Varjo – Varjo syvemmissä vesissä kuin koskaan

Varjo on yli kymmenen vuotta niittänyt mainetta, ja noussut suomenkielisen melopopin ykkösnimien joukkoon. Tummissa vesissä soutelevan yhtyeen kolmas levy Muistijälkiä ilmestyy tammikuussa. Uuden levyn myötä Varjon riveissä tapahtui myös jälleen muutoksia. Sain koko bändin valokuvaajineen haastatteluun Kaiden jäähyväiskeikan jälkeen On the Rocksissa Helsingissä. Kysymyksiin vastailivat Antti Lautala (laulu ja kitara), Henry Waldèn (kitara), Kaide Luukkonen (basso, taustalaulu), Jari ”Kailis” Kailokari (rummut, taustalaulu) ja Jari Kääriäinen (hovivalokuvaaja). Popparit olivat puheliaalla tuulella hyvän keikan jälkeen.

Varjo on viettänyt pari viimeistä vuotta hiljaisuudessa. Mitä sinä aikana on tapahtunut?

Antti: Pitkä hiljaisuus tulee ensisijaisesti siitä, että me annettiin kenkää meidän vanhalle rumpalille (Jaani Peuhu). Uuden etsiminen oli vaikeaa ja siinä meni aikansa. Samaan aikaan me ollaan tehty ton uuden levyn biisejä ja treenattu niitä. Ei keikkojakaan viittiny ilman rumpalia tehdä.

Kaide: Tää tulee vähän siihen samaan putkeen. Kun tuli uus rumpali niin treenattiin heti tavallaan pelkästään uutta musaa.

Mikäs tämä uusi rumpali on miehiään?

Kailis: Miun nime on Kailis ja Jari voikin sitten kertoa, miten mut löydettiin.

A: Niin, Jari on tässä se yhteyshenkilö, jonka kautta Kailis saatiin bändiin.

Jari: No, ei siinä ollu mitään ihmeellistä. Mun mielestä tää oli onnellinen avioliitto. Se oli se mikä tuli mieleen. Hyvä, että se toimi.

Kailis: Kyse on siitä, että mä soitin joskus Jarin kans samas bändis. Välikäsien kautta Jari sit kerto näille tyypeille, et ois mahdollinen rumpali olemassa. Mä menin sitten Henkan ja Antin (mukana myös Henkka ja Matthew Suruajasta sekä Ykä Knuuttila Musta Paraatista) Killing Joke -tribuutin Nervous Systemin keikalle Dubrovnikiin parhaimpiini tälläytyneenä. Mä olin tosi komee silloin.

A: Mul ois pari herkkua kertoa siitä loppuillasta, mutta mä luulen, ettei sitä kannata laittaa lehteen.

Kailis: Mähän käyttäydyin koko ajan helvetin hyvin!

A: Sä et siis muista?

Kailis: Kerro vaan, mä vaadin.

A: Sun omalla vastuulla. Ootsä varma, että haluat kuulla? Okei. Sulla oli valkoinen puku päällä, sä seisoit päälläs siellä elokuvateatterin lavalla ja piereskelit!

Että sellainen mies tämä Kailokari. Rumpalin jälkeen vaihtuu basisti. Kaide on päättänyt jättää bändin. Mikä tähän on syynä?

Kaide: Oikeastaan vähän tällaisten psyykkisten ongelmien vuoksi. Mulle on aika vaivalloista sopia treenejä ees kerran kuukaudessa. Mulla on paskat työt ja paska elämä Tampereella. Mä joudun matkustaa kuuteen tuntiin sen koko satsin. Jos mulla on yks vapaapäivä viikossa, niin se menee sitten siihen, että matkustan treeneihin. Sen jälkeen mä oon taas kuusi tai seittemän päivää putkeen töissä. Vanha idealismi, että rock`n`roll menee kaiken muun edelle, meni ihan vituiks. Jätin bändin sen sijaan, että olisin jättänyt työpaikan, jota vihaan. Tästä herää vain kysymyksiä, että miksi. En tiedä painaako protestanttinen ajattelu niskassa, että on järkevämpi tehä vittumaisia töitä lopunelämää kuin soittaa hyvää musiikkia.

Onko kuvioissa jo uusi basisti?

A: No, ei oo, ei. Meille tulee yksi kaveri koesoittoon tossa viikonloppuna.

Kailis: Joku pelle tulee kokeileen…Anteeksi. Kaide on vaan sellanen, että sitä on helvetin vaikea korvata.

A: Niin on. Se on kyllä totta. Näitä ehdokkaita kun ei kauheesti oo tarjolla niin jännityksessä ollaan, että mistä löytyy sopiva mies.

Kailis: Kun miettii, niitä treenejä, kun ollaan oltu kolmestaan ilman Kaidea…Se on kyllä oikeesti ollu huippuhetki, kun Kaide on päässyt sinne. Se toimii. Se on niin uskomaton ero, kun kaikki toimii.

On tulossa uusi levy ja bändissä on uusia jäseniä. Onko tämä Varjon uusi alku?

A: Toivottavasti. Tässä on nyt puoli bändiä vaihtunut.. Ei tämä oo kylläkään kertaheitolla tapahtunut, kun Kaide on uudella levyllä vielä täysin rinnoin mukana.

Kailis: Tietyllä tavalla täytyy kuitenkin muistaa, että Antti ja Henkka on ne, jotka tekee biisit ja on Varjo.

Henry: Niin, mehän ollaan perustettu koko bändi.

A: Niin, Henkka ja minä tehdään biisit, ja meillä on vahvin visio tästä. Silloin kun ollaan bändi kasattu on sovittu Henkan kans, että jos toinen meistä lähtee tai saa monoa niin Varjoa ei enää ole olemassa.

H: Te ootte korvattavia, me ei.

Kaide: Noniin, mutta ei sellasta oikeeta bändidemokratiaa ole olemassakaan. Se on helppoa luulla, että niin se menee. On parempi, että joku liidaa kuin se, että kaikki liidaa. Siitä ei nimittäin tuu kuin paskaa musaa. Se on huomattu monilla muilla bändeillä. Jos kaikkien näkemykset saa tulla vapaasti esiin, niin eihän siitä tuu kuin paskaa musaa. Jonkun on kuitenkin aina sanottava viimeinen sana. Ilman sitä ei oo olemassa mitään linjaa, eikä se loppujen lopuksi kuulosta hyvälle.

Edellisestä levystä on kolme vuotta, ja esikoisesta kuusi vuotta. Onko tämä hyvä tahti Varjolle, ja voiko seuraavaa levyä odottaa vuonna 2009?

Antti: Me ollaan jo nyt alettu työstää uusia biisejä. Me oltiin tässä jo ihan tohkeissaan, kun tehtiin tää uus levy valmiiksi. Ajateltiin, että vuoden päästä tulis seuraava levy. Mutta nyt kun tapahtu tää yllättävä käänne, että Kaide jättää bändin, niin se on nyt aika paljon kiinni siitä, että kuin nopeesti me saadaan uus basisti tähän ja kuin hyvin se toimii. Se riippuu näistä kuin nopeesti se uus levy tulee. Kyl me haluttais se nopeemmin tehä ku kolmen vuoden välein, koska se on aika helvetin kauan. Kyllähän me mielellään levyjä nopeemminkin tehtäis. Onhan meillä nämäkin biisit ollu pari vuotta valmiina. Nää biisit on ollu valmiina silleen, että oltais voitu jo puol toista vuotta sitte tehä tää levy, mutta Kailis ei ollu viel bändissä, joten meiltä puuttu rumpali. Meillä on rumpukone, jonka kans me ollaan tehty ne biisit, ja harjoteltu ne valmiiksi.

Edellisen levyn nauhoituksissa sattui mm. sydänpysähdys. Oliko tällä kertaa nauhoituksissa ongelmia?

H: Tällä kertaa ei ollut. Oikeastaan oli aika hyvät sessiot.

A: Aika hikistä siellä oli. Se oli heinäkuu ja kauheet helteet. Se vaan jotenki kuumeni ja kuumeni.

Kailis: Joo. Sosiaalitilois oli valehtelematta 45 astetta lämmintä. Oikeesti siellä hikoiltiin. Todella paljon.

Kaide: Mutta muuten se oli kyllä hienoa, kun kaikki sattui saamaan vapaata sen viiskuus päivää putkeen. Oltiin samassa kaupungissa ja mentiin nukkumaan, tai ei me mihinkään nukkumaan menty…

H: Niin, ja aamulla vedettiin tirsat siinä.

Kaide: Siellä oli kyllä todella hyvä fiilis. Ei ollu mitään riitoja niin kuin levynteossa yleensä on ollu hirveetä tappelua. Lukuun ottamatta pientä huutelua, oli tosi hyvä fiilis koko ajan.

A: Meillä on kuitenkin aiemmin ollut vähän ongelmia levynteossa, kun ollu eriäviä näkökulmia musiikin toteutuksen suhteen silloin edellisen rumpalin kanssa. Nyt kun Kailis on mukana, meillä on ollut yhteinen päämäärä. Meillä oli hauskaa, ja se meni tosi luontevasti ja kivuttomasti.

Minkälainen levy on tulossa?

Kaikki yhteen ääneen: Se on vähän erilaista. Se on uutta, mutta tuttu Varjo on tallella.

Kaide: On siinä vanhempienkin kaltaisia biisejä ja niitä poprock-ralleja, mutta nyt hitaammat biisit menee syvemmälle kuin koskaan, ja psykedeelisimmät rallit menee psykedeelisemmäksi kuin koskaan. Tää on todella syvissä vesissä uiva levy.

Kailis: Ajatus tällä levyllä oli, että se pyrkii menemään tietyssä fiilistasossa syvemmälle kuin koskaan.

A: Valtaosa levyn biiseistä on erilaisia tunnelmia. Niihin tunnelmiin on sitten tarkoitus porautua niin syvälle kuin kyetään. Sitä on vaikea kuvailla. On se ongelma eli viitekehys, biisi, ja siitä yritetään saada kaikki irti.

Kaide: Joissain hartaissa biiseissä soitannon puolella on menty niin minimalistisuuteen, kun vaan mahdollista. Tietyissä kohdissa tietyt saundit soitetaan niin vähäisesti, kun vaan voi. Kun se tuodaan tyhjästä vähän yli, ollaan oikeella suunnalla.

Kailis: Pitää vielä mainita, että studiossa (Hideaway) oli hirveän hauskaa, kun pääsi toteuttamaan itteään. Kun kuunteli jotain biisiä ja tuli mieleen joku melodia, joka vois sopia siihen, niin äänittäjä, Tomi Kuusisto, sanoi, että tee se.

A: Toi voi kuulostaa hullulta, että kaikki laitetaan narulle mitä mieleen tulee. Toisaalta toteutus kuitenkin on minimalistinen ja hyvin riisuttu. Ei se oo sellaista, että jokainen tuuttaa täydeltä laidalta.

Kailis: Ne on pieniä yksityiskohtia.

Kaide: Se on varmaan vähäeleisempi kuin koskaan.

Haluatteko nostaa joitain teemoja esille?

Kailis: Siinä on mun mielestä joidenkin biisien välillä jatkumo. Ajattelin, että ensin tulee Kaikki on toisin -biisi, joka kertoo miesten jatkuvasta himosta.

A: Sellasesta kiusauksesta, kun kattelee vieraita ja miettii, että nyt vois rysäyttää, ja sen jälkeen, että mitäs sitte.

Kaide: Kyllähän sitä ruokalistaa saa kattoa, vaikkei mitään tilaakaan.

Kailis: Voiko yksi yö kaiken antaa? tulee sen jälkeen, kun se jatkaa samaa teemaa. Siinä on hyvin vähän sanoja, mutta idea on just siinä, että ”voiko yksi yö kaiken antaa?”. Mä halusin nämä kaksi biisiä peräkkäin, koska siinä on jatkumo. Ensin pohditaan sitä, että lankeanko. Sitten kelataan, että mitä tästä nyt sai, kun on jo langettu.

H: Sen jälkeen pelotellaan.

A: Niin, Luulen, että minua seurataan.

Kailis: Kun on jääty jo kiinni.

H: ”Kävelen nopeasti. Vielä yksi kortteli…”

Onko uutta levyä tarkoitus markkinoida tarroin?

A: Ei varmaankaan. Homma on jo niin loppuun koluttu. Me sanottiin jo edellisen levyn aikoihin Teemulle, joka meidän levyt kustantaa, että nyt ei mitään tarroja laiteta. Ekan levyn aikaan kuitenkin tarrotettiin kaikki mahdolliset paikat. Se on ihan loistava idea, mutta se alko olla jo vähän toistoa sen toisen levyn aikana. Mun mielestä se olis hölmöä tehä kolmatta kertaa sama juttu.

Kailis: Kyl me lähetään tolle tagi-linjalle ennemmin.

H: Joo-o. Paikallisjunia.

Muutama vuosi sitten hävisitte Negativelle Suosikin kaksintaistelussa tulevasta nuorisosuosikista. Nyt goottipop/-rock on lähes muoti-ilmiö. Pelottaako teitä, vai olisiko jopa suotavaa, että teistä tulisi nuorisosuosikkeja?

H: Me ollaan niin vanhoja setiä, ettei meistä tuu nuorisosuosikkia.

Kailis: Ei kyse oo iästä, vaan tästä gengrestä.

H: Ei me oikein niputeta itteemme tohon samaan sakkiin.

Kaide: Jos ei puhuta Negativesta vaan yleensä nuorisoidoleista, niin mä luulen, että tän bändin osalta ei tarvi pelätä sitä.

A: Mun mielestä se on hyvä, jos musa maistuu. Ei me ruveta valikoimaan kuka meitä kuuntelee. Jos joku siitä jotain saa irti, niin hyvä. Mutta meidän intressit ja tavoitteet ei olla seuraava nuorisojulkkis.

Kaide: Tällä musiikilla on tarkotus olla jotain syvempää ja kestävämpää, ei tää oo mitään ”takeaway-foodia”.

Kailis: Mistä sä tiedät, mitkä tavoitteet Negativella on?

A: No eihän sitä tiedäkään, mut mä puhunkin nyt meidän puolesta. Ei tää oo mitään kertakäyttömusaa.

Kailis: Realistisesti ajateltuna se ei oo se visio, joka ekana putkahtaa päähän.

H: Ei oo. Ei oo kauheesti tullu kelattua tota.

Kaide: Niin, mutta toi on kumminkin sellasta säkäkauppaa. Suomenkin listoilla näkyy ihan ihme kamaa, mitä ei viis vuotta sitte ois ikinä voinu kuvitella listaykkösenä. Se on ihan tyhmä lähtee tekeen mitään listamusaa, kun se kuitenki on säkäkauppaa, että mikä sit yhtäkkiä myyki niin vitusti. Se, joka seuraa muotia, on aina seuraaja, ku tekee jotain omia juttuja niin ei tarvi seurailla.

Varjo tekee vahvasti omaa juttuaan. Onko teillä muita tavoitteita kuin kestävä musiikki?

Kailis: Mun mielestä se on ihan hyvä tavoite. Se on oikea tavoite.

A: Niin, että sitä vois kuunnella vuosien jälkeenkin. Mun mielestä se olis joku saavutus.

H: Mun mielestä se olis äärettömän hienoa, että 20 vuoden päästä joku musadiggariteini löytäis meidän bändin…

Kailis: Ja ajattelis, että täähän on vittu hienoa musiikkia!

Miten tästä keikasta eteenpäin? Lepäättekö joulukuun ennen tammikuussa alkavaa kiertuetta?

H: Kun se basisti löytyis…

A: Ei tää mitään lepoa tuu olemaan. Meidän täytyis löytää se basisti, ja saada ajettua se sisään.

Kailis: Henkka pitäis saada koulutettua olemaan syömättä lihaa. Se on aika pitkä prosessi.

Toivottavasti Varjo onnistuu tavoitteissaan. Miehet jatkoivat torstaita Helsingin yössä, ja kehottivat kaikkia kuuntelemaan paljon musiikkia.

Haastattelu julkaistu : 2006-01-13
Kirjoittaja : Mira-Monica Anttila

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua