Mors Principium Est – Ei ole mitään syytä syntyä tälle planeetalle

Mors Principium Estin debyytistä Inhumanitystä on ehtinyt kulua kaksi vuotta, eikä sen teho ole päässyt laskemaan kovassakaan kulutuksessa. Nyt tälle loistavalle melodeath-teokselle on tullut entistäkin intensiivisempi seuraaja The Unborn, joka tietenkin kirvoitti mielenkiinnon yhtyeen haastattelemista kohtaan. Virtuaaliseen tervehdykseeni vastasi vokalisti Ville Viljanen.

– Terveppä terve! Ihan hyvin elo sujuu. Treenaillaan tuota Amerikan keikkaa varten, eli lähinnä se on nyt se asia johon keskitytään.

Toinen albuminne The Unborn on melkoinen kehitysaskel Inhumanity-debyyttiin verrattuna. Mitkä olivat suurimmat tekijät näiden askelten ottamiseen?

– Suurin tekijä oli tietenkin se, että haluttiin parempi levy kuin mitä Inhumanity oli. Siis ainakin omasta mielestä parempi, heh. Ja joo, kyllähän tästä levystä hieman erilainen tuli kuin Inhumanitystä.

Miten the Unbornin syntyminen eroaa Inhumanityn syntymästä? Tilanteet olivat varmasti hyvin erilaiset?

– No siis, Jori (Haukio, kitara) sävelsi kaikki biisit Inhumanitylle ja tälle uudellekin Jori teki kaikki, paitsi yhden. Ja Inhumanityn biisit olivat melkein kaikki suht’ vanhoja biisejä, kun taas The Unbornille kaikki biisit syntyivät noin puolen vuoden sisällä. Mutta muuten kuvittelisin, että asiat olisivat menneet suht’ samoin nyt kuin ennenkin.

Studiossakin tilanne oli varmasti tälle kertaa rennompi, kun neitsyys tältä saralta oli jo menetetty. Millainen kokemus The Unbornin nauhoittaminen siis oli, varsinkin Inhumanityyn verrattuna?

– Olihan se paljonkin rennompaa, kun tunsi Ahdin jo entuudestaan ja tiesi millä tavalla Ticolla työskennellään. The Unbornin nauhoitus oli itseasiassa tosi helppoa. Ainakin minun mielestä. Ei ollut mitään ongelmia oikeastaan minkään suhteen. Ja olihan se muutenkin hieman erilainen kokemus tällä kertaa, sillä nauhoitimme osan kitaroista, Maijun laulut ja koskettimet jo aiemmin Jorin kotistudiossa. Ticolla ei täytynyt stressata kuin rummuista, bassosta, parista kitararaidasta ja minun lauluista. Ja tietenkin miksaamisesta.

Debyyttinne sai paljon hyvää palautetta. Rohkaisiko se millään tavalla uuden albumin luomista?

– Kyllähän se rohkaisi, mutta myös loi sen paineen, että seuraavan levyn täytyisi olla sitäkin parempi. Olisihan se ollut henkisesti helpompaa tehdä uusia biisejä, jos eka levy olisi ollut ihan kakka. Ei olisi periaatteessa ollut mitään suoritus paineita, kun ketään ei olisi tältä levyltä odottanut mitään. Mutta siis joo. Onhan sitä paljon mielekkäämpää jatkaa ekan levyn jälkeen kun eka levy sai niinkin hyvää palautetta mitä se nyt sai.

Moni metallisti saattaa ottaa levyllä vallitsevat kone-elementit negatiivisesti vastaan, kun samalla monet varmasti riemastuvat. Itse jälkimmäiseen ryhmään kuuluvana olen kiinnostunut tietämään, että mistä ideat bändin kehittämisestä tähän suuntaan tulivat ja miten uskotte ihmisten reagoivan niihin?

– Tällä hetkellä ainakin tuntuu ja näyttää siltä, että ihmiset ovat reagoineet niihin erittäin hyvin. Ajateltiin, että tälle uudelle levylle tulisi jotain kone juttuja, mutta ei me mitään tarkempaa etukäteen suunniteltu. Jori sitten vain jossa vaiheessa biisejä tehdessään tuli laittaneeksi noita “koneita” sinne sekaan.

Levyllä vierailee myöskin uutta ilmetta tuova vokalisti Maiju Tommila. Kuinka päädyitte käyttämään häntä levyllä?

– Jepulis. Maiju opiskelee samassa koulussa kuin Jori ja Joona (Kukkola, koskettimet). Sen kautta Jori Maijuun sitten vissiin tutustui. Alunperin ideana oli käyttää Jorin puhtaita lauluja. Kun Maiju ilmestyi kuvioihin, Jori halusi kokeilla miltä ne kohdat kuulostaa, jos Maiju laulaisi ne. Ja kuten lopputuloksesta voi päätellä, ajattelimme, että Maijun laulut toimii tosi hyvin.

Levyn promokappaleen mukana ei tullut sanoituksia, mutta ne tuntuvat olevan hyvin kantaaottavia. Minkälaisiin konsepteihin lyriikat paneutuvat ja mistä inpiraatiot tulevat niihin?

– No joo, yleensä sanon sanoistani vain, että ne on vain sanoja ilman mitään kummempia merkityksiä. Mutta tälle levylle sanoista tuli aikas ihmisvihaavia. Elikkä jonkin verran ihmistä ja kaikkea ihmisen tekemää niissä haukutaan, joko suoraan tai sitten niin vihjaten. Teemasta nyt vain tuli sellainen. Ideana on näin lyhyesti sanottuna se, että ihmiset ovat tuhonneet maan ja luonto kostaa takaisin ja ihmiset ovat kakkaa. Eli ei ole mitään syytä syntyä tälle planeetalle, heh. En suunnitellut sanojen ideaa mitenkään etukäteen, sanoista vain tuli tuollaisia, johtuen siitä fiiliksestä, jonka biiseistä sain. Entä ajattelenko sitten asioista noin? No, siihen jätän vastaamatta, heh.

The Unbornin kansikuva tuo monella tapaa mieleen Matrix-trilogian, mikä ei kuitenkaan liene tarkoitus? Kuinka itse kuvailisit tarinaa kannen ketjujen ja itseään piilottelevan ihmisen yhteydestä?

– Jaa-a, levyn kannen suunnitteli ruotsalainen Mattias Norén, joka sai aikas vapaat kädet ja tuollainen siitä sitten syntyi. Ainoastaan ilmoitimme hänelle mitä värimaailmaa halusimme ja mikä levyn nimi tulisi olemaan. Mutta lopputulokseen olemme tällä kertaa tyytyväisiä.

Levyltä löytyy myös kappale nimeltään The Unborn. Onko tämä ainoa syy levyn nimen valitsemiselle, vai onko takana jokin suurempi tarina?

– Itseasiassa biisin nimi tuli vasta levyn nimen jälkeen, heh. Mutta tuo biisin nimi sekä levyn nimi tuli juuri noista minun sanoista. Sanoituksellinen arkkuni väänsi sellaisia sanoja, että halusin levyn nimeksi The Unborn, ja kun muutkin jätkät siihen suostuivat, niin se siitä sitten tulikin.

Päätitte coveroida Megadethin Blood of Heroesin levyn rajoitettua digipack-versiota varten. Miten päädyitte juuri tähän biisiin? Entä millainen on Megadethin vaikutus ollut musiikkiinne?

– Tuo biisi ollaan nauhoitettu ehkä jotain kolme vuotta sitten jo. Nyt vain masteroimme sen. Kun mietittiin mitä bonusbiisejä laitettaisiin tai tehtäisiin, niin ajateltiin, että voitamme hieman aikaa, eikä tule mitään isompaa stressiä niiden suhteen, jos käytettäisiin tuota jo valmiina ollutta biisiä. Mutta ihan sen takia coveri tuosta aikoineen tehtiin, kun pidetään siitä biisistä ja Megadethista ja haluttiin tehdä siitä oma versio. Millainen vaikutus Megadethillä? Enpä oikein osaa sanoa. Minulle se vain on bändi, josta pidän paljon.

Toinen levylle päätynyt bonusbiisi on kappale nimeltään No More, joka eroaa muusta materiaaliasta hyvinkin paljon. Mikä onkaan kappaleen tarina?

– No More on myös vanha biisi, joka masteroitiin ja minä “lauloin” sen uusiksi. Meillä ei ollut aikaa eikä kiinnostusta ruveta tekemään uusia bonusbiisejä, joten päätettiin sitten käyttää tuotakin biisiä kun sellainen oli melkein valmiina. Kyllähän se eroaa muista juuri siksi, kun se on paljon vanhempi biisi kuin muut.

Mors Principium Est on keikkailut harvakseltaan. Tuoko uusi levy tähän mitään muutosta?

– Tällä hetkellä keikkarintamalla näyttää suurin piirtein samalta kuin näytti silloin, kun julkaistiin Inhumanity. Kaksi keikkaa on tällä hetkellä tiedossa. Ensimmäinen on tämä Ameriikan keikka 7.5.2005 ja sitten toinen tulee olemaan täällä Porissa joskus toukokuun lopulla. Taisi olla 26.5.2005, mutta en ole aivan varma tuosta päivästä. Me odotellaan, katsellaan ja mietiskellään jos joskus ruvettaisiin keikkoja tekemään hieman enemmän, heh. Noo, kai niitäkin sitten joskus tulee enempi. On tässäkin yksi hyvä puoli: eipä ihmiset ainakaan pääse kyllästymään meihin.

Miltä kesä 2005 näyttää bändin silmin katsottuna? Entä mikä The Unbornin biiseistä on mielestänne ehdoton kesähitti, ja tietenkin miksi?

– Hmmm, kesä? Näyttääpi aikas samanlaiselta kuin viime kesäkin. Kesähitti? Jotenkin tuntuu että mistään biisistä ei tule kesä hittiä, jos ajatellaan, että kesähitti on sellainen, joka soi radioissa jatkuvasti. Mutta, jos sellainen mahdollista voisi olla, niin ehkä se olisi tuo Two Steps Away, koska se on hieman rauhallisempi biisi, ehkä hieman radio ystävällisempikin jopa. Mutta omasta mielestäni levyn paras biisi on ehkäpä The Unborn. Ainakin tällä hetkellä tuntuu siltä.

Haastattelu julkaistu : 2005-04-25
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua