Swallow The Sun – Ghosts Of Loss biisi biisiltä

Doom metal –maailmaa jo debyytillään järisyttänyt Swallow The Sun julkaisee Ghosts Of Loss –kakkoslevynsä Suomessa 24.8. Muu maailma pääsee nauttimaan tästä merkkiteoksesta vasta lokakuussa. Bändin kitaristi Juha Raivio kommentoi tuoretta levyään biisi biisiltä.

The Giant

Noin 12 minuutin eeppinen avaus levylle. Biisi johdattelee kuuntelijan matkalle kohti levyn valotonta loppua. Biisi oli ehdottomasti vaikein työstää levylle asti ja sovitus kerkesi muuttua monta kertaa ennen lopullista versiota, silti oli selvää alusta asti että tämä kappale on täydellinen avaus levylle. Sanat ja musiikki vie tarinaa tarkasti eteenpäin ja kertoo kamppailusta sisäisen tuskan kanssa ja miten siinä käy, no eihän siinä hyvin käy.

Descending Winters

Levyn nopein biisi ja tyypillinen Swallow the Sun -kappale. Biisissä puhaltelee kylmät pohjoistuulet ja kappale omaakin tuollaista ydintalven tuntua. Selkeä livebiisi ja löytyyhän se hidas pätkä tästäkin biisistä. Kappaleen voikin kiteyttää tähän lauseeseen: ”Out from the north into the south, winter turned his frozen mouth”. Kylmää kyytiä perskutarallaa, pilkkihaalarit kaapista esiin.

Psychopath’s Lair

Tällainen My Dying Bride/Candlemass-tyylinen jynkkybiisi. Kappaleessa on tunnelma kohdallaan sanojen kanssa ja veren maun voi suorastaan maistaa Mikon laulussa. Sairasta menoa, jossa on mustaa huumoria mukana. Tässä kappaleessa on haettu tuollasta B-luokan kauhuleffa fiilistä ja raahaava tunnelma on käsin kosketeltava. ”I’ll drag you down to the psychopath’s lair!!!”

Forgive her…

Listamusiikkia parhaimmillaan. Yksi levyn hitaimmista biiseistä ja myös vanhimmista, mitä tälle levylle on tehty. Raskas kertomus siitä minkälaisiin tekoihin nainen saa miehen ajettua. Biisissä on psykoottista riffittelyä ja kirkonkelloja, joten mitä muuta voi kappaleelta enää toivoa? Livenä biisin hitaus saattaa johtaa jo epätoivoisiin tekoihin, esim. bändistä eroamiseen.

Fragile

Kosketinsoittajamme tekemä kappale, joka vähän nostaa ylös siitä murheen suosta mihin edellisessä biisissä on upottu. Tämäkin kappale kuitenkin polkaisee kuulijan takaisin suonsilmään, kun puhtaat laulut on ohitettu. Biisissä on Katatonia-vetoista tunnelmaa ja se jalostaa STS-soundia hienosti eteenpäin. Tässä kappaleessa valssataan kuolleen naisen kanssa viimeistä hidasta.

Ghost Of Laura Palmer

Twin Peaksin tunnelmissa liikutaan, vaikka siihen nuo yhtäläisyydet aika pitkälle loppuukin. Kappaleesta löytyy aavetta, seksiä, kaunista melodiaa ja hidasta riffittelyä, joten palaset pitäisi olla kohdillaan. Tästä kappaleesta alkaa myös levyn lopettava kolmen biisin rypäs, jossa tunnelataus on kovimmillaan koko levyllä.

Gloom, Beauty And Despair

Itselleni tämä on SE biisi. Biisi kiteyttää bändin parhaan puolen eli tunnelmien luonnin. Kappale on murskaavan synkkä kertomus kuolemisesta ja luopumisen tuskasta. Koko bändi vetää tässä biisissä mielestäni parhaimmillaan ja jokainen nuotti ja isku vie lähemmäksi loppua, hitaasti mutta varmasti

The Ship

Levyn hitain ja raskain kappale, joka vie kuuntelijan viimeiselle matkalle kirjaimellisesti. Näyttää siltä, että Swallow the Sun -levyn pitää loppua maailmanloppuun aina, mutta eipähän jää sitten arvailulle varaa. Tästä kappaleesta löytyy myös Type O Negative -fiilistä ja sehän on aina plussaa. Kappale vyöryy loppuaan kohti hitaasti ja antaa vielä pienen toivon kipinän, mutta sekin sammuu kyllä pian, ei hätää.

Haastattelu julkaistu : 2005-08-21
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua