Ville Leinonen & Valumo – Luonnonmukaista rakkautta

Ville Leinonen Valumoineen on päättänyt helpottaa kesän odotteluamme julkaisemalla paratiisihenkisen Valloittaja-pitkäsoittonsa. Noise tavoitti kesäisen Ville Leinosen sähköpostitse ja tiedusteli bändin tämänhetkisiä kuulumisia.

Paratiisihenkinen Valloittaja on julkaistu ja tulokas on otettu positiivisesti vastaan,miltä tuntuu olla taas uudessa vedossa Valumon kanssa?

– Tuntuu ihan hyvältä. Yhtyeemme on kyllä mainio. Soittaminen yhdessä on jotenkin kovin luontevaa. Keikkoja tässä odotellaan koko kesäksi.

Millaiset teemat olivat keskeisiä uutta levyä kasatessa?

– Valloittajan kansista voi päätellä jo paljon: Siinä on kuvia koskemattomasta paikasta jossain kaukana miltei ulottumattomissa, ihmisjäljet kummittelevat kuitenkin taustalla. Kuvat eivät kuitenkaan ole aivan selkeitä, niissä on jotain kulahtanutta ja vanhaa. Bändin pojat istuvat treenikämpän sohvalla vähän niinkuin yllätettyinä kesken reenien. Soitossa ja biisiessä voi valveutuneimmat kuulla mm. näitä elementtejä.

Mikä erottaa Valloittajan muusta Leinosen & Valumon tuotannosta?

– Tämä levy tehtiin spontaanilla otteella, biisit syntyivät yhdessä jammaillen, mentiin äänittämään tällaista demoa ja siitä tulikin levy. Tämä on tuore ja vilpitön viiden soittajan parin kuukauden mittainen projekti. Mielestäni luonteva jatko edelliselle Valumo-levylle.

Millaisiin maailmoihin Valloittaja haluaa kuljettaa kuulijansa?

– Rytmimusiikin maailmoihin. Olisi hyvä jos se edesauttaisi ihmisiä kulkemaan keikoillemme. Keikat ovat kuitenkin tärkeämpiä tapauksia. Levy on jokaiselle sitä kuuntelevalle enempi henkilökohtainen, toivon.

Mitkä asiat inspiroivat sinua biisintekijänä?

– Luonto, metsä, järvet, meri, linnut, elokuvat, kaunis musiikki, Suomi, kieli, runous, kitara, vuodenaikojen vaihtelut, tähdet, aurinko ja aitous.

Onko Ville Leinonen bändin musikaalinen itsevaltias vai päteekö demokratia Leinosen ja Valumon liitossa?

– Siis nyt ensi kertaa liitto on tasavertainen siinä määrin kuin se voi olla. Jokainen hoitaa oman tonttinsa ja välillä vähän huutelee sinne aidan toiselle puolelle, että mites siellä sujuu? Ei politikoida, me vaan soitetaan.

Miten kuvailisit Ville Leinosen ja Valumon kehitystä siitä vuoden -97 lähes tusinan henkilön kokoonpanosta tämän päivän tiiviiseen yhtyeeseen?

– Päämäärä/tavoite, Toteutus/muuntautuminen, Tie/useat polut.

Kuullaanko Ville Leinosta jälleen tulevaisuudessa sooloprojektinakin vai onko Valumo nyt pysyvä osa tätä kuvaa?

– Pysyvää on vain muutos. Aion tehdä musiikkia yksin ja muiden ihmisten kanssa ainakin seuraavat neljä-viisikymmentä vuotta.

Millaisista asioista bändi saa energiansa ja intonsa rankoissa nauhoitussessioissa?

– Ei nauhoittaminen ole mitenkään rankkaa, paitsi positiivisessa mielessä. Täytyy vaan ymmärtää antaa oma tilansa ja aikansa jokaiselle soittajalle ja laululle. Välillä on hyvä tajuta poistua muutamaksi tunniksi paikalta ja antaa pallo jollekin toiselle. Tätä levyä tehtiin hyvässä ryhmä-/individuaalihengessä.

Mitä nykyään kuuluu kansanmusiikkiprojektillesi Unilehdolle?

– Unilehto piipahti viime kesänä studiossa ja tänä kesänä olisi tarkoitus tehdä samoin. Luulen että näistä kahdesta reissusta jää jäljelle albumin verran kauneimpia kansanlauluja. En tiedä julkaiseeko sitä kukaan, mutta sellainen proggis on tulossa…

Jos Ville Leinonen ja Valumo omistaisivat kansitaiteessakin näkyvän Paratiisisaaren,millaista elo siellä olisi?

– Mitä nyt paratiisissa yleensä tehdään?! Eletään luonnonmukaista rakkautta! Vois siellä olla joku rantakahvilakin, ja disco!

Yhtye on juuri kiinnitetty suurelle festarikeikalle Ilosaarirokkiin. Millainen on yhtyeelle ihanteellinen keikkapaikka niin puittellisesti kuin tunnelmallisestikin?

– Valumolle kyllä käy ihan kaikenlaiset keikkapaikat. Tietysti sitä haaveilee aina vähän erikoisemmista paikoista kuin tavalliset rock-kalja-klubit. Intensiteetti lähtee suurelta osin yleisöstä, joten se on enempi sellainen mentaaliasia, että missä on ihanteellisinta soittaa. Kuulijoiden sisällä.

Mikä on parasta keikkailussa ja siihen liittyvässä matkalaukkuelämässä?

– Reissumiesromantiikkaa kokee silloin tällöin, se on täyttymys. Siihen kyllästyy helposti toisinaan. Tämä on ammatinvalintakysymys ja onneksi olen valinnut itselleni sopivan. Yksinäinen tie. Siinä on hyvät ja huonot puolensa, mutta en valita.

Mikä Valloittajan biiseistä on tulevan kesän sopivin kesäfiilistelybiisi?

– Kesällähän on tarkoitus olla iloisempi, koska aurinko paistaa ja luonto on runsaan vehreä. Siksi ihmisluonto pyrkii maksimoimaan iloisuuden pullikoiden rannassa. Rannalla kuunnellaan mankasta vanhaa Madonnan kasettia. Tai jos olet kaupunkilaisihminen, joka pullikoi olut-terassilla koko kesän… Musiikin siinä taustalla on tarkoitettu luomaan illuusio ilon totaalisuudesta. Siksipä laittaisin jukeboxista kaikki Valloittajan sinilaguuniteemaiset biisit, eli Piilopaikka, Aarrekartta, Matkalla kotiin sekä Blue Lagoon II.

Kesää odotellessa Noise.fi kiittää ja Ville Leinonen kiittelee sekä toivottelee ihanaa kaikkea!

Haastattelu julkaistu : 2005-04-21
Kirjoittaja : Kaisa Harju

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua