Fume – Ei kevyempää vaan monipuolisempaa

Tamperelainen Fume ollut jo hyvän aikaa tuttu nimi suomalaista ug-skeneä seuranneille. Bändin laadukkaat omakustanteet ovat saavuttaneet runsaasti vastakaikua ja myös tiivis keikkailu on saanut puskaradion raikaamaan sanaa tasokkaasta rockbändistä. Niinpä orkesterin debyyttialbumin ilmestyminen on ollut oikeastaan vain ajan kysymys.

Nyt se esikoinen, Haunts-nimellä siunattu levy, on sitten valmis. Punos Sound -levy-yhtiön kautta julkaistava albumi ilmestyy 1. helmikuuta ja sen myötä Fume on valmis uusiin aluevaltauksiin. Noisen haastateltaviksi yhtyeestä osuivat laulaja Pekka, kitaristi Toni ja rumpali Jere.

Miten Fume sai alkunsa ja mitä kaikkea orkesteri on ehtinyt puuhaamaan ennen debyyttilevyn julkaisua?

Pekka: Siis, koko bändihän on periaatteessa kasattu musaliikeissä olleiden tms. ilmoitusten avulla. Alettiin Tonin kanssa jamittelemaan joskus kesällä 1998, ja idiksenä oli kai soittaa jotain Helmetin tyylistä pauketta.

Toni: Alkuaikoina oli mukana monenmoista säätäjää. Jere tais tulla loppuvuodesta 1998 mukaan ja Juho korvasi entisen basistimme Saken vuoden 2003 alussa. Silloin saatiin uutta pöhinää bändiin ja kappaleita alkoi tulla.

Jere: Ennen debyyttialbumia ollaan tehty läjä omakustannejulkaisuja, paljon keikkoja ja ankaraa treenaamista.

Näin orkesterin hetki sitten keikalla ja ainakin omasta mielestäni yhtyeen ilmaisussa on kuultavissa jonkinlaisia seestymisen merkkejä. Vaikka fumelaiset eivät väitettä täysin allekirjoitakaan, myöntävät he kuitenkin tietynlaisen fiilistelyn tulleen yhä tärkeämmäksi osaksi musiikkiaan.

Toni: Toimittajalla on ollut korvat auki! Tosiaan fiilistelevämpi ote on peräisin musamakujen laajenemisesta entisestään. Ittellä tuli joskus 2004 lopussa melkoinen kyllästyminen metalliin ja aloin kuuntelemaan 70-luvun meininkiä: Hendrixiä, Pink Floydia ja muuta. Ainakin omaan soittoon ja biisikirjoitukseen se on vaikuttanut merkittävästi.

Jere: Monipuolisemmaksi toi musa on ainakin muuttunut. Vaikutteet eivät ainakaan enää ole niin helposti kuultavissa kuin ennen. Yhteensoitto on luonnollisestikin kehittynyt näiden kahdeksan vuoden aikana.

Pekka: Kyllä minä meidät yhäkin miellän periaatteessa raskasrock-yhtyeeksi, mutta kun omasta mielestä musiikin raskaudella tai intensiivisyydellä ei oikeastaan ole mitään tekemistä sen kanssa onko siinä särökitaroita tai muita metallimusiikkiin konventionaalisesti kuuluvia juttuja. Tykkään kyllä edelleen tosi paljon monista metallibändeistä, mutta samalla hyvin suuri osa ns. ”rankasta” musiikista kuullostaa minusta ihan yhdentekevälle paskalle, ehkä juuri sen yksiulotteisuuden ja omaperäisyyden puutteen takia.

Entä mistä uuteen tyyliin on löydetty mallia? Onko yhtyeellä ollut esikuvinaan joitain artisteja tai levyjä, jotka olisivat vaikuttaneet Hauntsin sisältöön?

Jere: Väkisinkin musa mitä milloinkin kuuntelee vaikuttaa biisien tekemiseen. Meillä on kyl niin laaja musiikkimaku, ettei sitä osaa oikeen itse sanoa mistä milloinkin noita vaikutteita tulee poimittua.

Pekka: Itse muistelen kuunnelleeni nauhoitusten aikaan lähinnä kai Mike Pattonin soolotuotantoa, DJ Shadowia ja Dead Can Dancea – siis ylipäätänsä muuta kuin kitararokkia, ihan vaan vastapainoksi.

Toni: Opeth, A Perfect Circle, Tool, Dredg ja muut parhaat.

Sanoituksista kysyttäessä laulaja Pekka tuntuu hieman vaivautuneelta. Mies ei selvästikään pidä tekstiensä liiasta analysoinnista.

Pekka: Aikas pitkälti ne ovat omasta elämästä lähtöisin. Kaikki levyn kappaleet oli kirjoitettu noin puolentoista vuoden sisällä, ja sinä aikana ehti tapahtua aika isoja asioita, joista osa oli hyvin vaikeita käsitellä. Muun muassa näitä juttuja olen yrittänyt sitten purkaa sanoituksiin… ehkä siinä on jonkinlainen itsensäauttamis/selviytymisstrategia taustalla, tai jotain. Noista sanoituksista puhuminen on välillä vähän hankalaa, kun en oikein välittäisi ainakaan kaikkien lyriikoiden kohdalla ryhtyä niitä kauheasti aukomaan… Kuulija päättäköön itse mistä ne voisivat kertoa.

Fumen nettisivuilla vilahdelleiden vihjausten perusteella Fume sai ehkä enemmänkin kun odotti, kun pyysi Pete Mäkelän tuottajakseen. Mäkelä taisi pitää pojille kuria paikoitellen jopa rautakanslerin ottein.

Toni: Niin piti! Myös jotakin sovituksia hiottiin uudestaan vielä studiossa, onneksi. Biisit paranivat selkeästi. Tosin välillä oli melkoinen ”kamat myyntiin”-fiilis ja ahdistus oli ajoittain korkeallakin. Esimerkiksi silloin, kun oli äänitetty pohjia viikko ja osa kitaroista oli vielä tekemättä. Tuhersin ja tuhersin, mutta en saanut kuin paskaa nauhalle. Peten kehoituksesta lähdin kotiin itkemään ja jätin Pekan jatkamaan. Muutaman päivän päästä palattiin asiaan ja sain niitattua loput kitarat yhdessä illassa. Petellä oli tosi hyvä tatsi tuottajan työhön; osasi vittuilla ja lohduttaa sopivassa suhteessa aikamiehiä.

Pekka: Meidän kaltaiselle suht’ demokraattiselle yhtyeelle, jossa kaikki jäsenet osallistuvat säveltämiseen ja sovittamiseen, oli suorastaan elintärkeää, että studiossa oli työnjohtajana toimiva tuottaja, joka pitää aikatauluista jämptisti kiinni ja pystyy sanomaan ulkopuolisen näkökulmasta oliko jokin juttu oikeasti hyvä vai ihan scheissea. Muuten olisi ollut vaarana, että bändin apinat jäisivät riitelemään keskenään jokaisen puolustaessa omaa kantaansa jääräpäisesti, ja aikaa ja energiaa menisi hukkaan.

Jere: Jonkun verran oli noita rumpuottoja, joihin ite oli tyytyväinen, mut Pete komensi et ”nyt saatana takas sinne rumpujen taakse!”. Mut kyl sen kuulee lopputuloksessa. Mitään soittoja ei korjattu/siirrelty tietokoneen avulla oikeille paikoilleen. Pro Toolsia ym. ei oo siis käytetty missään vaiheessa levyntekoa. Ankarasta kurista huolimatta studiossa oli hyvin mukavan rento, humoristinen ja inspiroiva ilmapiiri.

Mitkä biisit uudella levyllä ovat bändin itsensä suosikkeja?

Pekka: Se vähän vaihtelee. Itse tykkään tällä hetkellä ehkä eniten biiseistä Sunday Light ja This Time Next Year.

Toni: Koko levy on hyvin tasavahva kokonaisuus, aina vaikee nimetä jotain yksittäistä… no joo, kyllä mä tykkään tosi paljon Stormchaserista ja Learning Silencesta, jos jotain nimeäisi.

Jere: Ne tuntuu vaihtelevan vähän väliä. Yhtään sellaista ei levylle jäänyt mitä katuisi näin jälkikäteen. Tämän hetken suosikit on kyl Follow ja Stormchaser.

Levynjulkkarikiertueesta kysyttäessä orkesteri innostuu. Edessä on nippu keikkoja eri puolilla Suomea ja ulkomaillekin olisi yhtyeellä asiaa.

Toni: Kyllä, mukavan kiireiseltä näyttää! Keikkailuhan se on tän homman suola. Meillä lienee vajaa 15 keikkaa sovittuna kevääksi. Päivämääriä ja paikkoja näkee meidän nettisivuilta. Tervetuloa!

Jere: Ehkä pari Ruotsin keikkaakin tulossa, jos hyvin käy.

Mitä muuta näkyy Fumen tulevaisuudessa? Mihin suuntaan aiotte juttuanne seuraavaksi kehittää?

Pekka: No mitä tuota keikkakalenteria olen kattellut, niin omaan tulevaisuuteeni kuulunee ankaran päihdeongelman vaivihkainen kehittäminen sekä siitä johdonmukaisesti seuraava surkea kuolema kaikkien hylkäämänä ihmisrauniona. Jes! Ennen hohtimien lopullista heittämistä kaivoon olisi kuitenkin kivaa tehdä vielä muutama levy. Uusia biisinaihioita alkaakin jo olla varastossa aika paljon, mutta en osaa kyllä ottaa kantaa mihinkä suuntaan tällä kertaa ollaan kehitytty, jos nyt ollaan kehitytty…

Toni: Kyllä se samaa kamaa kuluu olevan. Voi olla, että koitetaan joitakin uusia sovitusratkaisuja, ihan akustisiakin juttuja, ja toisaalta tuutataan ehkä raskaammin kuin tällä levyllä. Vaikea sanoa, aika näyttää…

Haastattelija kiittää ja kuittaa ja toivottaa yhtyeelle onnea matkaan. Ainakin Pekan toisessa haastattelussa julistamaan sotaan kukkoilevaa meikkirockia vastaan meikäläinen liittyy mielellään. Aseisiin!

Haastattelu julkaistu : 2006-02-07
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua