Jarmo Pikka, Total Devastation, Omnium Gatherum – Rumpupornoa osa III

Rumpuporno on haastattelusarja, jossa pureudutaan kotimaisten rock- ja metallirumpaleiden tekniikkaan ja sielunelämään historiaa unohtamatta. Kuka on kenenkin sankari? Mistä kannukset kannutteluun ovat lähtöisin? Miten rumpujensoitto hivelee muusikon korvaa aiheuttaen määrittelemättömiä henkisiä orgasmeja? Sarjan kolmantena on Total Devastation ja Omnium Gatherum -orkestereista tuttu Jarmo Pikka.

Aloitetaan rumpupornon käsitteellä. Mitä aihe tuo mieleesi, entä miten määrittelisit sen?

– Rumpuporno sisältää juuri kaikkea kamafetissistä soittamisen ihainnointiin (voyerismi), siis kaikkea mikä yleensä liittyy rumpujensoittoon ja rumpuihin!

Kuka mahtaa mielestäsi olla rumpupornon Ron Jeremy ja miksi?

– Jaahas, tähän on varmaan monta vastausta, mutta sanotaan vaikkapa Terry Bozzio. Tällä jannulla on kyllä melkoinen setti ja soittotaitokin on aivan mestarillista. Toisaalta omasta mielestäni rumpupornoa edustaa myös AC/DC:n Phill Rudd. Tämän miehen ei tarvitse esittää mitään, koska kaikki tietää kuinka kova SE on!

Millaisesta soitosta saat suurinta henkistä tyydytystä? Soittaessa itse vai katsellessasi muiden soittoa.

– Riippuu tilanteesta hyvinkin paljon. Tottakai välillä kun oma soitto kulkee ja bändi kuulostaa hyvältä, se tuo tyydytystä itselle ja toivottavasti muillekin. Parasta on kuitenkin se, kun saa katsella hyviä soittajia soittamassa hyvissä bändeissä. Se saa aina ajattelemaan, että olisi mukavaa itsekin osata soittaa samalla tavalla.

Mistä oma soittaharrastuksesi on lähtenyt käyntiin? Millainen oli ensimmäinen bändisi?

– Sehän lähti käyntiin joskus ylä-asteella. Kavereitten kanssa päätettiin, että perustetaan bändi ja soitetaan vähän heviä. Ensimmäinen bändi oli juuri tälläinen old school -tyyppinen metal-bändi, soitettiin omaa matskua ja sitten myös covereita.

Keitä pidät suurimpina vaikuttajina omaan soittoosi ja miksi?

– Niitä on monia. Alussa kuuntelin oikeastaan näitä rock/metal-rumpaleita ja bändejä paljon. Nyttemmin saan vaikutteita monesta suunnasta. Ihailen paljon jazz-rumpaleitten tekniikkaa ja saundia, mutta myös metal-rumpaleitten kestävyyttä ja suorituskykyä. Nimeltä voisin mainita ainakin Gene Hoglan, Derek Roddy ja Kai Hahto. Toisaalta esim. Thomas Lang, Marco Minnemann ja Virgil Donati ovat tämänhetkisiä “kuumia” nimiä.

Minkälainen on death-rumpalin viikko-ohjelma? Minkälaisiin asioihin keskityt yksin treenatessasi?

– No yritän treenata miltei päivittäin. Kämpällä yritän keskittyä monenlaisiin asioihin. Näin tiivistettynä voisi sanoa, että tekniikkaa reenaan miltei aina rudimenttien avulla. Groovea reenaan myös ahkerasti, eli yritän pitää asiat simppeleinä ja keskityn iskujen tarkkuuteen yms. Pidän myös levyjen mukana soittamisesta, se on minusta parasta “musikaalista” reeniä. Sovitan myös paljon bändien rumpujuttuja yksin ollessani. Saatan nauhoittaa tai kirjoittaa muistiin jotain komppeja tai fillejä, tämä on minusta kehittävää, koska silloin kuulee, jos jokin juttu toimii tai ei.

Mikä on mielestäsi oleellista hyväksi rumpaliksi kasvamiseen?

– Pitää mielen avoimena. Yrittää ottaa vaikutteita monenlaisesta musiikista ja treenaa ahkerasti. Tavoitteita kannattaa myös asettaa ja yrittää sitten myös saavuttaa ne. Pitää myös oppia kuuntelemaan muita soittajia eli yrittää kehittää ns. musikaalista korvaa. Näillä eväillä varmasti pärjää.

Millaiseksi koet rumpalin roolin yhtyeessä? Taustatekijä vai kokonaisuuden tärkein lenkki?

– No tietenkin rumpali voi olla ”vain” taustatekijänä, mutta yleensä, ainakin minulle, rumpali on tärkeä lenkki kokonaisuuden kannalta. Rummut on kuitenkin soitin, jolla saadaan aikaan se kivijalka matskulle, jonka päälle aletaan sitten rakentamaan.

Soitat Total Devastationin lisäksi Omnium Gatherumissa. Onko sinulla kokemusta muista yhtyeistä? Entä miten vertailisit näitä bändejä rumpujensoiton näkökulmasta?

-No olihan näitä bändejä ennen kaikennäköisiä projekteja aina progesta metalliin, mutta ne kuivui enemmän ja vähemmän kasaan.

– Vertailtaessa OG:ta ja TD:ta voisin sanoa, että suurin ero tulee jo siinä, että TD:ssa soitan joka keikan taustanauhan kera. Sanotaan, että 80-90% biiseistä sisältää jotain konetaustoja, jolloin tarvitsen sen klikin korvaan. OG:ssa minulla on ehkä enemmän vapauksia, saan enemmän improvisaatiovaraa jne. Täytyy kylläkin sanoa, että em. asiat ovat nykyään kääntyneet vähän päälaelleen, koska OG:kin on joutunut käyttämään synataustoja tietyistä syistä. Samaan aikaan TD on coveroinut esim. Mastodonia, jossa vapauksia on ihan riittämiin.

Koetko, että pystyisit soittamaan musiikkia sessiopohjalta vai haluatko vaikuttaa musiikin lopputulokseen?

– Kyllä uskoisin, että sessiopuoli onnistuisi. Olinhan myös TD:n alkuaikoina vain “sessiopohjalta”. Matsku oli jo silloin valmista, joten ei tarvinnut paljon miettiä. Toisaalta haluan myös vaikuttaa heti alusta asti biisien tekemiseen ja samalla lopputulokseen.

Millaiseksi koet rumpalin aseman studiotyöskentelyssä? Millaisia kokemuksia sinulla on aiheesta?

– Rummut soitetaan yleensä ekana sisään, ellei ole kysessä jokin erikoinen prokkis. Itse vedän aina omat raidat ekana ja sitten tulee bassot, kitarat ja sun muut. Studiossa pyrin soittamaan biisit aina kokonaisuudessaan purkkiin, eli alusta loppuun yksi pitkä otto. Ottoja saattaa tietenkin kertyä useampia, mutta valitsen aina niistä parhaimman, jota sitten käytetään.

– Studiokokemusta minulla on jonkin verran, mutta ei tiettävästi tarpeeksi, koska aina tuppaa vähän punaisen valon pelko yllättämään.

Millaisella rumpusetillä soitat tällä hetkellä? Mitä merkkejä suosit setissäsi?

– Mulla on Pearl SRX:n 6-osainen setti. Pelteinä pääosin Sabiania ja pedaaleina Axikset. Minulle Pearl on ainakin tehnyt hyvän vaikutuksen, koska heiltä löytyy hyvä hardware sekä hyvä saundisia rumpuja joka hintaluokasta.

Mihin toivoisit soittosi kehittyvän tulevaisuudessa?

– Joka osa-alueella olisi kehitettävää todella paljon. Groovea, tekniikkaa, independenceä….ja tärkeimpänä: musiikin soittamista. Kaikkea pitäisi treenata ja paljon!

Haastattelu julkaistu : 2005-08-21
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua