Hell Within – Boston, pedon leikkikenttä

Lifeforce Recordsin kautta julkaistu Hell Within -yhtyeen albumi The Asylum Of A Human Predator poikkeaa siitä tavallisimmasta metalcoresta huomattavasti edukseen, joten ajattelin hieman udella yhtyeeltä, mitenkä tällaiseen levytykseen on päädytty. Asiaan vastausta antaa yhtyeen kitaristi Isaias Martinez.

Tervehdys. Kertoisitko näin alkuun sen kaikkein tärkeimmän asian, eli kuinka hurisee?

– Tervehdys vaan. Tällä hetkellä, kun kello on 01.00 yöllä, olen snadisti väsynyt. Koko päivä meni auton kyydissä, joten se hieman tuntuu, mutta muuten oikein hyvillä fiiliksillä. Kiitosta vaan kysymästä.

Yhtyeenne sai alkunsa 1998 ja tunnettiin silloin nimellä Twytch, mutta mikä on taru Hell Withinin takaa?

– No, Twytchin kanssa meillä oli useita eri vokalisteja, sekä basson varressa heilujia. Siihen aikaan homma pyöri aika pitkälti erilaisten koostumusleikkien tiimoilla. Emme pystyneet keskittymään hommaan täysillä, koska homma meni niin hektiseksi jatkuvien miehistön vaihdosten kanssa leikkiessä. Sivuraiteilua alkoi tulla liikaa. Liian paljon vaikutteita ja suuria aukkoja keskittymisessä olennaiseen. Nyt kun olemme Hell Within, niin olemme saaneet paletin turvallisesti kasaan, ja pystyneet rauhassa keskittymään tekemisiimme. Tyylilliset visiot ovat selkiintyneet, ja ne ovat vieläpä yhteneväiset kaikkien jäsenten välillä.

Mitkä sitten ovat ne pääasialliset erot noiden kahden yhtyeen välillä, noin niin kuin musiikillisesti.

– Twytch oli enemmänkin sellainen astinlauta, ikään kuin ponnahduslauta, jolla kokeiltiin erinäisiä juttuja. Hell Withinillä olemme nyt siis vihdoin tietoisia siitä, mitä todella haluamme tehdä. Voimme soittaa mitä haluamme, tehdä mitä huvittaa, ja jos jengi vielä siitä pitää, niin aina parempi. Ammumme suurilla tykeillä ja lieskat ovat isoja. Ja onhan Hell Within huomattavasti agressiivisempaa tavaraa kuin mitä Twytch oli.

Uusi albuminne on tehty yhdessä John Ellisin kanssa ja Zeuss on sen masteroinut, mutta millaista oli työskennellä näiden herrojen kanssa?

– He ovat erittäin rentoja hemmoja molemmat. He tiesivät mitä me haluamme, tai siis ennen kaikkea miltä halusimme yhtyeen soundin kuulostavan. Ja kyllähän lopputulos on juuri sellainen, joka meillä oli mielessämme jo ennen studioon astumista. Molemmat herrat, mukaan lukien Alan Douches, tekivät erinomaista jälkeä.

Onko Asylum Of A Predator teemalevy ja mitä ne teemat pitävät sisällään, jos näin on? Levyhän on suhteellisen tummaa ja tanakkaa tavaraa, joten siellä saattaisi olla mukana jotain henkilökohtaisempaakin?

– No oikeastaan kappaleet sinällään kertovat ihmismielen pimeämmästä puolesta, ottaen huomioon eri näkökantoja. Olkoon sitten kyseessä itsemurha, sota, taikka kosto, niin kaikki tuo juontaa ihmisen tavasta tappaa toisia silkasta vallan tai hyödyn tavoittelun näkökulmasta. Se, että olemme maapallon ainoat eläimet, jotka moisia hommia harrastavat, luo tarpeeksi puitteita kirjoittaa asiasta ja siten käsitellä sitä taiteen muodossa.

– Levyllä itse asiassa on muutamia viittauksia jäsenistöön henkilökohtaisiin kokemuksiin, mutta suurimmalta osin se on eräänlainen maalaus ajatuksista ja mielikuvista, joita haluamme tuoda esille.

Missä tuo pedon tivoli/leikkikenttä muuten sijaitsee, jossain Bostonin läheisyydessä?

– Jep. Ja tarkemmin ottaen koko Boston on yhtä pedon leikkikenttää!

Tällä hetkellä metalcoren ympärillä käy aikamoinen kuhina, mutta tunnetteko kuuluvanne osaksi tuota juttua? Ja kiinnostaako moinen hössötys teitä edes millään muotoa?

– Niinhän sitä tuppaa olla, mutta emme koe edes kirjoittavamme samalla tavalla kuin suurin osa metalcore-bändeistä kirjoittaa musiikkiaan tai tekstejään. Yritämme olla hieman tummempaa ja pimeämpää, sekä samalla pitää breakdownien määrän alle sadassa. Meillä tuo kirjoittelu on enemmänkin vanhan koulukunnan thrash-meininkiä, kuin tätä suosittua genreyhdistelyä. Toki meilläkin omat pienet yhdistelmämme on, mutta pyrimme pitämään ne minimissään. Otamme metallin ja hardcoren, ja hieman yhdistelemme niitä. Muovaamalla omalla tavallamme sitä, saamme sellaisen yksilön, jolta tuon tyylin pitäisi todellisuudessa kuulostaa.

Toinen tällä hetkellä pinnalla oleva juttu on New England –scene. Mikä siitä tekee niin erikoisen verrattuna muihin ja onko siellä jotain, jota Hell Within –fanin pitäisi tsekata?

– Tuohon on mielestäni yksi selitys. New Englandin scenessä on sen tyylistä aggressiivisuutta, jota ei mielestäni ole muissa havaittavissa. Kuten esimerkiksi Cheech, 100 Demons, Death Before Dishonor ja Since The Flood. Noissa yhtyeissä vielä korostuu se energia, jota he lavalla viljelevät. Joten suosittelen lämpimästi tsekkaamista.

– Ja sitten noista muista alueista voisi mainita muutaman bändin, jotka ovat ahkerassa soitossa tällä hetkellä. Esimerkiksi The Haunted, Nightrage ja muutama Boston-hardcoren veivaamo. Odotan myös innolla uutta Cannae-albumia, jonka pitäisi tulla ulos kesällä. Kuulin yhden kappaleen jolla oli mukana Testamentin James Murphy ja meikäläiseltä meinasi lähteä sukat jalasta.

Kun tuosta energiasta lavasoitannon suhteen puhuit, niin oletteko kiertäneet USA:n ulkopuolella ollenkaan, vaiko pelkästään kotipiireissä? Ja kerro mistä Hell Within raapii energiansa livenä?

– Emme valitettavasti ole soittaneet vielä Yhdysvaltojen ulkopuolella, mutta uskomme saapuvamme Eurooppaan tämän vuoden aikana, joskus syksyllä. Ja energia kumpuaa aika pitkälle siitä, että olemme kasvaneet Bostonin alueella. Jotenkin tuntuu, että se erottaa meidät täysin muusta maasta. Siitä tulee sellainen asenne, että helkkariin tieltämme tai tulee kuokkaan. Ja tuo fiilis tulee esiin sitten lavalla. Onneksi meillä on tuollainen kanava, jota kautta purkaa aggressioita.

Mitä voisit nimetä asioiksi, jotka ovat yhtyeen soundiin vaikuttaneet?

– Enimmäkseen uutiset, ne ovat ehdottomasti päävaikutteet musiikissamme. Samoin kirjallisuus ja elokuvat ovat iso osa vaikutteitamme. Kirjoitamme eräällä tavalla elämän realiteeteistä, ja noista mainituista asioista saa paljon vaikutteita ja ideoita. Kerromme kuitenkin kaikki, niin kauniit kuin rumatkin asiat, sillä tavalla kuin ne meidän silmissä näkyvät.

Miten media ja ostava yleisö on reagoinut albumiinne?

– Tähän mennessä palaute on ollut todella positiivista. Media on ahkerasti ollut kiinnostunut levystämme ja keikoistamme, joka on positiivinen asia. Onhan se mukavaa, että tekemisistäsi ollaan kiinnostuneita. Olemme todella kiitollisia tilaisuudesta tehdä erilaisia haastatteluja eri medioihin, kuten nyt tämäkin haastattelu.

Mitenkäs kesä sujuu Hell Within –leirissä?

– Pääsääntöisesti kotimaassa soittamisen merkeissä. Teemme parin kuukauden kiertueen tuon uuden platan kanssa.

Ok, tässä tämä alkaa olla, joten oikein paljon kiitoksia ajastasi. Ja menehän nyt nukkumaan siitä.

– Kiitos itsellesi, oli mukava jakaa hetki kanssasi. Tavataan pian!

Haastattelu julkaistu : 2005-06-15
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua