Barefoot Brothers – Kiertueella menee hyvää ryyppyaikaa hukkaan

Seitsemän vuoden hiljaisuus on päättynyt. Barefoot Brothers nousi arkustaan virkeämpänä kuin koskaan. Luomurokin Suomen mestarit pistivät kitarat naftaliiniin vuonna 1998 Vermo Reverb -levyn ja raskaan kiertämisen jälkeen. Vuosia myöhemmin laulaja Markus huomasi jossain vaiheessa olevansa Inarissa. Lapin luonnon hiljaisuudessa alkoi kuitenkin mieli pikku hiljaa olla valmis rokin soittoon. Markus pakkasi laukkunsa ja muutti takaisin yhtyeen kotikaupunki Kouvolaan. Viiden vuoden aikana yhtye hioi uutta materiaalia ja nauhoitteli sitä pikku hiljaa omilla soittokämpillään. Viimein syksyllä 2005 yhtye oli valmis astumaan takaisin parrasvaloihin. Pitkän työn tuloksena oli syntynyt mainio Rehab Convention -albumi. Vuosien hiljaiselon aikana yhtye on kuitenkin heittänyt keikkoja silloin tällöin. Markuksen mukaan vain yksi vuosi jäi väliin täysin ilman keikkailua. Uutta musiikkia ei vain yhdessä heiltä syntynyt. Osasyynä asiaan oli Markuksen oleskelu toisella puolen Suomea.

Useimmiten Barefoot Brothersin kappaleet syntyvät niin, että Markus tuo valmiin biisiaihion soittokämpille. Siitä sitten koko porukalla kasataan kappale. Kitaristi Tatti säveltää myös biisejä osittain. Sitten näitä eri osioita ja riffejä sovitellaan yhdessä kämpillä kasaan.

– Treenamme erittäin harvoin, mutta silloin kun treenaamme, soitamme neljä-viisi tuntia putkeen. Silloin syntyy kappaleita myös jamipohjalta, kertoo Markus.

Jallu ei ole muuttanut ääntä

Uutta materiaalia on viime aikoina syntynyt rivakasti. Seuraavaa levyä varten musiikit on jo tehty. Useita biisejä on Markuksen mukaan jo täysin valmiina ja niitä viljellään jo keikkasetissäkin. Uudesta levystä tulee hänen mukaansa enemmän bändilevy. Äänityksiä on tarkoitus tehdä porukalla. Aikaisemmalla levyllä ensiksi nauhoitettiin kitarat ja rummut, johon sitten itsekukainenkin soittaja kävi omia aikojaan lisäilemässä juttujaan.

Rehab Conventionin suhteesta edellisiin levytyksiin Markus ei näe suurta eroa. Sitä kuvittelee, että tapahtuisi jotain suuria muutoksia, mutta jälkeenpäin kuunneltuna sitä huomaa, että periaatteessa samaa juttua tehdään edelleen, pohtii Markus. Yhtye on soittanut koko seitsentoistavuotisen historian samalla kokoonpanolla, joten hirvittäviä muutoksia ei synny. Turvallisesta kaavasta ei voi lähteä paljoa poikkeamaan. Materiaali on Markuksen mielestä ehkä hivenen synkempää.

– Omalta osalta voin sanoa, että laulutekniikka on parantunut ja ääni ehkä hieman muuttunut. Eikä perkele tuolla Jallun juonnillakaan ole hirveästi ollut vaikutusta mun ääneen. Tupakointi pitää kyllä pitää aisoissa ennen keikkaa, että pystyy sen kolme varttia suht’ puhtaasti vetämään, pohtii Markus.

Vanhassa vara parempi

Yhtyeen soundi perustuu pitkälle oikeanlaisiin mikkeihin ja tilaan. Suuremmin ei tekniikkaa yhtyeen musiikin muuntamiseen käytetä. Nykyään miksaukset tehdään tietokoneella, mutta Markus kertoo bändin pyrkivän kuitenkin mahdollisimman naturelliin soundiin. Vaikutteita musiikkiinsa Barefoot Brothers ei juuri nykyajasta hae. Markus kertoo vain aniharvoin törmäävänsä sellaiseen uuteen musiikkiin mistä jaksaisi innostua.

– En juuri lue musiikkilehtiä tai katso ”viihdeuutisia”, joten uudempaan musiikkiin on hankalaa edes vahingossa tutustua. 60-70-luvun Beatlesit, Rollarit ja Zeppeliinit on muhun aikoinaan eniten vaikuttaneet. Ja Carol King. Ei niinkään musiikillisesti, mutta se on toiminut voimanlähteenä, mietiskelee Markus.

Viime aikoina hän on tutustunut singer/songwriter-kamaan kuten Nick Drakeen. Siinä musiikissa on hänen mielestään niin vähän elementtejä, että siitä saa helposti kiinni. Niistä hän on löytänyt asioita, joita on itse aiemmin käyttänyt kappaleissaan.

Musiikillisesti Markus ei Suomesta löydä liiemmin hengenheimolaisia, mutta mukavia ryyppykavereita kyllä. Kauko Röyhkä kuuluu Markuksen suosikkeihin.

– Liekin kanssa on mukava juopotella. Jansku on suorastaan nero tekemään biisejä. Flaming Sideburns on enemmän rokkia, mutta niiden kanssa tulemme hyvin toimeen, hehkuttaa Markus.

Pohjatyö tehtävä uudelleen

Pitkän hiljaisuuden jälkeen ei ole helppoa lähteä taas levyntekoon ja kiertueelle. Suurin osa vanhoista faneista on jo yhtyeen unohtanut ja parinkymppiset olivat vielä vaipat jalassa, kun BB otti ensiaskeliaan. Tämä on näkynyt myös välillä keikoilla. Varsinkin pitsakolmion ulkopuolella katsomassa on ollut muutamaa kymmentä ihmistä. Oulun keikalle sunnuntaina juuri ennen opintotukipäivää oli vaivautunut alle kymmenen maksanutta. Keikan jälkeen yhtye vitsailikin itsensä lopettamisella biojätteeseen.

Yhtye on aina ollut muusikoiden suosiossa ja heitä tämänkin kiertueen keikkayleisö suureksi osaksi on ollutkin.

– Muusikot käy tsekkaan, että miten ne hölmöilee siellä lavalla. Ei oo enää punatukkaisia hippityttöjä, vaan fanit alkaa olla yksinhuoltajia, veistelee Markus.

Japanissa vaikuttaa myös Barefoot Brothers –niminen kokoonpano, jonka musiikkia on kuvailtu yllättävän samoilla termeillä, kuin kotimaan BB:tä. Mainintoja on kuultu mm. psykedeelisestä 60-70-luvun rokista. Markus muistaa kuulleensa tästä japanilaisten yhtyeestä. Suomen BB aikoo odottaa, että Japanin vastaava breikkaa isosti ja sitten vaaditaan vasta korvauksia ja nimenmuutosta, vitsailee Markus.

Lopuksi yhtye fiilistelee ajatuksella Barefoot Brothers –landiasta.

– Ensimmäinen asia olisi ”Free the herb”. Siellä olisi paljon keikkapaikkoja, jotka kaikki olisivat sadan metrin säteellä. Sitten voisi heittää kuukauden kiertueen samassa korttelissa. Pitkien välimatkojen kanssa menee liikaa hyvää ryyppyaikaa hukkaan, lopettaa Markus.

Haastattelu julkaistu : 2006-02-27
Kirjoittaja : Sami Sankilampi

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua