Deathbound – Maailmanloppu ei tuo minkäänlaista lohtua!

Länsi-Suomessa on sitä jotain. Toinen toistaan paremmat orkesterit tuntuvat tulevan tältä rannikkoseudulta, ehkäpä syy tähän laatuun on raikkaan kirpeä merituuli. Spekulointia kaikki, mutta selvä fakta on se, että yksi Suomen kovimmista grindcore-orkestereista Deathbound on kotoisin näiltä kulmilta, ainakin osittain. Noise.fi:n kyselyihin elämän suurista musikaalisista totuuksista vastaili orkesterin vokalisti Kai.

Deathboundin kakkoslevy Doomsday Comfort juuri ilmestynyt. Minkälaisin tuntein tämä uusi lapsukainen päästettiin maailmalle?

– Helevetin mukava ja samalla rauhaton fiilis, jotenki liikaa kiinnostaa nuo ihmisten reaktiot. Vaikka levy tehtiin niin “ei paineita”-meiningillä kun olla ja voi, en tiedä mistä se johtuu. Eihän se vanhempikaan halua, että sen lasta inhotaan ja morkataan, heh, tällain liioteltuna vertailuna. Tietenki se auttaa, jos tyypit diggaa, pääseepä nautiskelemaan Suomen (ja toivottavasti muittenkin maitten) maisemia auton takapenkiltä useammin.

Miten vertailisitte Doomsday Comfortia sen edeltäjään To Cure the Sane with Insanityyn?

– Enemmän tartuntapintaa ja väriä, kertosäkeitä. Vaihtelua on tullu mukaan kohtuudella, tiukempaa soittoa jne. Tyytyväisempi minä ainakin olen tästä lopputuloksesta kuin “To cure…” -julkaisun aikoihin, vaikka sekään mikään paska levy ollu millään lailla. Uus tuotos pitää aina olla astetta tai kahta parempi kuin edellinen.

Koitteko uuden levyn tekemisen jollain tapaa helpommaksi tai vaikeammaksi kuin debyytin ja miksi?

– Ei oikeastaan ollu mitään ongelmia tehdä biisejä, koska kun Sami tuli bändiin ja alkoi myös vääntämään matskua niin Peten biisintekopaineet katosi heti. Ei tullu sellaista “minute filler”-biisiä vastaan, ja kaikki vaan toimi perkeleen hyvin. En ainakaan muista minkäänlaisia ongelmia, joita olisi poikinut biisien synty vaiheessa, mutta minun muisti on mitä on.

Julkaisitte näiden kahden levyjen välissä myös split-julkaisun Deathchainin kanssa. Tätä levystä ei kuitenkaan ole tullut vastaan missään yhteyksissä. Mistähän se mahtaa johtua?

– Ei sitä ole vielä julkaistu. Se tulee tässä jossain vaiheessa. Elikkä se 7″-vinyyli sisältää kaksi Deathboundin rämpyttelyä ja kaksi Deathchainin vinguttelua. Kummankin bändin nauhoitukset tapahtui Kuopiossa, tais olla jonku Turmion Kätilöiden omistamassa studiossa. Siellä oli kylmä kuin perkele, jouduttiin käymään ulkona lämmittelemässä, hehe. Mitään noista meidän biiseistä ei tullu Doomsdaylle, en tiedä mitä DC tekee omillansa? Hyvää jytinää kummaltakin ei voi muuta sanoa.

Viime vuodet ovat olleet grindcoren juhlaa niin kotimaisella kuin ulkomaisellakin tasolla. Minkä uskot vaikuttaneen grindin positiiviseen menestykseen? Entä miten sijoittaisitte Deathboundin grindcoren maailmankartalle?

– Uskon, että ihmisiä ahdistaa niin perkeleesti, että ne haluaa purkaa sen jonnekkin, ja tämä musiikki tyyli tuo kyllä hyvän purkamisenkohteen sille vitutukselle. Pari tuntia grindiä enemmin kuin, että käväsee kylillä pieksemässä jonkin vastaan tulijan, on meikäläisen mielestä ihan hyvä juttu. Deathbound on varmaan jossain tuolla nousu bändien seassa. Oletan, että kyllä tässä vielä pari levyä pitää vääntää ennenkuin nuo oldschool-grindaajat hyväksyy meidän olemassaolon. Että ei vain olla semmoinen “grindi myy nytten, tehdään sitä pojat!” -bändi, eipä tässä minnekkään kiire ole. Paljon keikkoja jne. niin eiköhän ne puritanistit (jos sellaisia edes on?) ala pehmenemään.

Mitkä asiat toimivat suurimpina inspiraation antajia uutta levyä työstettäessä?

– Ihan yleinen muusikin kuuntelu tuo inspiraatiota, ei tässä mistään metikosta niitä haeta. Bändin jätkät kyllä kuuntelee musiikkia ihan laidasta laitaan. Itellä menee ihan Rollareista Funeral Mistiin tuo kuuntelu. Siinä mielessä olis siistiä tehdä eksperimentti ja olla jossain mökillä ilman musiikkia jokunen vuosi ja sitten väsätä levy, ehkä sitä tulis saatana löysää paskaa, kun kaikilla olis liian rento olo siellä metsän helmoissa. No jos ei kuitenkaan…

Minkälaisia sanoituksellisia teemoja Doomsday Comfort pitää sisällään? Erityisesti levyn nimi kiinnostaa. Millaista lohtua tuomiopäivä mahtaa tuoda?

– Ei minkäänlaista, kaikki menee päin helevettiä. Mutta kaikki vaan porskuttaa eteenpäin niinkuin aina ja välittää vähemmän mitä ympärillänsä tapahtuu. Ainoa lohtu on se, että me tämä “maanpäällinen syöpä” haihdutaan poies. Levyllä on sarkasmia ja mustaa huumoria ja sen semmoista, mutta en tiedä välittyykö se niin helposti sivulliselle? On vaikeaa selittää omia ajatuksia/tekstejä jollekkin, kun ei itsekkään aina tiedä mitä helevettiä olen halunnut sanoa, kun olen kirjoittanut ne paperille. Vuoden päästä se saattaa avautua mulle täysin. Ja oivaan, että ei helevetti niinpä tietenki. Kaikki kuitenkin on linkkinä toisiinsa tavalla tai toisella.

Levyllä on käytetty paljon erilaisia leffasampleja. Koetteko ne tärkeiksi levykokonaisuuden kannalta? Mistä ideat näihin tulevat ja ovatko ne jollain tapaa sidoksissa kappaleiden tarinoihin?

– Ne tuo piristystä koko hommaan ja kyllä ne samplet toimii hyvin tekstien ja yleisen fiiliksen kanssa. Katsotaan kaikki aika paljon leffoja ja sieltä se idea tulee. Voin kirjoittaa kokonaisen tekstin jostakin yhdestä lauseesta, joka kolahtaa kalloon. Esim. joku näistä biiseistä on kirjoitettu, kun näin yhden paskan leffan missä joku äijä sanoi :”Desperation Is a Stinking Cologne“. Se on kuitenki aika säätämistä saada hyviä sampleja ilman mitään taustamusiikkia, koska sitä vaan on pistetty joka perkeleen paikkaan. Ja toinen on suhina mikä on kaikissa kultti VHS-kaseteissa vikana.

Millaista symboliikkaa Doomsday Comfortin hieman kryptinen kansitaide pitää sisällään?

– Sitä että tähän me ollaan menossa tytöt ja pojat, istukaa alas ja nauttikaa matkasta. Vaikka tuossa on helevetin synkkä meininki päällä äijillä, niin ei ne tyypit siinä ole mitenkään hädissään. Istuu vaan ja kyylää TV:tä ilman murheita, aivot on niin täynnä kemikaaleja ja manipuloitu kaikella “it’s allright”-meiningillä, että ei ne vaan tajuan että kuin perseestä niitten elämä on. Ase symbolisoi vihaa ja kaukosäädin symbolisoi aivopesua.

Levyn teemoissa on hyvin vahvasti esillä kaasunaamari, niin kannessa, videolla kuin kokonaisella biisilläkin. Mistä tämä innostus on lähtenyt käyntiin?

– Se symbolisoi sellaista klaustrofobista fiilistä, ei saa happea ja ahdistaa. Tuntee ittensä ahdettuna tiukkaan paikkaan. En tiedä onko se jotain vapauden kaipuuta tästä arjesta, mutta kyllä “nasse” on sellainen maailmanlopun symboli, että ei siitä pääse yli eikä ympäri. Passaa grindiin paremmin kuin hyvin.

Levyltä on napattu kaksi biisiä, joista on väsätty musiikkivideot. Miten päädyitte näihin kappaleisiin ja millaisista ideoista videot syntyivät?

– Extinct oli varma heti kun se saatiin purkitettua studiolla, värikäs mäiske ja paljon energiaa. Ideaa ei sinänsä ollu kuin, että mennään Helsinkiin Juha Niskan työpaikalle ja kuvataan kun me riehutaan. Helkkarin mukava sessio oli. 3-5h kesti koko projekti, vaikka varauduttiin minimiin 12-16h! Mutta se porukka osas homman niin hyvin, että mitäpä siinä säätämään. Gasmaskin on Sami väsänny kämpillä jollain ohjelmalla, pari live videota ja vähän kellari sekoilua ja siinä se on. Kummatki toimii omalla tavalla.

Minkälaisen vastaanoton kuvittelisit Deathboundin saavan näillä videoilla kotimaisessa massamediassa, vaikkapa Levyraadissa?

– Njassa sanois varmaan, että “va faan e dätta?!” Paskalla ruotsinkielellä ja muut ei osais sanoa mitään järkevää, heh. Muut mediat varmaankin näyttäis Extinct-videon niin kuin kaiken muunkin mitä ne suoltaa. Jos levy myisi tarpeeksi siis… Jos ne näyttäis sen joka päivä ennen Salattuja elämiä niin voisin ihan vastapalveluksena katsoa pari salkkaria itekkin, haha.

Doomsday Comfort on saanut osakseen hieman kyseenalaista kuuluisuutta olemalla viimeinen levy, jonka työstämisessä Nasumin Mieszko Talarczyk on ollut mukana. Millaista tuntemuksia tämä ajatus herättää? Entä millaista miehen kanssa työskenteleminen oli?

– Me “EI” haluta mainostaa tätä levyä Mieszkon viimeisenä levynä, ensinnäki kun minun mielestä siellä käväs joku bändi meidän jälkeen nauhoittamassa jotain EP:tä? Ennen Mieszkon lomaa. En kyllä ole tuosta 100% varma mutta kuitenkin, ei me olla mikään kirkko, joka rahastaa toisten kuolemalla, joku tolkku se pitää olla.

Mieszkon kanssa oli sellaista niin kuin osaavan tyypin kanssa vois kuvitella sen olevan. Miellyttävää, no stress, paljon schuffee ja hyvät soundit.

Haastattelu julkaistu : 2005-05-23
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua