Lolita Stasi – Ruotsin hc-outsiderit

Lolita Stasin göteborgilaisherrat raottivat sähköpostitse bändinsä taustoja ja kertoivat vasta ilmestyneestä debyyttialbumistaan, Ruhrista. Kysymyksiin vastasivat yhtyeen kitaristit Kjell Hanson ja Tobias Westerberg sekä vokalisti Peter Weicht.

Voisitteko kertoa hieman Lolita Stasin taustasta?

KH: Kaikki alkoi muistaakseni syksyllä 2000, jolloin intin PW:lle, että päästäisi minut mukaan hänen uuteen kabareemusiikkiprojektiin. Kabareemusiikki osoittautui valheeksi, ja aivan yhtäkkiä soitimmekin punkkia. Punkista tuli hardcorea, josta tuli se mitä se on tänään. Lolita Stasin muodostavat PW, TW, KH, FH (Fredric Hjelm) ja AA (Andreas Andersson); viisi yksilöä, jotka ovat varttuneet samoilla kulmilla. On vaikea sanoa, mihin me lopulta joudumme. Lolita Stasi kehittyy jatkuvasti. Sinä aikana, kun nauhoitimme levyä, on ehtinyt tapahtua kaikenlaista.

Mistä Lolita Stasi nimi tulee? Olitte myös lyhyen aikaa The Lolita Stasi Collective, mutta olette ilmeisesti lyhentäneet nimenne nyt?

KH: Lolita Stasi nimi tulee Tori Amoksen Hotel-kappaleesta. Siinä Tori laulaa ”met ’em in a hotel – met ’em in a hotel – beneath ground – tell him he’s missing – tell me this is one for – lollipop gestapo”. Kuulin tuon ”lollipop gestapon” vääriin, luulin että hän laulaa ”lolita gestapo”. PW:n mielestä se oli ilmiselvä bändinimi, ja noin puolen vuoden ajan olimmekin ”Lolita Gestapo”, mutta sitten natsiassosiaatiot osoittautuivat ongelmallisiksi. Vaihdoimme Lolita Stasiin, sillä kommunismi vaikuttaisi olevan hieman hyväksytympi ideologia nykyajan yhteiskunnassa. ”Collective” oli osa nimeä lyhyen aikaa, mutta se otettiin pois ennen Ruhr-albumia.

Kertokaa hieman Ruhrista. Montako litraa verta, hikeä ja kyyneliä vuodatitte työstäessänne sitä?

PW: Ruhr on ensimmäinen albuminne. Levyn materiaali vaihtelee kaksi vuotta vanhoista kappaleista vastakirjoitettuihin. Me emme säveltäneet kymmenen uutta kappaletta levyä varten. Meillä oli jonkin verran vanhoja hyviä kappaleita, jotka olivat ikään kuin oikeuttaneet paikkansa albumilla.

TW: Koska äänitimme koko levyn itse, oli prosessi aika vaativa. Vietimme monta pitkää päivää studiossa löytääksemme juuri oikean soundin. Deadlinen alla työskenteleminen on tietysti myös psyykkisesti stressaavaa.

KH: TW toimi äänitysvastaavana ja studioteknikkona, joten ymmärrän, että hänelle levynteko oli hyvin vaativaa. Minulle se oli aika helppoa, mutta kyllähän se hieman stressasi, kun olimme 3-5 viikkoa aikataulusta jäljessä.

PW: Minun mielestäni se oli hienoa. Tunsin stressiä, muttei samalla tavalla kuin TW. Olin enemmänkin huolissani siitä miltä lopputulos kuulostaisi.

TW: Ensimmäisistä koesoitoista alkaen aina loppumiksaukseen saakka kului yhteensä noin 250 työtuntia, ennen kuin saimme levyn valmiiksi. Ei niin paljon verta, hikea ja kyyneliä. Valtavasti kahvia ja valvottuja öitä kylläkin.

Lolita Stasia kuunnellessa mieleen tulee Breach ja Cult of Luna. Miten yhtye itse suhtautuu väitteeseen?

PW: On mielestäni hauskaa että kuulostamme mielestäsi Breachilta. Breach on hiton hyvä!

TW: Mielestäni se on aika erilaista, mutta onhan siinä samoja tunnelmia.

PW: Kai se johtuu emo-aineksesta, raskaudesta ja melankolisuudesta.

KH: Koen sen yksinomaan positiivisena, että meidät yhdistetään Breachiin ja Cult of Lunaan. Ne ovat fantastisia yhtyeitä. Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että emme kuulosta musiikillisesti niin samanlaisilta.

Miten itse luonnehtisitte musiikkianne? Mitä te soitatte?

TW: Kristillistä homopoppia.

PW: Ruostetta.

KH: Punk-emocorea.

TW: Emoa perkele!

Lolita Stasin musiikissa on varsin synkeä tunnelma. Miten on, onko ihmiskunnalla toivoa?

PW: Ei ole mitään väliä kuinka paljon yrittää löytää sisäistä rauhaa ja siunausta, helvettiin sitä joutuu kuitenkin. Ihmiskunta on tuhoon tuomittu. Ruhr symboloi tätä tuhoa.

KH: Siteeratakseni PW:tä ”Anxiety is the most common state of mind” (Ahdistus on yleisin mielentila). Se kuvaa aika hyvin kaikkea mitä Lolita Stasi tekee.

Vaikka levyn tunnelma on raskas ja synkkä, eivät soundit ole niin murskaavia kuin odottaisi. Tuotanto on itse asiassa aika riisuttu.

TW: Ehkä se johtuu siitä että olemme pohjimmiltamme punkbändi. Me emme äänitä ylimääräistä tavaraa. Kuulostamme levyllä siltä kuin kuulostamme oikeasti. Äänitimme vain sen mitä tarvitsimme. Olemme rähjäisen kuuloinen yhtye. Rähjäinen levyllä, rähjäinen livenä.

KH: Mieluummin tunnepitoista ja riisuttua kuin ylituotettua ja ”täydellistä”.

Ruotsissa on jo pitkään ollut verevä hc-skene; Refused, Cult of Luna, Breach, Raised Fist jne. Miten Lolita Stasi suhteutuu tuohon skeneen?

TW: Me emme ole osa ruotsalaista hc-skeneä. Olemme ja olemme aina olleet outsidereita.

PW: Ehkä se johtuu siitä, ettemme tunne ketään, joka kuuluisi tuohon skeneen. Voisi sanoa, että odotamme kutsua.

KH: Lolita Stasi on oikeastaan liian nössö hc-skeneen ja liian rankka indie-skeneen.

Ruhr ilmestyi 26.9. Aikooko Lolita Stasi lähteä tien päälle sitten? Onko mahdollisesti suunnitelmia tulla Suomeen jossain välissä?

KH: Yritämme saada muutaman kiertueen järjestetyksi. Meillä on aika paljon suunnitteilla, joten saa nähdä mitä tapahtuu. Tottakai tulemme Suomeen, jos siellä on tarpeeksi paikkoja, jotka haluavat meidät, ja jos se on taloudellisesti mahdollista.

Mitä muuta Lolita Stasi aikoo tulevaisuudessa?

PW: Tulla hc-skenen suurimmiksi outsidereiksi.

TW: Julkaista lisää levyjä, soittaa keikkoja, perustaa studio ja äänittää muita musiikkiprojekteja. Meillä on kädet täynnä kaikkea.

KH: Henkilökohtainen tavoitteeni oli äänittää levy ja julkaista se. Nyt en tiedä oikein mitä haluan. Katsotaan mitä muut tekevät ja teen sitten perässä.

Haastattelu julkaistu : 2005-10-04
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua