Avenged Sevenfold – Y.A.P – Youth Against Puritanism

Avenged Sevenfold on uusimmalla City Of Evil -levyllään aiheuttanut melkoista kuhinaa puritistien vastarintaliikkeen riveissä. Liiallinen melodisuus ja puhtaat laulut tuntuvat olevan ne suurimmat kannot kaskessa. Päätin ottaa paholaista sarvista ja kysyä yhtyeen nokkamieheltä milipidettä asiasta. Seuraavassa vokalisti M. Shadowsin mietteitä asian tiimoilta.

Tervehdys sinne rapakon toiselle puolelle. Kuinkas siellä huiskii tällä hetkellä?

– Morjensta vaan, olen todella väsynyt juuri tällä hetkellä, mutta muuten menee oikein hyvin. Innolla odottelen tulevaa Cities Of Evil -kiertuettä täällä Amerikassa

A7X sai alkunsa eräänlaisena punkahtavana hardcore-yhtyeenä, mutta sittemmin olette kokeneet aika radikaaleja muutoksia soundinne suhteen. Mitä oikein tapahtui?

– Olimme ihan kersoja vielä silloin, kun tätä hommaa aloiteltiin ja soittelimme taitojemme rajoissa. Ei sitä mitään ihmeellisiä kikkailuja silloin oikein hallinnut. Kasvoimme siitä sitten pikku hiljaa, siis ihmisinä, ja kehityimme soittajina samaan aikaan. Pääosinhan tuohon aikaan ympärillä oli pelkkää metallimusiikkia Pantera, Megadeth, Slayer, Anthrax ja Dream Theater. Tietysti kun taitomme karttuivat, niin musiikkikin alkoi saada uudenlaisia ulottuvuuksia. Metallisempaan ilmaisuun siirtyminen tuntui siis luonnollisemmalta vaihtoehdolta samaan aikaan kun kehityimme. Onhan meillä edelleenkin paljon punkin vivahteita ja vaikutteita musiikissamme. Esimerkiksi Bad Religion ja Misfits ovat suuresti läsnä soundissamme. Pääpointti hommassa on kuitenkin se, että musiikki on kaikkialla. Siitä ei ole tarvetta tehdä mitään erillistä päätöstä, miltä me kuulostamme. Puhukoon musiikki puolestaan.

Mitä mieltä itse olet tuosta kehityksestä?

– Rakastan sitä kehitystä, joka meissä on tapahtunut. Se on ollut hyvin luonnollista ja olen vahvasti sitä mieltä, että kukaan muu ei kuulosta samalle kuin me. Emme yritä istua väkisin mihinkään tiettyyn kategoriaan, jossa on vain tietynlaisia kuuntelijoita. Ei tuosta asiasta voi sen enempää sanoa kuin sen, että meitä joko rakastaa tai sitten vihaa.

Saavutitte aikamoista suosiota UG-piireissä kahdella Hopeless Recordsin kautta julkaisemallanne albumilla, mutta oliko sillä itse asiassa mitään vaikutusta teihin?

– Rehellisesti sanottuna, on helkkarin hienoa, että meillä on faneja. Se on se ykkösasia tässä jutussa. Toiseksi, olimme erittäin iloisia siitä, että levyistämme pidettiin ja ne menestyivät, mutta muuten tuolla menestyksellä ei ollut meihin minkäänlaista vaikutusta.

Nyt te olette Warnerin leivissä, mutta onko se vaatinut teiltä joitakin uhrauksia? Kenties musiikillisesti tai henkilökohtaisella tasolla?

– Tuo asia ei ole tuonut tullessaan minkäänlaisia muutoksia meihin taikka musiikkiimme. Kaksi edellistä levyä ovat olleet erilaisia keskenään ja nyt halusimme alunperinkin tehdä tästä kolmannesta vielä erilaisemman. Haluamme jokaisella levytyksellä enemmän haasteita kuin edellisellä. Sekä musiikki, että vokaalit olisivat olleet täysin samanlaiset, vaikka levy olisi tullut ulos esimerkiksi Hopelessin kautta.

– Oikeastaan tuolla Warnerilla on ollut kahteen asiaan erittäin iso vaikutus. Ne ovat kuitenkin tavallaan ulkomusiikillisia seikkoja molemmat. Ensinnäkin jakelu on nyt huomattavasti laajempi, eli levyä saa useammista kaupoista kuin aikaisemmin. Toinen asia on levyn miksaus. Siitä ei olisi tullut läheskään noin hyvä, koska rahat olisivat kuitenkin loppuneet kesken. Nyt meillä oli varaa panostaa miksaukseen aivan eri tavalla.

Puhutaanpa hetki tuosta uudesta albumista. Mitä olet itse mieltä siitä ja kuinka siihen on ostava yleisö reagoinut? Ja miten te reagoitte väitteeseen siitä, että yhtye on pehmennyt ja se on liian melodinen nykyään? Melodia tuntuu aika monille olevan vähintäänkin jonkin asteinen kirosana.

– Olen todella tyytyväinen ja onnellinen lopputulokseen. Se herättää sellaisen kysymyksen, että pystymmeköhän ylittämään itseämme ja City Of Evilia enää tämän jälkeen…no totta helkkarissa pystymme. Näitä uutukaisen kappaleita pystyy kyllä vertailemaan jollakin asteella edellisten levytysten kappaleisiin, sillä ne ovat myös kunnianhimoisia ja pitkiä sävellyksiä. Ehkä jopa paljon kunnianhimoisempia ja pidempiä kuin aiempien albumeiden tuotokset.

– Palaute uusilta kuulijoilta on ollut helkkarin positiivista ja kannustavaa. Samalla olemme saaneet myös tukuittain uusia faneja, joka on myös erittäin positiivinen asia. Vanhemmat fanit olivat alkuun aika ällikällä löytyjä, kun he kuulivat uutta materiaalia ensimmäisen kerran, mutta ajan mittaan he ovat ”palanneet kotiin”. Monet ajattelivat, että bändin taru on ohi, koska he jätimme huutamisen pois. Kuinka väärässä he olivatkaan. City Of Evil on voimissaan, ja olemme vahvempia kuin koskaan aikaisemmin.

– Sitten mitä tuohon löystymiseen tulee, niin minua ei voisi vähempää kiinnostaa tuollaiset ajatukset ja lausahdukset. Mitä sitten? Homman ydin on se, että joko kuuntelet meitä tai sitten et kuuntele. Ei siihen sen moniulotteisempaa juttua tarvita. Ei meidän tarvitse kuunnella mokomaa sontaa. Me vain teemme mitä haluamme ja mistä pidämme, sekä soitamme sitä niille, jotka siitä pitävät. Jos et pidä kuulemastasi, niin voit aina kuunnella jotain muuta.

Kuinka iso osa yhtyettänne tuo melodia mielestäsi on, ja mistä ne kaikki melodiat kumpuavat?

– Ne tulevat ehdottomasti meidän musiikillisesta taustasta. Kasvoimme kuuntelemalla sellaista musiikkia, kuten jo aiemmin totesinkin, jossa melodiat näyttelevät suurta osaa. Melodiahan on musiikissa yksi tärkeimmistä asioista, ellei peräti se kaikkein tärkein.

Miten muuten tuo paljon parjattu vokaaleiden muuttaminen on vaikuttanut yhtyeeseen lavalla?

– Me kuulostamme nykyään paljon paremmalta keikalla kuin aiemmin. Jos olisimme sitä mieltä, että huutaminen kuulostaisi paremmalta kuin puhtaat laulut, niin silloinhan me vielä tekisimme niin. Lähes jokainen pop-punk–yhtye tuntuu huutavan näinä aikoina. Ette kai te halua sitä, että kaikki bändit huutavat. Ei helvetissä. Nykyinen tyyli tekee musiikistamme parempaa, sekä meistä paljon onnellisempia ja mikä tärkeintä, se on yhtyeen oma valinta.

Oliko tällä uudella levyllä biisien kirjoittaminen erilaista verrattuna aiempiin?

– Kyllä se oli, oikeastaan lähes täysin erilaista kuin aiemmin. Teimme koko homman ensin käyttäen Pro Toolsia ja sitten nauhoitimme sen. Aiemmin jammailimme biisien osia ja yritimme sitten myöhemmin muistaa, että miten ne nyt menivätkään. Nyt me pystyimme kuuntelemaan koko jutun läpi ennen kuin aloimme työstää sitä todenteolla.

Mistä yhtye ottaa vaikutteita kappaleisiin? Voisiko esimerkiksi viimeaikaisilla hurrikaaneilla olla vaikutusta musiikkiinne?

– Hirmumyrskyillä on varmasti vaikutusta musiikkiimme tulevaisuudessa jollakin muotoa. Ei varmaankaan suoranaisesti, mutta välillisesti kylläkin. Periaatteessa suurimmat vaikutteet tulevat muusta musiikista. Henkilökohtaisesti kaikesta hyvästä musiikista. Siihen sisältyy esimerkiksi paljon hip hoppia ja poppia.

– Myös elokuvilla on vaikutusta omalla tavallaan, rakastan esimerkiksi Tarantinon elokuvia erittäin paljon. Kaikkein suurin vaikuttaja meikäläisen tapaan tehdä musiikkia on oikeastaan elämä itsessään. Kaikki pienet arkipäivän, ja suuremmatkin, vaikuttavat suoraan siihen mitä teen, ja mitä me teemme. Esimerkiksi se, kuinka lapsuuden ystäväni suhtautuvat toisiinsa, on vaikuttanut hyvinkin paljon.

Voitko myöntää, että A7X:llä on jonkinlainen ulkomusiikillinen imago?

– Totta kai voin. Se, että näytämme helkkarin hyvältä, ei ole meidän vikamme!

Yhtyeestänne puhuttaessa on usein mainittu strip-clubit ja stripparit, mistä moinen?

– Mehän nyt vaan olemme ihan kuin kuka tahansa muukin. Huoria, strippareita, huumeita ja viinaa. Monet ihmiset käyttävät noita mainitsemiani asioita ja käyttäytyvät sitten kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Tai sitten he haluavat ajatella noita asioita, mutta eivät ottaa osaa niihin. Meidän ei tarvitse salailla mitään. Me olemme vaan normaaleja kundeja, jotka haluavat pitää hauskaa silloin, kun se on mahdollista. Elämme elämäämme täysillä.

Tulin maininneeksi uusimman levynne arvostelussa, että teistä tulee mieleen 2000-luvun Guns ’n’ Roses. Mitä sanot siihen, ja oletteko te?

– Me emme ole uusi mikään, me olemme vain Avenged Sevenfold! Mutta kiitos kuitenkin kohteliaisuudesta, onhan tuo aika hieno maininta.

Olette viime aikoina panostanut hieman nettisivuihinne, miten koet internetin vaikuttavan tämän päivän yhtyeisiin? Onko se piratismin leikkikenttä vaiko uusille bändeille hieno keino promota itseän?

– Mielestäni se on molempia. Tuntemattomille bändeille käytännöllinen apuväline promoamisessa, mutta näille isoille nimille se voi olla aikamoinen rasite. Kaikkihan tietävät Kornin ja Metallican, joten heidän tavaraansa sitten imutellaan netistä ilmaiseksi.

Okei, tämä alkaa olla paketissa tällä erää. Kiitoksia haastattelusta ja koitahan jaksella. Kerro vielä loppuun mitä yhtyeen leirissä on tiedossa syksyllä.

– Kiitos paljon myös sinne suuntaan. Syksyn osalta kalenteri näyttää seuraavalta: keikkoja, keikkoja ja vielä kerran keikkoja.

Haastattelu julkaistu : 2005-10-11
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua