Verenpisara – Irtileikattuna maisemasta

Rujoja tunnelmia elämän karusta luonteesta on luvassa jälleen elokuun 17. päivä, kun Verenpisaran kolmas albumi Irtileikattu tärähtää kauppojen levyhyllyihin. Sitä ennen maistiaisia särökitaroin säestetyistä runollisista lyriikoista saadaan singlejulkaisulla Helpoin tie, jota päästiin kuuntelemaan elokuun alussa.

Singlebiisin nimestä huolimatta Verenpisaran oma tie ei kuitenkaan ole ollut helpoin, ainakaan kaksi vuotta sitten ilmestyneen Happosadetta-albumin jälkeen. Bändi ei esimerkiksi päässyt missään vaiheessa kunnolla keikkailemaan, vaikka levystä satelikin erinomaista palautetta.

– Yksinkertaisesti ei vain ollut keikkoja. Kukaan ei tiedä miksi, kaikki ovat olleet vain ihmeissään. Viisi keikkaa tehtiin Hesan ulkopuolella. Nyt on onneksi vaihdettu keikkamyyjää ja tulossa on ihan Suomen-kiertue, kitaristi Santeri Kallio kertoo.

Hieman keveämmän Happosadetta-albumin jälkeen Verenpisara on ruuvannut ilmaisuunsa taas hivenen lisää säröä. Ainakin musiikillisesti ollaan lähellä ensimmäisen levyn Aamunodottajan meininkiä.

– Aika samalla linjalla tätäkin levyä lähdettiin tekemään kuin aikaisempiakin eli pelkällä pianolla ja laululla. Nyt ei ollut balladivarastoa niin kuin oli viime levyllä, mutta ei tälle lähdetty mitenkään poikkeavan raskasta linjaa hakemaan. Tähän vain valikoitui raskaampia biisejä, biisit säveltänyt ja levyn tuottanut Kallio taustoittaa.

– Tokihan ne on kaikki balladeja alun perin pianolauluversioina. Tuotantovaiheessahan biisit muuttuvat, kun ne siirretään sähköisille instrumenteille ja mietitään esimerkiksi, että toimiiko tämä nyt nopealla temmolla ja kitaroilla, laulaja-sanoittaja Rami Raski tarkentaa.

– Muutama biisi onkin heitetty veke ihan sen takia, ettei ole löytynyt kontekstia. Välillä on hankala sovittaa rokimpaan meininkiin, Kallio jatkaa.

– Ja siinä vaiheessa kun vedettiin nimet Spinen paperiin niin vedettiin kyllä myös parit kitarat lisää. Vähän rispektiä, kun ollaan hevilafkalla niin ei tarvitse sitä säröäkään niin pelätä, Kallio naureskelee.

Niin, Verenpisara vaihtoi myös levy-yhtiötä. Kaksi edellistä levyä tuli ulos BMG:ltä, Irtileikattu puolestaan syöstään Spinefarmin Ranka-alamerkiltä.

– Sanotaanko, että oltiin BMG:llä väärässä seurassa. Kaikki meni kyllä niin kuin pitikin, alun perin kun sinne mentiin niin kaksi levyä oli ideaali. Yksi optio olisi ollut, mutta hyvässä hengessä lähdettiin, ei pienintäkään ongelma. Me ei olla katkeria kenellekään, eikä toivottavasti kukaan meille, Kallio selventää.

– Nyt kun ollaan Spinellä ja Rangalla, niin onhan se tällaiselle musalle ihan optimi. Alun perinhän me yritettiin mennä Spinelle. Vein sinne sen ekan EP:n, mutta se vissiin hävisi. Soitin perään, että ootteko kuunnellut, mutta vastaus oli tyyliin että ”ei mikä ei se tyyppi on lomalla”. Ne ei vissiin ollutkaan sitten saanut sitä. Nyt uutta levyä tehdessä vein uuden demon Spinelle, ja kuunneltuaan sen ne toivotti tervetulleiksi. Ehkä ilmassa on sellainen kotiinpaluun filosofia.

Mahdoton suuruudenhulluus

Tuoreen albumin lyriikoissa ollaan muun muassa vieraana väkijoukosssa, irti kaikesta todellisesta ja irtileikattuna maisemasta. Levyn nimi kuvaakin yleistunnelmaa enemmän kuin erinomaisesti.

– Tässä puhutaan ylipäätään elämän luonteesta, ihmisistä eroamisesta joko itsensä tai muiden kautta, se on erittäin vahvasti sanoituksissa ja omassa henkilökohtaisessa elämässä läsnä. Enkä puhu mistään kissan kuolemasta tai naisesta eroamisesta vaan siitä, että joutuu jättämään jonkun ihmisen vasten omaa tahtoaan tai että ymmärtää oman haavoittuvaisuutensa, Raski kertoo lyriikoistaan.

– En tietysti ala väittämään, että olisin ihmisenä jotenkin hirveän tietoinen jostain suuresta jutusta tai että pystyisin jatkuvasti ajattelemaan kuinka väliaikaista kaikki on. Sanoitukset vain kertovat ihmisen karusta luonteesta jättää jälkeensä rakkaat asiat. Irtileikattu-biisi on helvetin hyvä, se kuvaa levyä ja vihaa tätä ajatusta kohtaan. Ei tässä olla päästy kovin pitkälle, teknologia kehittyy mutta ihminen ei.

– Pyrin olemaan puhumatta asioista, joista mä en tiedä mitään. Mulla on ”elokuvapohja”, joten yritän rakentaa elokuvallisia tunnelmia. Pyrin saavuttamaan sanoituksilla saman mitä Klaus Schultz tai Tangerine Dream on tehnyt musiikilla.

Pieninä jippoina Irtileikattu-albumin lyriikoista löytyy muutamia kytköksiä edellisen levyn sanoituksiin.

– Niillä ei ole oikeastaan mitään varsinaista merkitystä, ne ovat rinnakkaistekstejä. Olen tehnyt tekstipareja, tekstejä, jotka täydentävät toisiaan, joissa on ikään kuin toisiaan täydentäviä, samojakin lauseita. Happosadetta-levyn Kyllä me ja Irtileikattu oli esimerkiksi tekstipari, niitä on työstetty samaan aikaan ja niissä on erittäin paljon yhtäläisyyksiä, vaikka ne musiikillisesti ovatkin erilaisia, Raski kertoo.

– Mietittiin, että meneekö överiksi, kun rupeaa tässä vaiheessa jo toistamaan, vaikka on vasta kolmas levy tulossa. Mutta kyse on vain kahdesta lauseesta ja näissä kolmessa levyssä edetään niin samassa maailmassa. Toistoilla ei ole syvällisempää merkitystä, tai voi olla, mutta jätettäköön se kuulijalle.

Tietyllä tapaa toistot ainakin kuulijan näkökulmasta kuvaavatkin jonkinnäköistä kaarta. Aamunodottajalla kesytettiin käsillä kiviä, nyt todetaan, että niin ei tehtykään.

– Kolmas levy on niin monumentaalinen, että musiikillisesti ja lyyrisestikin ollaan tultu jonkun tiehen päähän. Nyt on tehty Verenpisaran joku trilogia. Onhan siinä ajallinen jana selkeästi, ekalla levyllä kuvitellaan, että on mahdollista tehdä mitä vain, tässä todetaan suuruudenhulluus mahdottomaksi, Raski analysoi.

”En raiskaisi hengentuotteitani”

Myös musiikillisesti kolmannella Verenpisara-albumilla liikutaan hivenen irtileikatuissa tunnelmissa.

– Kyllähän irtileikattu periaatteessa musiikkiinkin liittyy. Olen edelleen sitä mieltä, että vaikka meitä Kotiteollisuuteen ja Niskalaukaukseen verrataankin, niin me tehdään aika omaperäistä musaa. En keksi yhtään bändiä, joka tekisi samanlaista musiikkia. Siinä mielessä me ollaan aika irtileikattuja, Kallio pohtii.

– Kolme levyä on tehty meidän näköistä musiikkia. Ei kieli poskella, mutta ei myöskään hampaat irvessä. Kotiteollisuuteen ja Niskalaukaukseen vertaaminen on ollut vain rasite, joka on jättänyt potentiaalisia kuulijoita pois. Tämä on taas klisee, mutta jos oikein lasken niin tämä projekti on syntynyt kauan ennen mitään niskalaukauksia. Tätä on tehty pitkään ilman ratsastustarkoituksia. En mä lähtisi heittämään runojani tähän, jos tässä vain ratsastettaisiin jollain toisella bändillä. Ennemmin tekisin runokirjan, en raiskaisi hengentuotteitani, Raski jatkaa.

– Mieluummin meidät voisi yhdistää vaikka Sir Elwoodin hiljaisiin väreihin, Raski vielä vitsailee.

Verenpisaralle tuttuun tyyliin Irtileikatulta löytyy jälleen edellisen levyn sessioista ylijääneitä biisejä. Ainakin Jumalan koe -kappaletta oltiin laittamassa jo Happosadetta-albumille.

– Rankkoja biisejä oli aluksi menossa Happosateellekin, mutta Jumalan koe ei mahtunut teemansa puolesta. Happosadetta oli me-teemainen, romanttisempi ja iskelmällisempikin. Jumalan koe kertoo ihan ulkopuolisista asioista, se ei Happosateelle sopinut, joten me nostettiin tempoa ja ruuvattiin se tälle levylle, Kallio kertoo.

– Jumalan kokeessa on samaa henkeä kuin Savuavassa piipussa, se on laulelma, jossa on kolme säkeistöä, jotka menee samalla tavalla siinä samassa rytmissä, Raski valottaa.

Irtileikatun kappaleet on sovitettu rokkiversioiksi aluksi studiossa, mutta hiottu kohdilleen treenikämpällä.

– Siellä on rumpufillejä ja tosi vapaata soitantaa, ei hullukaan sovita sellaista studiossa. Bändillä on suuri rooli, rumpalilla (Atte Sarkima) eri toten. Kitarasooloissa Tomi (Koivusaari) on jotain tietysti kelannut, mutta tosi paljon on improvisaatiota ja muutenkin ilmavaa soittoa, Kallio hehkuttaa.

Rami Raski yltyy myös kehumaan Tomin kitarafiilistelyjä ja kertoo, että tällä levyllä on myös ensimmäistä kertaa pystynyt kuuntelemaan oman laulun virheitä.

– Tällä levyllä on korostettu aitoutta. Ei olla keskitytty hienouksiin vaan itse sanomaan, viestiin musiikin sisällä. Tässä on onnistuttu hyvin, olen yllättynyt, että pystyn kuuntelemaan väärin laulamista hymyssä suin. Mokat ei kuulosta mokilta vaan helvetin hyviltä.

– En tiedä mitä sä tarkoitat väärin laulamisella, mun mielestä tämä on paremmin laulettu kuin yksikään meidän levy. Persoonaa on kaivettu enemmän esiin, Kallio ihmettelee Raskin kommenttia.

Syyskuun alussa alkavalle keikkakiertueelle bändillä on jo kova hinku. Basson varressa seisoo luonnollisestikin Verenpisaraan vakituisesti kuuluva Niclas Etelävuori, ja koskettimista löytyy sessiosoittaja Janne Immonen.

– Mä olen soittanut koskettimet levylle. Vielä ei ole livesovituksista puhuttu, luulen että kun päästään kämpille niin sovitukset selviävät aika nopeasti. Massiivista meininkiä on joka tapauksessa luvassa, Kallio kertoo.

– Luulen, että ihan pelkästään jo sen takia miten tämä levy on kolahtanut bändille, niin kaikilla on nälkä lähteä tekemään keikkoja kun siihen on kerrankin mahdollisuus. Homma tulee skulaamaan ainakin mun taholta, uskon että myös muiden, Raski kertoo innostuneena.

– Sormet on vähän jäässä, kun ei olla treenattu pitkään aikaan. Mutta luulen, että kun päästään treenaamaan, niin olemme paremmassa iskussa kuin koskaan, Kallio lupaa juttutuokion päätteeksi.

Haastattelu julkaistu : 2005-08-08
Kirjoittaja : Kalle Heino

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua