Brüssel Kaupallinen – Tervetuloa aikakoneeseen!

Yksi suomenkielisen mättömusiikin pioneereista, Brüssel Kaupallinen, on palannut keskuuteemme. Vaikka yhtye perustettiin jo 90-luvun alussa, on viime kuussa ilmestynyt Aika kultaa muistot nelikon esikoisalbumi. Levy on vahva näyttö yhtyeen osaamisesta ja osoitus siitä, että kymmenen vuoden tauosta ja miehistövaihdoksista huolimatta Brüssel Kaupallinen on sisimmillään yhä sama yhtye. Noise.fi kävi jututtamassa yhtyeen kahta alkuperäisjäsentä, rumpali JP Aunolaa ja laulaja Janne Helttusta.

Onnistunut jatkumo

Levyn nimikappaleessa katsotaan menneisyyteen ja kysytään: oletko nyt tyytyväinen? Osoitan kysymyksen kysyjille.

– Totta kai ollaan tyytyväisiä siihen mitä tehtiin silloin, ja tämä levy on meidän mielestämme aika älyttömän onnistunut jatkumo.

Brüssel Kaupallinen ehti 90-luvun uransa aikana tehdä Bad Vugumille Kädet ristissä rinnan päällä -seiskatuumaisen, pari kokoelmaraitaa ja minicd:n nimeltä Aika. Ura ehti siis lupaavaan alkuun, mutta keskeytyi vajaaksi kymmeneksi vuodeksi. Pääsyyksi JP mainitsee aikataululliset ongelmat.

– Tuli perheenlisäyksiä ja Arska (basisti Ari Eldon) lähti takaisin Islantiin. Myös työkiireitä oli paljon. Todettiin, että eiköhän tämä ollut tässä tältä osin. Mitään riitoja ei ollut, Janne selventää.

– Ollaan kaikki oltu hyviä ystäviä koko tämän väliajankin. Se ei ratkennut siihen että joku olisi halunnut jotain ja joku toinen toista. Työhommia tuli itse kullekin eikä sitä hommaa olisi enää voinut tehdä samalla volyymillä kuin mitä itse olisi halunnut.

Ja se volyymi oli aika kova. Yhtye treenasi todella ahkerasti, JP:n mukaan homma meni jopa hieman överiksi.

– Urheilutermein ilmaistuna, me oltiin todennäköisesti ylikunnossa siinä vaiheessa. Sekin on yksi syy miksi lopetettiin. Me treenattiin liikaa. Treenit saattoivat alkaa aamukahdeksalta ja niitä oli 4-5 kertaa viikossa. Sitä tehtiin muutama vuosi. Mutta oli pakko opetella soittamaan. Mehän aloitettiin ihan nollasta, kenelläkään ei oikeastaan ollut soittotaitoa.

2000-luvulla asiat ovat toisin. Koska soitonopetteluun ei kulu ylimääräistä aikaa ja musiikkiteknologiset edistysaskeleet helpottavat entisestään bänditoimintaa jää aikaa muuhunkin kuin treenikämpällä pakertamiseen.

– Sovittiin että käydään treeneissä silloin kuin ehditään, eikä se ole ketään stressannut, Janne selittää. Se on toiminut oikein hyvin ja toimii varmaan tulevaisuudessakin.

– Kaikki toimii jotenkin todella helposti, JP lisää.

Yhtyeen toimintaan on vaikuttanut suosiollisesti myös rock-kuvioiden muuttuminen.

– Ennenhän käytiin parhaimmillaan Turussa kuudellasadalla markalla pistokeikalla. Se oli ihan järjetöntä silloin. Tämäntyylistä musiikkia ei arvostettu ja keikkapalkkiot oli ihan naurettavia. Nyt toimintaan tuo lisäpotkua se, että pystyy edes jollakin tavalla taloudellisesti käymään keikoilla. Ei tarvitse aina kaikkea laittaa omasta lompakosta.

Syy uudelleenaktivoimiseen oli yksinkertainen: tarve soittaa.

– Tuntui myös siltä, että hommat jäi vuonna 1996 hieman kesken. Ja nyt tuli tosi hyvät mahdollisuudet aloittaa uudestaan, niin mikäpäs siinä.

Voisi myös kuvitella, että 2000-luvun alun suomimetallibuumi on tehnyt yhtyeen paluusta otollisemman.

– Vaikka sen tyylinen musiikki ei olisi menestynytkään, olisimme todennäköisesti ajatelleet, että soitellaan vaan, mutta onhan se siinä mielessä tehnyt paluun otollisemmaksi, että nyt media ja levy-yhtiöt ovat paljon voimakkaammin kiinnostuneita, Janne myöntää. Heti treenivaiheessa alkoi sopimukset nykyisen levy-yhtiön kanssa olla valmiina. Kyllähän suomenkielinen raskas musiikki menee ihan eri lailla läpi kuin silloin ennen.

– Mutta toisaalta, silloin kun alettiin treenaamaan ei me ajateltu mitä se tuo tullessaan, kunhan ruvettiin soittamaan.

Pikkuhiljaa alkoi uusia kappaleita syntyä ja keikkojen soittamista alettiin miettiä. Siinä vaiheessa yhtye tuumasi musiikkinsa varmasti kelpaavan jollekin levy-yhtiölle.

– Ainakin Bad Vugumille!, JP naurahtaa. Yhtään väheksymättä!

– Heikonen sanoi jo aikoinaan, silloin kun ei edes oltu aloitettu treenaamista, että ”pankaapas minulle materiaalia tulemaan, kun olette saaneet demoja valmiiksi”.

Vanhan levy-yhtiönsä sijasta, Brüssel Kaupallinen päätyikin oululaisen, sopivasti samoihin aikoihin perustetun Uho Productionin talliin. JP pitää ratkaisua helppona.

– Siinä on vahvat miehet takana ja taiteellinen vapaus niin kuin Bad Vugumillakin. Ja studiot on Oulussa. Levyä ei olisi todennäköisesti tehty, jos oltaisiin oltu sellaisella levy-yhtiöllä, että olisi pitänyt ajaa Jyväskylään asti nauhoittamaan, Janne jatkaa. Treenikämppä meillä oli sillä hetkellä kilometrin päästä studiosta. Pystyi vaikka viemään kamat kahden tunnin ajaksi sinne, jos halusi. Ja erittäin laadukas studio vielä.

Moninyanssinen albumikokonaisuus

Brüssel Kaupallisen ensimmäinen pitkäsoitto ilmestyi 24.8.2005, vajaa viisitoista vuotta yhtyeen perustamisen jälkeen. Mutta entä, jos levy olisikin tullut ulos vuonna 1996?

– Ei se varmaan noin hyvä olisi ollut, JP tuumii.

– Niin, se olisi varmaan ollut Aika-levy, johon olisi laitettu neljä biisiä lisää.

– Kyllä meillä oli valmista materiaalia silloin. Sen muistan, että oli ne helvetin rankkoja. Sellaista hirveää jyystämistä. Onhan sitä tässäkin, mutta kyllä tämä varmasti on laveampi, ilmavampi ja monisyisempi. Siitä olisi varmaan tullut sellainen helvetinmoinen nyrkki päin naamaa.

Aika kultaa muistot -levyllä on tosiaan hieman kaikenlaista. Jos kuuntelee tarkasti, voi kuulla niin viivoitinta ja saksia kuin kuivausritilää ja kontrabassoakin. Janne tarkentaa, ettei tarkoitus niinkään ollut tehdä monipuolisempi levy, vaan ”moninyanssisempi”.

– On hirveän paljon sekä suomeksi että englanniksi laulavia bändejä, joiden levyllä biisit on hyvin samankuuloisia. Sekunnin tauko biisien välissä, ja sitten lähtee samalla tykityksellä, samoilla soundeilla ja samalla lauluäänellä. Nyt ja tulevaisuudessakin yritetään panostaa kappaleiden vaihtelevuuteen ja nyansseihin, mutta kuitenkin niin, että perusilme säilyy.

– Tuotannossa on ajateltu hyvin paljon sellaista ilmavuutta ja raskautta samaan aikaan, että siinä on paljon sitä vaihtelevuutta.

Kaksikko peräänkuuluttaa dynamiikkaa omassa musiikissaan, luonnollisesti omien kuuntelumieltymysten pohjalta

– Siinä kuuluu varmaan se mitä nykyään on paljon tullut kuunneltua, esimerkiksi A Perfect Circle ja Tool, JP kertoo. Ne ovat tuoneet jotakin uutta tuohon. Periaatteessahan bändi kuulostaa vielä samanlaiselta kuin aikaisemminkin…

– …mutta tuon verran on nyanssikorva kehittynyt ja studiotekniikka parantunut, Janne täydentää.

– Myös yhteensoittaminen ja ajatusmaailma on jonkin verran muuttunut.

Albumin materiaali syntyi JP:n ja Jannen mukaan nopeasti. Keväisen Jatkumo-singlen aikoihin ei ollut montakaan biisiä kasassa vaikka yhtye tiesi, että levyä pitäisi alkaa koostaa. Ensimmäiset äänityssessiot olivat huhtikuussa ja kesäkuun lopulla viimeiset, joiden aikana laulut purkitettiin. Yksittäisiä kappaleita ei myöskään kypsytelty kovinkaan kauan. Kaksi viikkoa ennen äänittämistä ei edes välttämättä ollut yhtäkään nuottia sävelletty.

– Treenikämpillä ei tosiaankaan tehty mitään demoja, joita olisi ennen studioon lähtöä kuunneltu. Tämä on tehty todella tunteella ja todella livenä, JP summaa.

Brüssel Kaupallisen nykyisessä kokoonpanossa on puolet vanhaa ja puolet uutta. Janne ja JP edustavat ainoina alkuperäisremmiä. Ari Eldon palasi kotimaahansa ja vanha kepittäjä Veli-Matti Ylihukka ilmoitti, ettei enää ole paras mahdollinen vaihtoehto kitaranvarteen, koska on viimeiset vuodet soittanut bassoa rautalankabändissä.

– Joo, hän ikään kuin kielsi itse itseään, Janne toteaa hymyillen.

Tom Sirviö, joka soitti yhtyeessä bassoa ennen Aria ensimmäisellä seiskatuumaisella, kävi myös soittamassa uudessa kokoonpanossa, mutta väistyi tehtävistä työkiireiden takia. Uudeksi basistiksi vakiintui Sirviön tuuraaja, Petteri Korkala. Tällä hetkellä kokoonpano on siis seuraavanlainen: Petteri Korkala (basso), Jukka Kangas (kitara), Janne Helttunen (laulu) ja JP Aunola (rummut). JP:n mielestä uudet soittajat ovat kuin kotonaan Brüssel Kaupallisessa.

Vaikka siinä on porukkaa vaihtunut on bändin sielu säilynyt yllättävänkin hyvin. Kun ensimmäistä kertaa kuulin niitä valmiita biisejä laulujen kanssa, ja soitin niitä Veli-Matille, oli hän hyvin tyytyväinen niihin. Se oli mielestäni oikeutus. Ei olla mukamas Brüssel Kaupallinen, vaan me ollaan oikeasti Brüssel Kaupallinen.

Levyn avaava lause ”Tervetuloa aikakoneeseen” viittaa juurikin siihen, ettei mikään ole juuri muuttunut.

– Nimenomaan, se on aikahyppäys vuodesta 2005 vuoteen 1996. Se kymmenen vuotta mikä siinä oli välissä ikään kuin katosi.

Abstraktista konkreettiseen

Erään asian suhteen muutosta tosin on tapahtunut, nimittäin Jannen tekstit. Yhdessä lyyrisen konsultin ja hyvän ystävän Jarkko Martikaisen kanssa tekstejä on viety selkeämpään ja helpommin ymmärrettävään suuntaan.

– Toivottavasti näin on. Edellisen kerran, kun noita sanoituksia teki, oli ajatusmaailma hieman erilaisempi. Ei voinut sanoa suoraan, että ”aurinko paistaa” vaan piti sanoa että ”keltaista valoa tulee taivaalta”. Ei sitä tietoisesti hakenut, mutta miksi kirjoittaa aurinko paistaa, kun kaikki tietää sen? Tätä mietittiin yhdessä Jarkon kanssa. Hän sanoi, että kyllä ihmiset sellaista haluavat kuunnella. Kappaleissa ovat konkreettiset tarinat aina parhaita. Kerro niitä mieluummin kuin hirveän abstrakteja juttuja. Uudella levyllä kaikki on tavallaan varsin konkreettista. Jokainen ymmärtää tekstit tietenkin omalla tavallaan, mutta ainakin on selkeää mitä niissä tapahtuu. Aika-levyn teksteistä varmaan hyvin harva muu kuin minä tiedän mistä ne kertoo.

Levyn tarina-aihioiden pohjalla on tosielämästä poimittuja tapahtumia, joita Janne on muokannut omanlaisiksi kertomuksiksi. Kuka heistä haluaisit olla? viittaa tosi-tv-ohjelmaan, jossa ihmiset pyrkivät plastiikkakirurgian avulla muuttumaan enemmän idoliensa kaltaisiksi. Perikato taas on saanut innoituksensa samannimisestä, Hitlerin viimeisistä päivistä kertovasta elokuvasta. Vanhemmasta sanoitustyylistä muistuttaa puolestaan Jatkumo, jota voisi pitää eräänlaisena sisarkappaleena Ajalle.

– Kyllä siinä on hyvin paljon samoja elementtejä, JP myöntää. Se oli ensimmäisiä biisejä mitä oltiin tehty vuosiin. Tuota samanhenkisyyttä on varmaan tehtäessä ajateltukin. Jos esimerkiksi miettii rumpukiertoja, niin ne loppuu samalla tavalla kuin Aika-biisissäkin. En tiedä haettiinko sitten jotenkin alitajuisesti sitä, että ”tämä on nyt sitä Brüsseliä”.

– Niin, turvallista varmaa paluuta, Janne jatkaa. Sanoitus on tosiaan lähempänä vanhaa. Vaikka minä pidin sitä hyvinkin konkreettisina, siltikin se ei Jarkon mielestä olleet tarpeeksi ymmärrettävää. Ekaksi hän jopa tyrmäsi sen, mutta kun kerroin mitä se tarkoittaa, hän totesi että vallan mainiohan se.

Brüssel elävänä

Yhtyeellä on edessään kahdeksan keikan kiertue lokakuussa. Uusi kokoonpano toimii JP:n ja Jannen mukaan loistavasti myös livenä.

Se toimii niin hyvin kuin se meidän suhteen voi toimia. Bändissä on aivan älyttömän hyvä soittokemia, JP hehkuttaa. Odotellaan tässä kiertuetta ihan hulluna että päästään veivaamaan.

Kuten ennen vanhaankin, Jannen kohdalla keikkaa edeltää pitkä juoksulenkki.

– Se on harrastus soittamisen ohella, niin miksipäs sitä lopettaisi keikkojen alla. Se on varmaan oma tapa keskittyä ja valmistautua keikkaan. Ehkä se myös vähentää seuraavan päivän niska- ja jalkakipua, kun on valmiiksi vetreä ja lämmin.

8.10. Oulun Teatriassa on todellinen suomenkielisen raskaan rockin superiltama, kun lavalle nousee Brüssel Kaupallisen lisäksi Kotiteollisuus ja YUP.

Joo, tällainen kolmiodraama on tulossa. Vähän olisi tarkoitus, että se olisi samalla levynjulkistamistilaisuus.

Sitten Kotiteollisuus-fanit näkevät mistä Hynynen ja kumppanit ovat vaikutteensa ottaneet, Janne nauraa.

Tai sitten ne katsovat, että eihän tuo vakuuttanut ollenkaan. Nuohan on paljon huonompia! Ne on tainnut valehdella!

Haastattelu julkaistu : 2005-09-26
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua