Candy Cane – Seksivertauksia elämästä
Tamperelainen Candy Cane on jo kymmenen vuoden ajan aiheuttanut kuplintaa Suomen indiepiireissä. Huhtikuussa yhtye saavutti ensimmäisen taiteellisen kiehumispisteensä debyyttilevy Leave Me Outin myötä. Noise.fi:n toimittaja kävi kyselemässä yhtyeen helsinkiläisedustuksen, rumpali Antti Hietalan mietteitä uudesta levystä.
Antti saapuu tapaamispaikkaan pyörällä polkien ja lähdemme metsästämään sopivaa keskustelupaikkaa, joka tyydyttää niin kahvi- kuin tupakkahalutkin. Päädymme pieneen ruoholahtelaiseen baariin, jossa on lounasaikaan sopivan hiljaista, tilaamme kahvit ja istuudumme. Ensimmäiseksi tiedustelen miten Tampereen Kahvila Valossa heitetty akustis-henkinen levynjulkkarikeikka meni.
– Se oli äärimmäisen mukava tapahtuma. Paikalla ei ollut yhtäkään toimittajaa, heh heh. Sen sijaan siellä oli noin 50 oikein läheistä ystävää ja ihmistä, jotka on ollut meidän yhtyeen kanssa tekemisissä tässä vuosien varrella. Se oli oikein kostea ja lämminhenkinen tapahtuma.
Kymmenen vuoden bänditoiminnan jälkeen voisi ajatella, että nyt on korkea aika saada esikoislevy pihalle. Candy Canen kotisivuille tulleesta palautteesta päätellen debyyttiä hartaasti odottaneita faneja löytyy, mutta bändille itselleen Leave Me Outin julkaisu sujui sopivan aikataulun mukaisesti.
– Jossain vaiheessa todettiin, että monet asiat mitä me edustetaan ja se tapa millä me tehdään asioita ovat sen luontoisia, ettemme voi odottaa ihmisten ja yhtiöiden juoksevan meidän kimppuun saadakseen julkaista meidän levyjä. Se oli upea asia, kun tamperelainen pienlafka Keinu Records julkaisi levymme ja olemme iloisia siitä, että levy on tullut ulos, mutta tämä oli äärimmäisen luonnollinen tapa meille saada se levy ulos. Hyvä että se levy tuli nyt, eikä esimerkiksi sen jälkeen, kun me oltiin oltu kasassa kolme vuotta, koska silloin olisi saattanut olla kaikennäköisiä odotuksia. Tällä hetkellä me ollaan jalat niin tukevasti maassa, että voidaan vaan ollaan tyytyväisiä siihen, että albumi on tullut ulos, eikä sen ihmeempiä.
Candy Canea ei siis missään vaiheessa alkanut turhauttaa.
– Turhautuminen on ehkä vähän väärä sana, koska me oltiin niin nuoria, kun aloitimme nuo hommat. Itse olin 15, ja muutkin bändin jätkät oli suurin piirtein samanikäisiä, vähän vanhempia. Totta kai suhtautuminen musiikin tekemiseen oli silloin täysin erilainen. Missään vaiheessa ei olla turhauduttu, mutta ehkä sellainen tietynlainen käännöspiste ollaan koettu. Ollaan tajuttu asioita, jonka kautta ollaan opittu suhtautumaan musiikin tekemiseen eri lailla.
Candy Canesta puhuttaessa kuulee usein mainittavan, ettei toista tällaista yhtyettä Suomessa oikein ole. Antti mielestä Suomesta kuitenkin löytyy samantyyppisiä, indie/tee-se-itse -henkeen luottavia yhtyeitä.
– Tietysti olemme täysin ainutlaatuinen yhtye, mutta samanhenkisiä yhtyeitä kyllä löytyy, esimerkiksi helsinkiläinen Fun on varmasti monilla tavoin samantyyppinen orkesteri. Tietynlainen tinkimättömyys, oikeastaan kaikkien asioiden suhteen, on aika vahva. Meillä on ollut vaiheita, jossa ollaan yritetty muokata musiikkiamme erilaisiin suuntiin, mutta sitten ollaan todettu, että se on täysin mahdotonta. Me nyt tehdään nämä asiat sillä tavalla kuin tehdään, ja sille ei voi yhtään mitään. On hienoa että ihmiset kokevat meidän olevan ainutlaatuinen bändi, mutta muita orkestereita, joilla on samanlaiset työskentelytavat kuin meillä, löytyy myös.
Leave Me Outin tekoprosessi oli Antin mukaan ”aikamoinen projekti”.
– Biisimateriaali on tässä viimeisen kolmen vuoden aikana kypsynyttä, mutta varsinainen levyn tekeminen aloitettiin vuosi sitten meidän tuottajan ja epävirallisen viidennen jäsenen Raihin kanssa. Levyä työstettiin periaatteessa kolmessa erässä. Ensin nauhoitettiin ja miksattiin puolet kappaleista, jonka jälkeen nauhoitettiin ja miksattiin toinen puoli. Sitten laulajamme Marko (Neuman) ja Raihi keksivät niiden päälle kaikenlaisia höysteitä. Kyllä levyn valmistumiseen on laitettu kaikenlaista energiaa. Koko paska väännettiin ihan kansia ja kuvia myöten aivan itse. Pitkä prosessi, mutta nyt se on ohi.
Kun kysyn Antilta, tuliko tehtyä hyvä levy, mies naurahtaa: ”Totta kai”, ja ryhtyy kertomaan varsin korkealentoisiin sfääreihin päätyvää tarinaa Candy Canessa soittamisesta ja ”bändiydestä”. Jutun ytimenä taitaa olla se, että Candy Cane merkitsee Antille ja Markolle, yhtyeen perustajajäsenille, sekä harrastusta että elämäntapaa.
– Minä en tavallaan koe, että me oltaisiin Candy Canen kanssa ”bändi”, sanan varsinaisessa merkityksessä. Me ollaan viisi ihmistä, jotka pitää toisistaan ja jotka tykkää viettää aikaa treenikämpillä ja tehdä musiikkia yhdessä. Se on se lähtökohta.
Bändikuvissa näkyy neljä nuorta herraa, mutta Leaven Me Outin tuottanutta Raihia, eli Jani Riihimäkeä yhtye pitää viidentenä jäsenenä. Sen lisäksi että Raihi inspiroi yhtyettä tuottajan ja ystävän ominaisuudessa hän myös suunnitteli Markon kanssa levyn äänimaailman ja kaikkine elektronisine mausteineen. Antti maalaa Raihista sympaattisen salaperäisen kuvan.
– Raihi on äärimmäisen mukava, varsin omalaatuinen herrasmies, joka löytyi jostakin Tampereen baarien syövereistä. Jossain vaiheessa kävi ilmi, että Raihilla on paljon mielenkiintoisia vekottimia, joilla pystyy nauhoittamaan ja prosessoimaan musiikkia. Yhteisten musiikillisten kiinnostusten kohteiden myötä löytyi myös selkeä yhteinen sävel tähän hommaan.
Levynjulkkarikeikalla saattoi kuulla mm. seuraavanlaista kommenttia: ”On aika synkkää tää uus materiaali…”. Antti yhtyy väitteeseen.
– Kyllähän se on aika raskas tunnelmaltaan, eivätkä sanoitukset ole pelkkää auringonpaistetta. Siihen ei olla tietoisesti pyritty, siitä vaan tuli sellainen, mutta toivottavasti ihmisille välittyy myös sellainen rokkaamisen riemu. Sanoituksien puolesta löytyy varmasti huumoriakin.
Yhtyeen kitaristilaulaja Marko tekee kaikki sanoitukset. Koska sanoittaja on fyysisesti Tampereella, ei Leave Me Outin tekstipuoleen pystytä paneutumaan sen syvällisemmin. Antti kiteyttää asian kuitenkin seuraavasti:
– Markon omin sanoin, kappaleiden tekstit ovat eräänlaisia ”seksivertauksia elämästä”. Aika paljon sanoituksissa käsitellään myös populaarimusiikin ja -kulttuurin tilaa. Kyllä me halutaan tämän bändin kohdalla, oikeastaan aika tietoisestikin, erottautua kaikesta tuotteistamisesta. Minä en itse henkilökohtaisesti koe sitä minään Saatanana, mutta kyllä Candy Canen suhteen homma on niin, ettei me haluta, tai edes voida lähteä muokkaamaan bändimme brändiä ”ostarikelpoiseksi”. Albumin nimi (Leave Me Out) viittaa juuri tähän, eli vaikka meidän kappaleista löytyisikin pop-vivahteita, voi meidät ihan suosiolla jättää sellaisesta pois.
Markon korkea lauluääni herättää useasti ihmetystä Candy Canea ensimmäistä kertaa kuulevissa.
– Sellainen peruskuviohan se on, että kun ihmiset kuulevat ensimmäistä kertaa, kysyvät onko kyseessä poika vai tyttö. Eikä siinä mitään, se on ihan luonnollista, koska Markolla on korkea ja kaunis lauluääni. Monet ovat sitä mieltä, että kyseessä on sellainen lauluääni, joka jakaa mielipiteitä. Siitä joko tykkää tosi paljon tai sitten ei tykkää yhtään. Minun mielestä Markon lauluääni on hieno ja omintakeinen, ja olen tasan tarkkaan ylpeä siitä, että yhtyeellämme on niin hieno laulaja.
Leave Me Outilla on myös tehty työtä sen eteen, että laulu saataisiin taltioitua sävykkäämmin.
– Verrattuna niihin ihmisiin, joiden kanssa ollaan aikaisemmin nauhoitettu materiaalia, Raihi näki asian niin, että laulupuoleen kannattaa panostaa enemmän ja että lauluraidoissa ei kannata säästellä.
Markon ääni taipuu tarvittaessa hennommasta ilmaisusta räyhäävään huutoon. Uudella albumilla huutamista on vain mausteeksi, mutta Antti tiedostaa Markon moniosaamisen.
– Käytännössä Markon äänellä pystyisi tekemään ihan mitä tahansa. Toivottavasti Marko ei vedä turpaan jos sanon, että Mike Pattonin soolomatskua on tullut paljon kuunneltua, ja on selkeää, että ne innoitteetkin löytyvät sieltä.
Lopuksi tiedustelen milloin olisi mahdollisuus nähdä Candy Cane elävänä. Antti selailee hetken kalenteriaan ja löytää tasan yhden keikkamerkinnän: 2. heinäkuuta Seinäjoen Bar 15:ssa. Kiertuetta levyn tiimoilta ei siis ole odotettavissa. Antti naurahtaa.
– Se oli se yhden keikan kiertue tuolla Tampereella ja sekin oli kutsuvierastilaisuus. Mutta katsotaan nyt, eiköhän näitä taas jossain vaiheessa ala tulemaan. Nettisivuilta löytyy informaatiota heti, kun keikkoja buukataan. Jos meidän materiaali kiinnostaa, siellä kannattaa vierailla ja pistää kommenttia vieraskirjaan.
Antin terveiset Noise.fi lukijoille:
– Hyvää kesää! Ja muistakaa pitää korvat auki. Koko ajan tehdään kuitenkin hienoa ja erilaista, uutta musiikkia. Ei sen kummempia. Kuunnelkaa musiikkia ja nauttikaa elämästä!
Haastattelu julkaistu : 2005-05-09
Kirjoittaja : Tom Sundberg
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua