Verenpisara – Irtileikattu biisi biisiltä

Verenpisara julkaisi kolmannen albuminsa Irtileikattu elokuun puolivälissä. Mainioita arvosteluja saaneella levyllä ollaan orkesterin omien sanojen mukaan saatu päätökseen Verenpisaran eräänlainen trilogia; soundimaailmassa on päädytty rujouteen ja sanoitusten teemoissa laajennuttu käsittelemään elämän luonnetta ylipäätään. Kitaristi-säveltäjä Santeri Kallio, joka toimi myös Irtileikatun tuottajana, ruotii albumin läpi kappale kappaleelta.

Irtileikattu

“Vanha menobiisi Happosadetta-sessioista. Se oli paljon akustisempi silloin eikä ollut ihan valmis vielä. Nyt kun lähdettiin taas pykäämään raskaampaa peruslevyä, otettiin “lasisilmä” (Irtileikatun työnimi) takaisin ohjelmistoon. Aika diskopoljentoinen biisi, missä kaikki perinteiset Verenpisara-ainekset, paitsi extrasoittimet. Tosi yleisilmeinen biisi kuvaamaan koko levyä ainakin teemansa puolesta. Taitaa olla jopa levyn pisin biisi!”

Kärsimysnäytelmä

“Iskelmällisin koko levyltä, tehty alun perin Rhodesilla tutkailutunnelmissa, sittemmin nopeutettiin poljeltoa, ettei tule liian Taiskaa. Aika simppeli neljän soinnun ralli, missä sanoituksen voi ottaa joko liian tosissaan tai sitten huumorilla. Jakaa korniudellaan mielipiteitä suuntaan jos toiseen, ehkä vanhemmalle kuulijalle helpompi sulattaa.”

Poissa

“Heveissä tunnelmissa edetään tosi puhuttelevan sanoituksen kera. Omia suosikkeja alusta alkaen, etenkin 16-osa rumpubuugi miellyttää. Hyvin perinteinen Verenpisara-biisi ilman sen kummempia kuokkuja, antaa sanoitusten puhua puolestaan kunhan komppi svengaa. Ajoin Tuusulan tiellä jäniksen päälle kun tämä soi, vituttaa vieläkin – siitä ankaraa miinusta biisille.”

Helpoin tie

“Pianomelodia oli roikkunut mukana jo muutaman vuoden, kunnes otettiin härkää sarvista ja alettiin työstää myös laulua mukaan. Tuloksena todella hekumaalinen, vähän “kuunsumu”-henkinen kontrolloitu epäkesko säkeistölaulu. Kertosäe menee nopeasti säettä sulatellessa. Aika yllättävän taiteellinen siitä sitten kuitenkin tuli, vaikka pudotettiin myös proge kolmas säkeistö kokonaan pois. Miksauksessa Hiili (Hiilesmaa) vielä keksi ängetä biisin loistavasti päättävän dramaturgiatökslopun: …elääkö minussa enää muuta kuin nämä tyhjät puheeni?“

Harmaita sävyjä

“Ikivanha ralli, jostain viime vuosituhannelta. Olihan se tietysti vähän eri muodossa silloin, enemmänkin tämän nykyisen version tapailua, mistä sitten Happosateen sessioissa yritetiin kyhätä jotain kokonaisuutta. Onnistuttiin hommassa vasta tälle levylle. Lopullinen naula arkkuun lyötiin, kun tuliais-absinteissa jammailin Yamaha-kotiuruilla huilua mukaan 70-lukuhengessä. Tosi täyteläinen progepaketti, joka on ollut bändin jätkien kestosuosikki jo pitkään. Tässä on kaikkea mistä meidän musiikin kevyemmässä ääripäässä on kysymys: melodiaa, rytmiä ja miljoona raitaa tavaraa, mitäpä muuta sitä enää tarvitsee.”

Murheen juuret

“Ehkä levyn raskain kipale. Kitaroita paljon, koskettimia, selloa, viulua ja niin edelleen. Tässä on aika suomalaiskansallinen ote, vaikka konteksti onkin ihan perus-Verenpisaraa. Ehkä se on se kitaramelodia vai onko se nyt soolo, siellä c-osan paikalla. Se antaa mukavan naivisti melodian viedä, ilman turhia kauniiden juttujen pakoiluja. Omia suosikkeja ihan alusta asti. Syntyi vielä todella kivuttomasti Ramin (Raski, laulaja-sanoittaja) kanssa jammailessa, muistaakseni vartissa.”

Jumalan koe

“Muutama vuosi sitten syntynyt tarinatyyppinen kappale. Alkuun se taisi olla aika tällaisessa muodossa, kunnes edellislevyä hahmotellessa hidastettiin tempoa, lisättiin jamia ja soiteltiin jotain bongoja ja tsembejä sinne minuuttitolkulla… paskaa ja löysää psykedeliaahan siitä sitten tuli ja biisiä ei todellakaan harkittu edes b-puoleksi. Uutta levyä tehdessä oli itsestäänselvyys, että levyä ei tehdä ilman Jumalan kokeen tarinaa. Ja siellähän se keikkuu kivasti seiskana, huippuhieno runo ja tarina… musalla nyt mitään väliä näin hienon runon alla, perusjunttaa… kirkkouruilla hyöstettynä.”

Etsin sinua

“Aika yllättävästi aukeneva valssi, suurin piirtein viime Suomen-keikkojen tiimoilta. Tässä on kysymys hyvin vakavista asioista. Kappale on ehkä vedenjakajan roolissa, omistettu vanhoille kuulijoille, yksinkertaista mutta kaunista ja paljon kerroksia. Jos joku ei diggaa, niin ainakin se on tosi lyhyt…”

Viimeinen kosketus

“80-luku hengessä syntynet delay-runojami. Soitin DX7:lla (legenda!) delay-pedaalin kanssa ja Rami lauloi tosi kesken olevaa tekstiä poimien sieltä täältä lauseita. Yllättävää kyllä kaikki loksahti nopsasti kohdalleen ja saatiin omasta mielestä levyn vahvimpia ralleja. Yksinkertaisesti hyvää. Ehkä ainoa, mikä biisissä vähän ihmetyttää, on se kun se on aika erilainen muihin verrattuna, mutta onhan niitä aina ollut esimerkiksi Tuuli Aamunodottajalla, tai Me tapoimme tunteen Happosateella, eli tää menee tavaramerkin piikkiin.”

Huutoni

“Progempaa perusheviä, ehkä vähän Faith No More -hengessä ainakin koskettimiensa puolesta. Ajelin kerran Itä-Helsingissä ja kuuntelin meidän raakisdemoja. Jakomäen kohdalla Huutoni alkoi soida kaiuttimissa, ja sehän toimi kuin hirvi. Lusikka pohjaan ja levylle! Tosi hauska ja monipuolinen biisi, eikä todella mikään kertakulutuskappale. Voi aueta pidemmällä juoksulla, jos ollenkaan. Joka tapauksessa siitä syystä se on levyn loppupuolella.”

Aamuisin kun sataa

“Ramilla taisi olla suurimmaksi osaksi valmiina runko tähän. Demotusvaiheessa kokeiltiin tätä nopeana poppina, rankkana rykäisynä, eläkeläisvalssina, polkkana ja ties minä versiona, mutta ei hyviä balladeja pakoon pääse. Tehtiin ihan pokerinaamalla niin tuhti kuin pystyttiin, hyvä maku kuitenkin säilyttäen – ja rujous. Myös omia suosikkeja, ainakin niin kauan kun menee hyvin! Soitin Käpylän kirkossa vielä kirkkourut päälle ja kotona vähän ysäripianoa loppuun. Hyvä lopetusbiisi, ja sopivan kevyt sellainen.”

Haastattelu julkaistu : 2005-08-29
Kirjoittaja : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua