Textures – Derivaattaa Hollannista

Hollantilainen Textures julkaisi jokunen aika sitten erittäin mielenkiintoisen debyyttialbuminsa, jossa on vivahteita derivaattametallista, mutta myös tukuttain omia juttuja mukana. Pidin levystä kovasti, joten halusin hieman kuulla yhtyeestä lisää ja samalla jakaa yhtyeen sanomaa Noisen lukijoille.

Tervehdys sinne suuntaan. Ihan ensimmäisenä täytyy kysäistä, että kenen kanssa minulla on ilo keskustella?

– Moro. Kitaristi Bart tässä naputtelee. Olemme juuri kotiutuneet ensimmäiseltä kunnon kiertueelta, ja kaikki on oikeastaan ihan ok. Mitä nyt niska on jäykkänä kaikesta moshaamisesta, mutta siihen lienee syytä tottua. Eli kiitos kysymästä, oikein hyvin menee.

Kerrotko tähän kättelyyn heti, että mikä ihmeen Textures?

– Textures on ryhmä erittäin omistautuneita kundeja, jotka ovat aina olleen modernin metallin tekemisen perään. Alusta asti olemme keskittyneet tekemään levyn, joka tyydyttää meitä kaikkia. Sitä työstettiin reilu puolitoista vuotta kunnes totesimme, että nyt on aika päästää poikanen maailmalle. Nyt se on tarpeeksi vahva selviytymään yksinään. Teimme kaiken yksin ja päätimme painattaa rieskaa 1000 kappaletta. Sitä sitten jaettiin ympäri maailmaa siinä toivossa, että joku levy-yhtiö osoittaisi kiinnostusta meitä kohtaan. Onneksi sitten Listenable Records, erittäin omistautuvalla ja aidolla tavalla, osoitti kiinnostusta tekelettämme kohtaan. Heillä tuntui olevan oikeasti sydän mukana siinä touhussa. Tätä kautta sitten saimme diilin. Nyt albumiamme on levitetty heidän kautta ympäri Eurooppaa, Yhdysvaltoja, sekä Australiaa.

Te olette siis kotoisin Hollannista, josta tulee metalcorea ja hardcorea, mutta kuinka näet teknisemmän metallin, ja kenties hieman perinteisemmän metallin tilan kotimaassanne?

– Kyllä sitä on alkanut yhä enemmän näkyä, sekä kuulua Hollannissa. Monet ovat alkaneet käyttää hassuja rytmejä ja erikoisia harmonioita, mutta totuus on kuitenkin se, että he ovat vielä lapsenkengissä maassamme. Aivan kuten mekin. Eräänlainen kasvuvaihe siis vielä menossa.

Onko Polars mielestäsi teknisemmän ja ”matemaattisemman” metallin ystäviä tyydyttävä levy?

– Kyllä se on. Reaktiot ovat olleet erittäin positiivisia, niin keikoilla kuin arvosteluissakin. Meidän soundimme on kuulemma tuore. Tästä olemme erittäin otettuja, sillä siihenhän me olemme koko ajan pyrkineetkin. Tavoitteemme on aina ollut pitää metalli tuoreena ja kiinnostavana.

Tuosta matematiikasta puheen ollen, niin oletko koskaan kyllästynyt siihen, että teitä verrataan useassa tilanteessa Meshuggahiin?

– Ei siihen ole kyllästynyt, se on pikemminkin otettava kunnianosoituksena. Ovathan he sentään polyrytmisen metallin spesialisteja. Me pyrimme tuon rytmiikan lisäksi kokeilemaan omia juttujamme, jotka ovat onneksi tarttuneet monen kuulijan korvaan.

Nyt sitten tietenkin promoatte Polars-albumia ahkerasti, mutta mitenkäs sen kakkosen laita on? Joka teillä on ideoita valmiina tai jopa kenties musiikkia tehtynä tulevalle albumille?

– Kyllä me soitamme ja promoamme vieläkin esikoistamme aika lailla. Soitamme kaikki kappaleet, tai pikemminkin kaikkia kappaleitamme keikoilla, mutta ei sitä settiä kannata rakentaa soittamalla kaikki albumin kappaleet putkeen. Täytyy siellä jotain muutakin olla mukana.

– Sitten mitä tuohon kakkoseen tulee, niin meillä on jo joitakin biisejä valmiina, soitamme niitä myös keikoillamme. Kotona sitten työstämme toista albumiamme aina kun ehdimme. Tällä hetkellä raakamateriaalia on noin 25 minuuttia. Lähinnä siis ideoiden tasolla olevia juttuja. Plus tietenkin nuo jo valmiit biisit.

Olette siis tuottaneet sekä ensimmäisen demonne, että Polars-albumin itse. Oliko teillä missään vaiheessa mielessä ulkopuolisen tuottajan käyttäminen vai päätittekö näyttää maailmalle mitä te osaatte?

– Ei se käynyt edes mielessämme, sillä meillä oli kaikki resurssit ja välineet omatoimiseen tuottamiseen. Esimerkiksi kitaristimme Jochem on siviilissä tuottaja. Minä, Eric ja rumpalimme Richard olemme kaikki suunnittelualalla, joten graafinen puoli ja nettihommat löytyivät sitä kautta. Meillä kaikilla on oma spesiaalialansa tässä firmassa.

Tuosta levystä vielä sen verran, että onko sillä mukana oleva 18-minuuttinen nimibiisi eräänlainen Textures portfolio?

– Voi sen oikeastaan noinkin ilmaista. Halusimme mukaan ison ”johtopäätelmä”-biisin albumin loppuun, jolloin kuulija voisi tehdä tavallaan johtopäätelmän tai yhteenvedon kaikesta kuulemastaan. Siinä yritettiin luoda eräänlainen kliimaksi albumille. Me jopa soitamme sen kokonaisuudessaan isoimmilla keikoillamme. Olemme keskivaiheille jopa linkittäneet uutta materiaalia. Porukka tuntuu kovasti pitävän tavasta, jolla käsittelemme kyseistä kappaletta.

Puhutaanpa hetkinen noista mahdollisista vaikutteista. Onko teillä jotakin tiettyä alaa, josta imette vaikutteita, kuten vaikkapa maalaukset tai kirjallisuus? Vai ovatko kaikki vaikutteet musiikillisia?

– Olemme kaikki erittäin kiinnostuneita kaikista niistä asioista, jotka eräällä tavalla leikkivät ihmisen mielellä. Varsinkin niillä, jotka saavat ihmisen oikeasti ajattelemaan, ja vieläpä niitä elämän rankempia asioita. Monesti katselemme elokuvia kimpassa ja keskustelemme sitten leffan herättämistä tunteista tai ajatuksista, usein hyvinkin rakentavasti. Näistä voi ammentaa sanoituksiin (joita muuten teemme kaikki kimpassa) mielenkiintoisia asioita. Mutta kyllä se on pääasiassa musiikki, joka pitää aivomme toiminnassa ja auttaa ajatusta juoksemaan. Tavallaan analysoimme muiden tekemää musiikkia. Lähinnä sitä, miltä joku kuulostaa ja miksi se kuulostaa siltä kuin se kuulostaa. Tämä kaikki vaikuttaa sitten omaan juttuumme.

– Yritämme saada soundiimme monipuolisia juttuja, joita tulee metallista, fuusiosta, kasaripopista tai vaikkapa klassisesta musiikista. Poikkeuksia ei ole olemassa. Kun jossakin genressä on joku juttu, joka meitä innostaa, niin se saa sitten innostaa. Sillä ei ole mitään väliä mistä lajista on kyse.

Teillä oli jonkun aikaa ongelmia saada vokalistia, mutta sitten löysitte Ericin Brainshakesta, miten päädyitte häneen ja millaista oli etsiä sitä uutta laulajaa?

– Oikeastaan koko hakuprosessi sujui aika kivuttomasti ja nopeasti. Rumpalimme Stef meni kannuttelemaan Brainshaken harjoituksiin ja sieltä hän raahasi Ericin mukanaan. Siinä sitten keskustelimme ja treenasimme muutaman kerran, jonka jälkeen homma oli selvä.

Pääsitte myös soittamaan monien isojen metallinimien kanssa Ranskan Fury Festille, kenties hieman toisenlaiselle yleisölle kuin mitä olette omilla keikoillanne tottuneet näkemään. Minkälainen kokemus se oli?

– Meille se oli tosiaan suuri kunnia soittaa siellä kaikkien niiden metallisuuruuksien kanssa. Jo pelkästään mahdollisuus soittaa sellaisten yhtyeiden, kuin Suffocation, Meshuggah, Chimaira ja Morbid Angel, tuntui todella hienolle. Ja mikä parasta, niin vastaanotto meille oli erinomainen.

Tässäpä tämä alkaa olla tällä kertaa, emmeköhän palaa asiaan seuraavan platan tullessa ulos, joten kiitos sinulle ja pitäkäähän lippu korkealla ja materiaali mutkaisena

– Kiitos oikein paljon haastattelusta. Toivon todella, että pääsisimme joskus Skandinaviaan. Sekä soittamaan, että kokemaan sen luonnon kauneuden ja maisemallisen vaihtelevuuden. Tämä Hollanti kun näet on mitä on, täällä ei hirveästi tuntureita ole. Tiedän, että joillakin teistä on levymme, kiitos siitä. Ja jos pidät levystä niin muista kertoa siitä kamuillesi. Levittäkää sanaa. Se saa meidät ylittämään itsemme toisen albumin tiimoilta. Kiitos!

Haastattelu julkaistu : 2005-09-26
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua