria uhoaa nyrkki pystysä. Se oli Eläkeläisille extreme-kokemus.

– Kuitenkin yllättäen aamuvuorossa, kun otti vähän Carilloa, niin elämä alko voittamaan. Eikä mua meinannut sen jälkeen saada lavalta pois millään. Kyllä se alkomahooli on ihmeainetta. Varsinkin väärinkäytettynä, kiteyttää Kristian.

Kerran keikalla lavalta poistumassaan olevaa yhtyettä ahdistelivat uskovaiset. Ne osoittelivat sormella ja manasivat Eläkeläisille, että olette matkalla helvettiin.

– Tähän kommentoimme, että eiku matkalla syömään. Helvetissä on varmaan lämmintä ruokaa. Voisitteko neuvoa tien? Huumori ja uskonto on mahdoton yhtälö, päättää Varis.

Haastattelu julkaistu : 2006-03-07
Kirjoittaja : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua