Iconcrash – Matkalla maailmalle

Liekö syy nykypäivän hektisessä elämänmenossa, urbaanin ihmisen ympäristöstään eristymisessa vai missä, mutta ahdistunut musiikki on kovassa huudossa. Marraskuiset tunnelmat tekevät kauppansa. Tällä musiikin saralla toimii myös Iconcrash, joka on mm. Deadbabesissa ja Varjossa aiemmin vaikuttaneen Jaani Peuhun alullepanema projekti.

Iconcrashin yhteydessä on mainittu useasti 80-luvun goottirock ja yltiöromanttisuus, eikä mies ainakaan jälkimmäisestä väittämästä ole moksiskaan. Tuulesta temmattuja nämä huomiot eivät suinkaan ole: keväällä ilmestynyt Nude-albumi on nimenomaan sydänsärkyjen purkamiseen sopivaa fiilistelyä. Ja jälkeä syntyy. Iconcrash on ottanut mukavasti tulta alleen ja menestystä on ropissut ulkomaita myöten.

Otimme haastatteluun itsensä projektin pääjehun. Minkälainen on Iconcrashin historia, herra Peuhu?

– Aloin tekemään biisejä neliraiturilla joskus 14-vuotiaana. Hissukseen niiden demottelujen taso nousi ja innostuin koko ajan enemmän ja enemmän näistä omista väsäilyistäni, ja olinkin sitten viime kesänä tilanteessa, jossa olin jäänyt muista bändeistäni pois ja nykyinen projekti saanut oman nimen ja levytyssopimuksen. Jouduin siinä aika paljon miettimään tulevaisuuttani ja päätin ottaa riskin ja alkaa panostamaan vain ja ainoastaan Iconcrashiin. Enhän ennen viime kesää ollut edes laulanut ihmisten edessä. Studiossakin pelotti, jos oli muita ihmisiä samassa rakennuksessa, kun lauloin. Viime kesänä kasasin livebändin ja pojat osallistuivat jo suurimpaan osaan Nuden kappaleista, vaikka se olikin minun ”sooloalbumini”. Nyt Iconcrash on neljä henkilöä ja seuraava albumi on ihan oikea bändilevy.

Mistään puuhastelusta ei Iconcrashissa ole kyse, vaan jokainen projektin jäsen on päättänyt antaa yhtyeelle kaikkensa.

– Mitään erityisempiä tavoitteita ei ole mietitty, mutta jokainen meistä on sitoutunut tekemään töitä bändin eteen enemmän kuin kukaan on aiemmin tehnyt missään bändissä. Työmoraali on todella korkealla kaikilla. Toki sitä nyt on meidän keikkabiilissä mietiskelty, että millaisia lentotukialuksia sitä ostellaan, kun ollaan miljonäärejä, mutta se nyt ei ole niin hirveän totista. Tai no, on se aika.

Iconcrashin tuorein julkaisu Nude on vilpitön levy. Se on paitsi Peuhun oma tilinpäätös yhdestä elämänvaiheestaan, myös tuotannoltaan kunnianhimoinen kokonaisuus.

– Nude on minulle todella henkilökohtainen levy. Sanoituksissa käsittelin paljon asioita, jotka silloin olivat elämässäni päällimmäisinä. Paljon ihmissuhderapaa. Eniten tein duunia varmaan stereokuvan kanssa. Toivoisin kovasti, että ihmiset kuuntelisivat levyä tarkasti hyvien luurien kanssa. Yleistä konseptia ja kokonaisuutta puljasin tosi paljon ja tiputin pois biisejä, jotka olisivat yksittäisinä olleet voimakkaita ja jopa joissain olisi voinut olla pientä hittipotentiaalia, mutta eivät niin sopineet kokonaisuuteen. Tärkeintä tuossa levyssä oli mulle se, että jos se jäisi ainoaksi tuommoiseksi ”omaksi” levyksi, niin voisin katsoa itseäni peilistä tietäen että en tehnyt yhtään kompromisseja, esimerkiksi taloudellisten odotusten takia, vaan tein levyn, mistä voin olla ylpeä vanhana gubbenakin. Ainakin toivottavasti voin.

Goottirock-sanaa on, kuten mainittu, toisteltu useaan otteeseen Iconcrashista puhuttaessa. Peuhua tämä ei miellytä. Joy Divisionin, The Curen ja muiden loistavien yhtyeiden alkuunpanema tyylisuunta on aikojen saatossa latistunut tympeäksi muotivillitykseksi, ja tästä syystä monet artistit, jotka voisivat oikeutetusti käyttää termiä musiikinsa yhteydessä, ovat ottaneet siihen etäisyyttä. Peuhukin tekee selvän pesäeron goottiskenen ja Iconcrashin välille.

– Minua tuo goottibuumi lähinnä kuvottaa. Jos nykyään bändit kuten Uniklubi ja Sonata Arctica liitetään goottiskeneen, niin musta tuntuu, että en halua olla mitenkään semmoisen skenen kanssa tekemisissä. Minun maailmassani gootteilu liittyy tiukasti 80-lukuun ja bändeihin, mitkä ovat olleet minun musiikillisia esikuviani, mutta niillä ei ole mitään tekemistä tämän nykyisen goottitouhun kanssa. Onhan Suomessa kyllä loistavia ihan oikeita goottiklubejakin, kuten esim. Schatten, Anvil, Lost Paradise ja Memorabilia. Tuo gootti-imagon trendikkyys kyllä vähän ahdistaa, kun ei enää oikein huvita pukeutua, niin kuin on tottunut, kun tuntuu sen näköistä porukkaa tulevan vastaan joka paikassa. Semmoisia vaatteita esim. mitä on ennen joutunut roudaamaan jostain Lontoosta saa nykyään Seppälästä… Värjäsinpä juuri monen vuoden jälkeen hiuksetkin vaaleaksi. Niin, siis me ei olla goottibändi.

Lavalla Iconcrash pyrkii välttämään kompromisseja ja turhaa poseeraamista.

– Me annetaan joka ilta lavalla kaikkemme, ja jos musiikki ei nappaa, niin sitten ei. Ei voi kaikkia aina miellyttää. Mun lavapersoona on 100%:sesti sama jamppa, kuin nytkin tähän vastatessa ja en ala esittämään mitään muuta missään tilanteessa. Me pidetään lavalla hauskaa ja se kyllä välittyy yleisöönkin. Musiikki on kyllä aika synkkää, mutta me esitetään sitä täydestä sydämestämme nautiskellen ja riehuen, jos siltä tuntuu.

Iconcrashin työtahti on pysynyt kovana. Nuden jälkeen yhtye on keikkaillut ahkerasti ja uutta materiaalia työsteään täyttä päätä. Lähitulevaisuudessa tahti tulee muuttumaan yhä hektisemmäksi ja Peuhulla on kunnianhimoisia suunnitelmia yhtyeen suhteen. Suomi on kierretty ja muu maailma odottaa.

– Nyt juuri on menossa kakkosalbumin demotukset. Olin ensin kannettavien studiovehkeitteni kanssa pari viikkoa Etelä-Ranskassa, nyt Pohjois-Suomessa. Viikonlopuksi menen Vesivehmaalle studioon, ensi viikoksi mummolaan ja sen jälkeen aletaan valkkaamaan bändin kanssa lopullista biisiluetteloa näistä n. 40 biisistä minkä kanssa nyt työskentelen. Bändin kanssa ollaan jo soitettu ainakin yli kymmentä uutta biisiä. Tekstipuolella olen näissä uusissa käsitellyt aika paljon kaikenmaailman henkiasioita. Olen esim. vihannut kristinuskoa aika valtavasti. Varsinkin sitä millaiseksi se on muotoutunut. Ensimmäisellä levyllä kävin läpi pääosin ihmissuhdeasioita, mutta ne on nyt käsitelty ja siirryn uusiin aihepiireihin. Musiikillisesti uudet biisit ovat ehkä hiukan haasteellisimpia kuin Nudella.

– Kesän aikana tehdään keikkoja Suomessa ja Baltiassa ja touhutaan näiden demojen kimpussa. Syksyllä tehdään eka Euroopan turnee ja soitetaan esim. Berliinin Popkommissa. Sitten me lähdetään tekemään lisää keikkoja jenkkeihin, ja äänitetään nuden seuraaja. Katsotaan nyt missä päin maailmaa tuota Nudea saadaan julkaistua vuoden mittaan.

Vaikka Iconcrash onkin Peuhun ykkösbändi, on hänellä työn alla muitakin projekteja. Näin miehen musiikkia voi tulevaisuudessa yhyttää useiltakin julkaisuilta.

– Olen minä tässä tehnyt samalla vähän elektronisempaakin matskua, mitkä ei oikein istu nykyiselle Iconcrashille. Sain myös tuolle projektille tuossa diilin, niin että Stranger Aeon -nimellä tulee jossain vaiheessa jotain julkaisua. Seiskatuumainen olisi kiva. Onhan tässä kaikenlaista muutakin säätöä, mutta ei ne nyt tähän yhteyteen kuulu. Jänniä aikoja on siis edessä…

Siltäpä vaikuttaa. Kun Keski-Euroopassa on Iconcrashin tyyliselle synkistelylle kosolti markkinoita, niin on mielenkiintoista nähdä, että mihin kaikkeen yhtyeen taival vielä viekään. Lähtökohdat ovat yhtä kaikki varsin lupaavat.

Haastattelu julkaistu : 2005-07-12
Kirjoittaja : Saku Schildt

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua