Emma Rugg – Omatoimisuuden ilmentymä

Noise.fi otti sähköpostitse yhteyttä nousevaan brittiläiseen lauluntekijään Emma Ruggiin. Puheenaiheeksi nousivat mm. nuoren folkpopparin vankkumaton tee-se-itse-asenne ja hänen uusi EP:nsä Oceans/Depart.

Pikakurssi aiheesta Emma Rugg

– Olen laulaja/lauluntekijä Hullista, Yorkshiresta Britteinsaarilta. Ensimmäiset kokemukseni musiikin parissa olivat laulaminen koulun kuorossa ja kaupungintalolla lapsena sekä kornetinsoittaminen Hullin kaupungin puhallinorkesterissa. Niin kauan kuin muistan, olen aina ollut kiinnostunut musiikista. Noin kuusitoistavuotiaana rupesin soittamaan kitaraa ja laulamaan cover-bändissä. Soitimme opiskelun ohessa lähes joka ilta kahden vuoden ajan hullilaisissa ja yorkshirelaisissa keikkapaikoissa. Jätin bändin keskittyäkseni soittamaan omaa musiikkiani. Olin jo soittanut tarpeeksi muiden ihmisten musiikkia, joten tuntui, että oli aika tehdä omaa juttuani.

– Takanani on kaksi julkaisua omalla Indreams Records -yhtiölläni: debyyttilevy Isolated Impression ja uusi Oceans/Depart-EP. Ensimmäisen albumin rahoitin soittamalla Hullin kaduilla yli seitsemän kuukauden ajan. Ihmiset tulivat useaan otteeseen kysymään, olisiko minulla jonkinlaista levyä myytävänä. Silloin tuntui mahdottomalta saada kokoon tarpeeksi rahaa albumintekoa varten. Kotona peltipurkkiin keräämistäni pikkukolikoista kasvoi kuitenkin kuukausien kuluessa seteleitä. Vuoden 2002 lokakuussa minulla oli tarpeeksi rahaa levynäänittämistä, joten päätin buukata studioajan.

– Isolated Impressionin ilmestyttyä vuonna 2003, olen soittanut ympäri ämpäri Isossa Britanniassa ja Amerikassa useaan otteeseen. Matkan varrella olen tavannut monta kiinnostavaa ja ihanaa ihmistä. Yksi ikimuistoisimmista keikoista oli mm. Sopranosta tutun näyttelijän James Gandolfinin ravintolassa New Yorkissa.

– Yritän pitää tekstini niin rehellisinä ja aitoina kuin mahdollista. Haluan kirjoittaa tunteista: kuinka ihmiset tuntevat ja reagoivat, meitä ympäröivästä maailmasta ja kuinka se muokkaa meitä. Olen parhaillaan säveltämässä toista albumiani, joka myös julkaistaan omalla levymerkilläni.

Mielestäni musiikkisi kuulostaa sekä perinteiseltä että tuoreelta. Joitakin artisteja tulee mieleen, mutta vain vivahduksittain. Emma Rugg kuulostaa siis Emma Ruggilta, mutta haluaisin silti kuulla minkälaisesta musiikista pidät, ja onko olemassa artisteja tai bändejä, joita pidät vaikuttajina?

– On mahtavaa, että kuulostan sinun mielestäni vain itseltäni, eikä keneltäkään muulta. Vertaileminen on kuitenkin mielestäni hyvä, sillä se antaa ihmisille jotakin johon samastua. Minua on verrattu Joss Stoneen, Norah Jonesiin, Janis Jopliniin, Joni Mitchelliin ja vaikka keneen, mutta nämä vertailut tuntuvat kontrastoivilta ja skaalan äärimmäisessä päässä.

Pidän kaikenlaisesta musiikista, ei vain yhdentyylisestä. Kuuntelen mm. Rufus Wainwrightia, Nick Cave & The Bad Seedsia, R.E.M:ia, Goldfrappia, Madonnaa, Neil Youngia, Mobya, Neil Finniä, Sheryl Crow’ta, The Braveryä, Tori Amosta, Nat King Colea, Suzanne Vegaa jne. Sanoisin, että kaikki musiikki mitä kuuntelemme vaikuttaa meihin jollain tavalla.

Tee-se-itse-levy

Soitit kaduilla kerätäksesi rahaa levyn äänittämistä varten, perustit oman levy-yhtiösi ja suunnittelit omat nettisivusi. Vaikutat todelliselta tee-se-itse-ihmiseltä.

– Olen monta kertaa miettinyt, että olisi mahtavaa, jos minulla olisi joku auttamassa minua, tekemässä asioita puolestani, mutta uskon vilpittömästi, että tekemänsä työn määrä vastaa palkkion määrää. Olen tehnyt valtavasti työtä saadakseni omat levyni julkaistua ja nautin valtavasti siitä, kun näen, että kaikki oli vaivan arvoista. Nyt olen siinä tilanteessa, että minulla on täysi valta sen suhteen, mitä sävellän, äänitän ja julkaisen.

– Ainoa kysymys, mikä minun pitäisi kysyä itseltäni on: jos joku tarjoutuu tekemään jotakin puolestani, pystynkö tekemään sen paremmin itse? Jos vastaus on kyllä, kannattaa aina yrittää saada homman toimimaan itse. Minulla ei olisi mitään vastaan olla suuren levy-yhtiön leivissä, mutta vain, jos ne todella uskovat minuun ja musiikkiini. Siihen asti jatkan enemmän kuin mielellään omin neuvoin.

Haluaisin kuulla jotakin niistä ajoista, kun soitit pubeissa ja kaduilla. Luuletko, että se on muokannut musiikkiasi jollain lailla?

– Kadulla soittamisesta minulla on sekä huonoja että hyviä kokemuksia. Aloittelevana katusoittajana jouduin etsimään uuden paikan joka päivä, kunnes löysin oman vakiopaikkani vanhankaupungin osasta nimeltä Hepworth Arcade. Paikassa oli mahtava akustiikka, joten oli hienoa soittaa siellä. Soitin siellä joka päivä aamukymmenestä viiteen kuuteen illalla. Soitin TV-kauppaa vastapäätä, katsellen televisiorivien hiljaista kuvavirtaa läpi päivän.

– Minulla on paljon hienoja kokemuksia tuolta ajalta. Ihmisillä oli tapana tulla katsomaan minua joka viikko. Joskus he toivat minulle cd:itä kuunneltavaksi tai äänityslaitteita, joilla he nauhoittivat laulujani. Kuukausien kuluessa yhä enemmän ihmisiä tuli katsomaan minua ja yhtenä päivänä joku jopa jätti kymmenen punnan setelin ja lounaan kitaralaukkuuni. Pahinta mitä sattui, oli kun joku yritti heittää minua virvoitusjuomalla (ja onneksi ohi) tai kun jotkut ihmiset kävelivät ohi ja kehottivat minua ”hakemaan oikeaa työtä”. Kerran jouduin myös poliisin siirtämäksi, mutta jättivät minut sen jälkeen rauhaan. Minun päälle satoi lukuisia kertoja, ja juomarahoja pullollaan olevan kitaralaukun raahaaminen kotiin pitkän päivän jälkeen oli todella uuvuttavaa.

– Uskon näiden kokemusten muovanneen musiikkiani ja persoonallisuuttani. On opittava pitämään puoliaan. Kun asettaa itsensä esille tuolla tavalla, altistuu joskus paljolle kritiikille. Opin olla välittämättä siitä mitä ihmiset ajattelevat minusta, ja olla huomioimatta asioiden ikäviä puolia. Opin myös, että sinnitteleminen on aina parempi kuin luovuttaminen. Sen seitsemän kuukauden jälkeen en vähään aikaan ollut uskoa mitä olin saavuttanut. Kaikki on mahdollista, kyse on vaan siitä, kuinka paljon haluat jotakin.

Vaivannäkösi kantoi hedelmää vuonna 2003 julkaistun Isolated Impressionin -albumin muodossa. Onko se enemmänkin kokoelma lauluja, vai oliko sinulla mielessäsi jokin albumikonsepti?

– Levy koostuu kokoelmasta lauluja. Osan kirjoitin nimenomaan albumia varten, ja osan sitä varten, että saisin albumin kasaan. Materiaali, jota silloin tein, tuntui muodostavan kokonaisuuden ja tein paljon työtä varmistaakseni, että levylle päätyvät juuri ne oikeat kappaleet. Suunnittelin levyä paljon ennen kuin lähdin studioon. Päätin, että haluan levyn edustavan riisutumpaa soundia. Kahdeksassa kappaleesta kymmenestä on pelkästään kitara ja laulu ja kahdella raidalla on täysi bändisoundi. Levyn nimi Isolated Impression edustaa tätä konseptia. Halusin, että laulut kuulostavat siltä kuin ne esitettäisiin livenä kuulijan omassa ympäristössä, omassa ”eristetyssä” mielessään. Laulujen esitystapa tekee levystä melkeinpä one-on-one-kokemuksen.

Isolated Impressionin ilmestymisestä on jo kulunut jonkin aikaa. Kun kuuntelet sitä nyt, mitä ajattelet siitä? Jos pystyisit, muuttaisitko jotain siitä?

– Muuttaisin ehkä kokonaisprosessia niin, etten tarvitsisi murehtia levyn rahoituksesta niin paljon. Levy tehtiin hyvin tiukalla budjetilla. Olisi ollut ihana tietää, että minulla olisi lisää aikaa ja rahaa, jos tarvitsisin vielä äänittää jotain. Olen tyytyväinen albumiin kokonaisuutena, mitä se edustaa sen aikaisen materiaalin suhteen ja siihen miten se kaikki tehtiin. Oli mahtava katsoa kuinka albumi syntyi; ensimmäisistä pennosista valmiiseen äänitteeseen, kansisuunnittelusta siihen kuinka valmis tuote on kirjoituspöydälläni. Se oli todella mielenkiintoinen prosessi käydä läpi

– Laulut ovat hyvin emotionaalisia. Joskus, kun kuuntelen levyä, ihmettelen miten saavutinkaan kaiken sen mitä lähdin tekemään. Se on muistutus siitä että, jos todella yritän, pystyn saamaan asioita aikaiseksi ja että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan.

Levysi on saanut paljon loistoarvioita. Mutta ilmeisesti sinut tunnetaan lähinnä Briteissä. Oletko saanut osaksesi huomiota muuallakin?

– Suurin fanijoukko Britteinsaarten ulkopuolella on Yhdysvaltain Michiganissa, Traverse Cityssä. Keskustelufoorumillani näkee viestejä ihmisiltä joka puolelta maailmaa. Olisi mukava nähdä teitä suomalaisiakin siellä! Toivon että ajan myötä musiikkini jotenkin löytää tiensä ihmisten luo, missä sitten lievät.

Unelmia konkreettisempi levy-yhtiö

Kerro minulle Indreams-levy-yhtiöstä. Ilmeisesti pyörität sitä aivan itse?

– Alkuperäinen idea oli rakentaa pohja, jolta julkaista levyjäni, ja samalla luoda tunnistettava brändi levykauppojen hyllyille. En halunnut odottaa, kunnes joku tulisi sainaamaan minut. Uskon jokaisen artistin määrittelevän oman menestyksensä itse. Ei auta jäädä odottelemaan sitä, että joku tulee sanomaan ”me pidämme musiikistasi” tai ”musiikkisi on perseestä”. Ajattelin myös, että jos musiikkini kiinnittäisi tarpeeksi huomiota, suuret levy-yhtiöt ottaisivat minuun yhteyttä eikä päinvastoin. Tämä on itse asiassa tapahtunutkin moneen otteeseen. Halusin viedä asiat tähän suuntaan, jotta pystyisin paremmin kontrolloimaan mitä tekemälleni musiikilleni tapahtuu.

– Tämä on ajoittain kovaa työtä, mutta enimmäkseen teen sitä koska rakastan sitä. Haluan saada musiikkiani ulos maailmalle ja yritän kaikkeni, että se toteutuisi. Olen myös kiinnostunut musiikkiteollisuuden bisnespuolesta, sillä jos minulle jonain päivänä tarjotaan sopivaa levydiiliä, haluan tietää mihin olen itseäni pistämässä. Näin voin pitkällä tähtäimellä ottaa juuri ne oikeat askeleet urallani.

– Halusin myös auttaa muita artisteja, arvostelemalla heidän levyjään ja tarjoamalla heille mahdollisuuksien mukaan tavan saada musiikkiaan kuuluville. Tällä hetkellä olen levy-yhtiöni ainoa työntekijä. Minä myös suunnittelen kaikki levy-yhtiöön liittyvät nettisivut (emmarugg.com, virallinen Emma Rugg -foorumi, Indreams Records, The Gig Place) ja organisoin kaiken PR:än.

Sinun lisäksesi Indreamsillä on kourallinen muita artisteja. Minkälaista musiikkia he soittavat?

– Henry Doss on michiganilainen sooloartisti, jonka musiikki luulisi puhuttelevan sodanjälkeistä Beatles-sukupolvea. Henry luopui urastaan pankissa toteuttaakseen musiikillisia unelmiaan. Star A on uusi, kahdesta omillaan menestyneestä akustisesta esiintyjästä koostuva bändi Hullista. Yhtyeen nimi muuttunee tulevina kuukausina. To Destroy on niin ikään hullilainen, pahamaineisen hillittömällä huumorilla höystetty thrash-yhtye, joka tunnetaan mm. radio-jingleistään. The New Aged Travellers on ensimmäistä levyään työstävä tuottajakollektiivi jonka instrumentaaliraitoja on käytetty firmojen videoesityksissä ja soitettu BBC:n radiossa.

Minkälainen jakelu sinulla on? Huomasin, että levyjäsi on vaikea saada Suomessa.

– Kappaleeni ovat ostettavissa erinäisistä nettikaupoista kuten iTunesista, Sony Connectista, Audio Lunchboxista ja Napsterista. Halusin keskittyä digitaaliseen jakeluun, koska tapamme ostaa ja kuunnella musiikkia on kovaa vauhtia muuttumassa. Uskon, että tämä lisää saatavuutta ajan mittaan. Jos keikkailisin paljon muissa maissa, olisi kannattavampaa suurten yhtiöitten kannalta pitää levyjäni varastossa, mutta koska näin ei ole, se vaatisi paljon promootiota, jotta ihmiset tulisivat tietoisiksi julkaisuistani. Jos Indreams Records olisi suuri levy-yhtiö ja minulla olisi miljoonia dollareita, tekisin maailmankiertueen, jolloin levyjeni kysyntä kasvaisi. Ennen kuin olen luonut tuon kysynnän, fyysistä jakelua on mahdotonta tehdä tehokkaasti.

Lauluja matkustamisesta ja kommunikoinnista

Uusin julkaisusi on heinäkuun lopulla ilmestynyt Oceans/Depart-EP. Kerro minulle miten EP:n kolme uutta laulua syntyivät.

– EP on kokoelma lauluja, jotka nauhoitin sekä Isossa Britanniassa että USA:ssa. EP:n ensimmäisen laulun, Oceansin kirjoitin matkalla Chicagon lentokentälle. Toinen ja kolmas raita, Depart ja When I Looked @ You, ovat yhdysvaltalaisen John Belandin tuottamia. Hän on työskennellyt mm. Johnny Cashin ja Rick Nelsonin kanssa. Nämä kappaleet nauhoitettiin Frontier Studiossa Michiganissa, kun olin Henry Dossin luona vierailemassa.

– Depart kertoo Michiganin kauneudesta. Se alkaa sanoin ”and the State of Michigan looks good tonight”. Kun oli äänittänyt kappaleen joku kertoi minulle että ”The State of Michigan” on myös USA:n laivaston Traverse Cityssä sijaitsevan aluksen nimi.

– Nämä laulut kertovat matkakokemuksistani. Rakastan lentämistä joten laulun kirjoittaminen ilmassa oli hienoa, kuten myös työskenteleminen lahjakkaan tuottajan kanssa. Kun kuuntelin näitä lauluja, huomasin että ne kuuluvat yhteen, joten pistin ne samalla E.P.:lle. Seuraava albumi tulee luultavasti kuulostamaan täysin erilaiselta.

EP:llä on jopa rock-laulu.

– Kyllä! Tämä kappale, When I Looked @ You, äänitettiin Amerikassa ja John Beland teki siitä rokkaavamman soittamalla paljon sähkökitaroita sinne päälle. Jälkeenpäin ajattelin, että se kuulosta joltakin mitä Budweiser saattaisi käyttää olutmainoksissaan. Tuota kappaletta soitetaan myös joka lauantai-ilta paikallisessa Spiders-rock-klubissa. Pidän siitä, että musiikki voi muuttaa ja puhutella erilaisia tunteita ja persoonallisuuksia. Musiikkini ei ole akustista eikä rockia, se on monia eri asioita.

Oceans-kappaleessa pohdit moderneja kommunikointitapoja. Olet lentänyt edestakaisin Atlantin yli, joten tiedät miten valtavasta välimatkasta on kyse. Mutta internet voi yhdistää uuden ja vanhan mantereen silmänräpäyksessä.

– Tuntuu omituiselta, kun ajattelee esi-isiemme vanhoja kommunikointimenetelmiä. Saattoi kestää viikkoja, jopa kuukausia saada yhteyttä toisessa maassa asuvaan henkilöön. Nyt meillä on mm. lentoposti ja sähköposti. On mielestäni hienoa, että voimme saada yhteyden johonkin ihmiseen mistä maailmankolkasta tahansa, en tiedä kuinka monessa sekunnin tuhannesosassa. Muutokset kommunikaatioteknologiassa ovat samalla muuttaneet tapaamme kommunikoida yksilöinä. Joskus on parempi puhua jollekin kasvotusten kuin sähköpostitse, se ei tule koskaan muuttumaan.

Isolated Impressionilla kuullaan lähes yksinomaan sinua, mutta kaikissa uusissa kappaleissa taustallasi soittaa bändi. Oletko suunnitellut tällaista bändisoundia myös tulevan materiaalin suhteen?

– Luulen niin. Seuraaville levyille tulee sekä kappaleita joissa on täysi bändisoundi että kappaleita, jotka ovat yhtä riisuttuja kuin ensimmäisen levyn raidat. Tuleva materiaali on sekoitus eri tyylejä. Soitan myös paljon enemmän pianoa kuin aikaisemmin, joten luultavasti sitä kuullaan enemmän tulevilla levyillä. Sävellyksiin on alkanut hiipiä hieman tummempia sävyjä, kun taas jotkut kappaleet ovat tämän suhteen täysiä vastakohtia.

Emman tulevat edesottamukset

Oceans/Depart julkaistiin heinäkuun lopulla. Mitä seuraavaksi? Miten toinen albumi on muotoutumassa? Oletko aikeissa lähteä kiertämään Eurooppaa, ehkäpä päätyen Suomeenkin?

– Olisi ihanaa kiertää Eurooppaa ja tulla Suomeen joskus tulevaisuudessa. Ehkäpä voin nukkua Noise.fi:n sohvalla! Varmaa on se, että lähden takaisin Amerikkaan ensi vuoden puolella ja että soitan lisää keikkoja täällä Isossa Britanniassa.

– Toisen, vielä nimeämättömän albumini materiaali tulee sisältämään enemmän instrumentaatiota ja yhteistyötä muiden artistien kanssa. Olen nyt siinä vaiheessa työprosessia, jossa pitäisi alkaa miettiä minkälaiseen suuntaan haluan viedä levyn, ja mitä haluan sen edustavan. On jännittävää nähdä mitä tästä tulee. Albuminteossa kestää varmaan jonkin aikaa, sillä käyn läpi samat prosessit kuin aikaisemminkin.

– Olen myös parhaillaan uusimassa Indreamsin kotisivuja ja omalle sivulleni tulee uudesta kuvaussessiosta poimittuja promokuvia. Kuvat otti valokuvaaja nimeltä Ray Ribeiro, ja ne onnistuivat mielestäni tosi hyvin. Tulen myös viettämään enemmän aikaa juttelemassa fanieni kanssa virallisella keskustelufoorumillani. Tämän lisäksi soittelen ja äänittelen materiaalia kotonani, hoidan marsujani ja jatkan koko tätä musiikillista tee se itse -hommaa.

Haastattelu julkaistu : 2005-09-26
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua