Haastattelut

The Donnas – Onnistunut viikonloppu keskellä metsää

Saarilavan leppoisaa takahuonetta valaisee kaksi valopilkkua, lämmin aurinko ja The Donnasin rumputaitelija Torry Castellano, joka ennen myös peitenimellä Donna C tunnettiin. Hän vaikuttaa juuri sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa voisi jauhaa tuntitolkulla niitä näitä kyllästymättä. Sikäli mikäli jos vain kykenee pitämään itsensä kasassa tämän sympaattisen neidin seurassa.

The Donnas on nauttinut viime päivistä. Bändi on saapunut vasta aamulla Hultsfredistä, missä on mitä ilmeisimmin ollut lystiä. Torry kertoo Sahara Hotnightsin kanssa juhlimisesta ja Tori Amoksen tapaamisesta, eikä hymy tahdo lähteä hänen kasvoiltaan. ”Täällä on ihan uskomatonta ja todella kaunista. On kuin utopiaa soittaa oikealla saarella keskellä metsää, eikä aurinkokaan tahdo laskea. Kaikki ovat todella ystävällisiä ja ihan kännissä!”, Torry intoilee. Takahuoneen ovella tervehdin nopeasti myös raukeaa vokalisti Brett Andersonia, joka sukupuolestaan huolimatta luultavasti tulkitsee Judas Priestia The Tears -kollegakaimaansa uskottavammin. Ovatkohan Bretit jo tavanneet Törnävällä? ”Asuimme samassa hotellissa ja törmäsimmekin aamiaisella tähän toiseen Brettiin. Alkoi vähän ujostuttaa emmekä uskaltautuneet juttusille, mutta on tuolle jutulle kyllä naurettukin”, Torry kertoo ja kertailee muistojaan Suomesta. ”Mehän soitimme täällä jo kerran aikaisemmin, sellaisessa ihan pienessä, pimeässä ja savuisessa klubissa. Tämä yksi tyyppikin Hanoi Rocksista…niin, Andy McCoy oli siellä. Kaikki olivat hienosti mukana ja koko ilta oli aivan mahtava”, neiti muistelee syksyistä Tavastia–keikkaa.

Kalifornialaisrokkareiden edellisestä Gold Medal -pitkäsoitosta on kulunut sen verran aikaa, että voisi kuvitella seuraavan lätyn olevan jo työn alla. ”Olemme kyllä yrittäneet saada lauluja aikaan ja keskustelleet paljon siitä, miltä haluaisimme tulevan albumin kuulostavan. Niin paljoa ei ole saatu aikaan, että osaisin kertoa mitään suuntaa-antavaa. Työ on hyvin alkutekijöissään, mutta olemme hyvin innoissamme”, Torry kertoo. Edellinen levytyssessio ei hänen osaltaan sujunut aivan mutkitta, sillä väärä soittotekniikka pakotti lopulta ranneleikkaukseen ja terapiajaksoon rumpuopettajan johdolla. Kenet Torry sitten itse olisi mieluiten pestannut opettajakseen? Hänen ensimmäistä valintaa ei varmaan yksikään daamin rummutusta livenä seurannut ihmettele. ”Hmm…Pidän todella paljon Tommy Leesta, mikä ei varmaan ole mikään yllätys. Charlie Watts on kova, samoin kuin se rumpali ekalla Guns ´N Roses -kiekolla…Steven Adler!. Olisi myös huippua, jos Dave Grohl vilauttaisi minulle pari jippoa. Hän on aivan loistava heppu!”

Ja kun Tommy Leesta tulikin puhe, niin mitähän mieltä Torry mahtaa olla suosikkinsa Mötley Crüen ja muiden veteraanien reunioneista ja muista comeback–yrityksistä, joita tuntuu piisaavan nyt enemmän kuin tarpeeksi? ”Se vähän riippuu tapauksesta. Sen kyllä huomaa, jos bändi palaa yhteen oikeista syistä. Olen käynyt katsomassa paria reunion–konserttia, ja niistä jäi hieman pettynyt maku, koska koko homma haiskahti rahalta. Ehei, en aio paljastaa, keiden keikkoja ne olivat!”, Torry nauraa. ”Mutta jos jotkut vain edelleen nauttivat soittamisesta, niin silloinhan se on vain hienoa. Tykkään itsekin niin paljon keikkojen soittamisesta, etten todellakaan ihmettele jos joku haluaa palata esiintymään ihmisille”.

The Donnasilla on yhtyeenä takana jo 12 vuotta kimpassa. Voisi luulla, että samat kasvot olisivat vuosien mittaan ruvenneet käymään neitien hermoille, etenkin kymmenisen vuotta sitten bändin ollessa joukko teinityttöjä. Nelikon sisällä vallitsee kuitenkin poikkeuksellinen harmonia. ”Uskon sen olevan tärkeää, että olimme ystäviä jo ennen kuin päätimme alkaa soittamaan porukassa. Mielestäni olemme kaikki todella onnekkaita, koska löysimme aikoinaan kolme niin samanlaista ihmistä ympärillemme. Haluamme toistemme olevan onnellisia, emmekä yritä edes purkaa pahaa oloa toisiimme. ”Pitkän taipaleen aikana neljä rokkaavaa naista ovat saaneet osakseen myös monenlaisia huomionosoituksia. Myös Torry on törmännyt astetta kummallisempiin ihailijoihin. ”Yleensä kaikki fanimme ovat todella kohteliaita ja mukavia, vaikka olisivatkin hieman hulluja tapauksia. Tämä yksi kaveri oli kuitenkin vähän erilainen. Hän oli tatuoinut minun kuvani käsivarteensa ja lähetti siitä kuvia minulle. Olin aivan kauhuissani, koska minusta tatska ei muistuttanut minua pätkääkään. Olen aika pahoillani sen tyypin puolesta, koska hän joutuu kantamaan sitä kuvaa ihollaan loppuelämänsä! Tosin tiedän kyllä, miltä tuollainen intoilu tuntuu, koska olen itsekin monen bändin kova fani. Silloin tällöin minunkin päässäni vähän napsahtaa, jos pääsen tapaamaan ihailun kohteitani”.

Lopuksi päätän hieman tilittää. The Donnasin viiden vuoden takaiselta Turn 21 -albumilta löytyy napakka biisi nimeltä 40 Boys In 40 Nights, jonka otsikko kertoo paljon myös kipaleen sisällöstä. Allekirjoittanut vietti veisun kuullessaan epävakaita varhaisteinivuosiaan, ja miehet ronskisti esineellistänyt biisi järkytti, jos ei koko naiskäsitystäni niin ainakin suhtautumistani The Donnasiin. Torrya naurattaa kovasti tarina pelästymisestäni, mutta paljonkohan moisista teemoista on pelkkää legendaa vai onko tarinoilla ihan totuuspohjaakin? ”Kaikki jutut lähtevät jostain tositarinasta, mutta tuo kipale on täydellinen esimerkki huumorintajustamme ja itseironiastamme. Onneksi melkein kaikki tajuavat, ettei niitä sanoja kannata täysin tosissaan ottaa”, rummuttava neiti selittää. ”Tuon kappaleen idea lähti oikeastaan siitä, kun minulla ja (basisti) Mayalla oli kiertueen ajan käynnissä pieni make-out contest, kun olimme tuolloin sinkkuja. No, minä vieläpä menin häviämään koko kilpailun, kun en lopulta saanut kuin yhden pojan lämpenemään. Eli ei se tahti ollut aivan neljääkymmentä tyyppiä neljässäkymmenessä illassa!” Torry muistelee hymyillen. ”Mutta älä siis suotta pelkää, olemme oikein mukavia tyttöjä!”

Siitä ainakin olen varma.

Haastattelu julkaistu : 2005-07-05
Kirjoittaja : Jukka-Pekka Ronkainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua

Tämäkin sivusto käyttää "keksejä" ja siitä pitää EU-lakien mukaan kertoa myös käyttäjille. Käyttämällä sivustoa hyväksyt sen. Emme me niitä tietoja oikeastaan mihinkään käytä, mutta Googlen mainoksia niiden avulla kohdennetaan paremmin.