Second Hand Hasselhoffs – Ei aivan Davidin jalanjäljissä
Second Hand Hasselhoffs on riemastuttanut nopean ja hyväntuulisen punkin ystäviä jo kolmen levyn verran. Tämä vuonna 2002 perustettu iskuryhmä antaa itsestään hieman huumoribändimäisen ensivaikutelman, mutta siinä ei ole koko totuus. Eihän toki itsensä legendaarisen Ritari Ässän mukaan nimennyt yhtye voi täysin pokkana juttuaan tehdä, mutta Hasselhoffsien musiikista löytyy höhöttämisen sijasta kunnon annos letkeää hyväntuulisuutta ja yleispirteää asennetta. Kundit muistuttavat koko olemuksellaan, ettei elämä ole niin kuolemanvakava asia.
Yhtyeeltä ilmestyi alkuvuodesta uusi levy Downtown Neonlights and Plastic Icons ja turhia kursailematta bändi aikoo piakkoin tykäistä jälleen ulos uutta materiaalia. Grassroots-EP tulee löytymään kauppojen hyllyltä heinäkuun lopulla.
Minkälainen on tämän tuotteliaan veijariryhmän historia?
– Bändimme aloitti toimintansa vuonna 2002. Tarkoituksenamme oli luoda korvia rikkovaa nopeaa hc:ta. Pienen tauon jälkeen päätimme vuonna 2003 nauhoittaa ensimmäisen pitkäsoittomme. Nauhoitimme 14 biisiä kolmessa päivässä! Se kuului mielestämme asiaan, että levyyn ei kuluteta liikaa aikaa ja että osa biiseistä tehdään studiossa. Small Town Rebellions -albumi ilmestyi kotipolttoisena kesäkuussa 2003 ja jo seuraavana syyskuuna palasimme studioon tekemään toisen levymme LoudSpeakerin. LoudSpeaker keräsi mukavasti kehuja ja sisälsi muutaman pikkuhitin. Levyllä laajensimme enemmän pop-punkin puolelle, otimme levylle mukaan saksofonistin, joitain urkuja ja paljon stemmalauluja.
– Vuosi 2004 meni sitten keikoilla ja uutta musiikkia tehdessä. Saimme uuden albumin valmiiksi kesällä, mutta päätimme olla julkaisematta sitä sen silkan huonouden vuoksi. Roy No Sibro, joka oli soittanut kitaraa keikoillamme jo lähes alusta alkaen liittyi vakijäseneksi bändiin kosketinsoittajaksi ja ryhdyimme tekemään uutta levyä. Downtown Neonlights And Plastic Icons -albumi näkikin päivänvalon 7.1.2005, jota ennen julkaisimme marraskuussa Passions-nettisinglen. Nyt olemme tässä ja keikkoja teemme minkä Alpon armeijakiireiltä, minun Calf– ja Royn Kosminen Perhe -kiireiltä ehdimme.
Bändin railakkaasta meiningistä ja habituksesta yleensä saattaa epäilevämpi saada sellaisen käsityksen, että Hasselhoffs olisi enemmänkin terapiaprojekti kuin vakavasti otettava yhtye. Tätä väittämää bändi itse ei kuitenkaan allekirjoita.
– Kyllä tässä tosissaan ollaan, tosin omalla kierolla tavallaan kieli poskella. Meillä on kuitenkin kunnianhimoa, mutta esimerkiksi sanoituksissamme pyrimme jollain tasolla pitämään huumoria yllä. Myös livekeikkoihimme sisältyy aina oma huumoriaspektinsa. Ei tätä SHH-hommaa vaan voi ottaa liian tosissaan tai tästä menee maku. Toisaalta koko orkesterimme vihaa perus-suomalaista huumorimusiikkia. Kyllä esimerkiksi NOFX ja monet muut punk-bändit osaavat hienosti tehdä vakavaa musiikkia humoristisesti. Tavallaanhan tämä bändi syntyi terapia-projektiksi, mutta kyllä tästä on tullut ihan oikea orkesteri sinne Calfin ja Kosmisen Perheen rinnalle.
Yhtyeen sukkelat rallit vaikuttavat siltä, että ne ovat tehty pitkälti livesoittoa silmälläpitäen. Toisaalta Hasselhoffs on vieraillut ahkerasti myös studiossa. Kumpi on bändille tärkeämpää, keikkailu vai levyjen tekeminen?
– Rakastamme luoda uusia kappaleita ja lähteä tekemään niitä studioon. Itse studiotyöskentely on sekä mukavaa että välillä perseestä. Livenä tämä bändi pääsee lopullisesti oikeuksiinsa ja viimeisin albumimme onkin tehty lähes kokonaan livenä. Studiossa me kuitenkin olemme se sama urpo kaveriporukka, joka yrittää tehdä hienoa musiikkia. Livenä musiikkimme on aina täynnä yllätyksiä ja biisit saattavat muuttua rajustikin levyversioihin nähden. Molemmat ovat yhtä tärkeitä. Levyjä pitää ja saa tehdä jotta tulisi keikkoja ja jotta yleisö voisi nauttia musiikistamme myös kotonaan.
Uusimmalta levyltä on erityisesti noussut esiin pieneksi hitiksi muodostunut kappale Passions. Yhtye itsekin on mieltynyt biisiin, ja se oli ensimmäisiä valmiita kappaleita, mitä syntyi sen jälkeen, kun bändi oli kylmästi päättänyt hylätä ison nipun jo valmiiksi nauhoitetuista kipaleistaan.
– Hylättyämme valmiin albumimme, rupesimme luomaan uutta musiikkia. Ensimmäisissä treeneissä teimme kappaleet Downtown Neonlights, Happiness on TV,Lucky Day ja Passions. Kaikki biisit kuulostivat mielestämme hyviltä ja oli alusta asti selvää, että joku näistä kappaleista olisi ensimmäinen single. Saatuamme Passionsin valmiiksi tajusimme, että tässä täytyy olla se kappale, joka promoaa upeasti uutta levyämme, saa ihmiset hyvälle tuulelle ja ennen kaikkea on hyvä biisi. Ystävämme Jarkko Soinikoski, Osku Ikonen ja Ville Nissinen kävivät soittamassa hyvät torvet ja saimme mielestämme hyvän ja iloisen tunnelman biisin. Kappaleen menestys on tietysti ollut jonkinlainen yllätys, mutta mukavaa että tilausta on ollut. Passions on oikeastaan täysin minun sävellykseni, joskin muut osallistuivat hyvin sovitukseen, jotta biisistä saatiin niin hyvin rullaava. Biisin sanoitus ja varsinkin sen kohta ”But why the hell I have to be like that” nousee levyltä lähes tulkoon omaksi suosikikseni.
Mikä on Hasselhoffsien tähänastisen uran mieleenpainuvin hetki?
– Loppuunmyyty Vernissa oli kiva, samoin kuin kaikki keikat ylipäätään. Studiosta on paljon hyviä muistoja myöskin. Kyllä tämän bändin koko kaari on jo tähän mennessä yksi hyvä muisto ja homma jatkuu koko ajan, sitä mukaa kun ehdimme.
Palataanpa vielä yhtyeen kysymyksiä herättävään nimeen. Mitä tarkalleen ottaen David Hasselhoff merkitsee bändille?
– David, tuo rintakarvojensa seasta pilkistävä sankari! David on kova jätkä, jonka ainakin henkilökohtaisesti muistan ennen kaikkea Ritari Ässästä. Bändin nimen keksiessämme emme ajatelleet sitä, kuinka meidät tultaisiin aina yhdistämään Davidiin. Onhan herralla varsin levoton musiikkiura, jota olemme kaikki ainakin jossain vaiheessa elämäämme tutkineet. Knight Rocker -levyn rokkibiisit pistävät kyllä hiljaiseksi, samoin kuin se kaikkien tuntema ykköshitti, Looking for a Freedom. Davidhan ei kuulemma osannut uida ennen Baywatchia. Mahtavaa.
Tulevat kuukaudet tuovat tullessaan, vaihteeksi, keikkaa ja studiohommia. Heinäkuun EP:stä saattaakin tulla todellinen ilotulitusraketti, ainakin jos orkesterin suunnitelmia kuuntelee.
– Jonkin verran keikkoja olisi tosiaan tarkoitus tehdä, ja uusia biisejäkin olemme kasanneet näin tulevaisuutta ajatellen. Mutta eiköhän tämä vuosi mene uuden levyn promoamiseen. Nettisivuiltamme voi aina käydä tarkistamassa bändimme tuoreimmat kuulumiset ja keikkapäivät. Levyn voi ostaa ainakin Combat Rock Shopista ja Stupidosta, sekä tilata Korso Undergroundin nettisivuilta. Keikkoja teemme mieluusti niin paljon kuin pystytään ja tämä bändi lähtee yleensäkin keikoille ihan vaan majapaikalla, ruoalla ja juomalla. Eli jos hyviä bileitä halajatte niin give us a call! Lähitulevaisuudessa olisi hauska myös tehdä cover-ep niistä kaikista cover-vedoista joita olemme keikoilla soittaneet. Mitäs niitä nyt onkaan, Madonnan Material Girl, Ace Of Basen All That She Wants, Marienhoffin tunnari, Brucen Born In The Usa, Twist And Shout, Boys Of Summer… Mutta ei vielä yhtään Davidin biisiä…
No voi. Kaikki me Diamond Davidin vankkumattomat ihailijat huokaisemme raskaasti tämän suru-uutisen kuullessamme. Do the Limbo Dance!
Haastattelu julkaistu : 2005-06-06
Kirjoittaja : Saku Schildt
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua