Jori Hulkkonen – Tanssimusiikki elää ja voi hyvin

Juuri uuden Dualizm-levyn julkaissut Hulkkonen istuu mietteliäänä helsinkiläiskahvilan kulmapöydässä. Monipuolisesti materiaalia melankolisesta syntikkapopista jazzahtaviin grooveihin ja ambientiin sisältävä Dualizm on Hulkkosen viides albumi ranskalaisella F-Communicationsilla. Tuoreeseen kokopitkään mies on tyytyväinen.

– Itsekriittiset tuntemukset pidän levyn tekoprosessissa, siinä vaiheessa kun levy on valmis, ei asiaa ole enää järkeä miettiä. Ongelmallista on tietenkin se, että materiaali on usein valmiina vähintään neljä kuukautta ennen julkaisua, ja tänäkin aikana syntyy koko ajan uutta musiikkia. Musiikinteko tuntuu silloin turhauttavalta, koska vanhakaan materiaali ei ole vielä ulkona.

Uuden albumin vierailijalista on massiivinen. Langat pysyivät kuitenkin hyvin Hulkkosen käsissä.

– Yhteistyö oli todella luontevaa, koska John Foxxia (syntikkapop-klassikko Ultravoxin laulajaa) lukuunottamatta kaikki vierailijat olivat kavereitani pitkältä ajalta. Mietin jo biisintekovaiheessa, että mikä kappale tulee kullekin laulajalle. Mielenkiintoa niinsanottujen tähtivierailijoiden haalimiseen ei ole, koska kyseessä on kuitenkin minun levy, enkä halua kenenkään varastavan show’ta. Studiotilanteessa olen aika kontrollifriikki ja helpoiten yhteistyö onnistuu tällöin kaveripohjalta.

– Foxx oli todella otettu siitä, että olin tekemässä eräänlaista tribuuttia hänen aikoinaan edustamalleen tyylille. Mies oli innoissaan, ja tämä oli myös ilmeisesti ensimmäinen kerta, kun hän lauloi jonkun muun kirjoittamia lyriikoita.

Hulkkonen suosii keikkojen tekemistä dj-pohjalta. Livenä soittamiseen liittyy epävarmuutta ja roudaamista, ja Hulkkonen myös nauttii muiden tekemän musiikin soittamisesta.

– Yksi Dualizm-nimen takana olevia seikkoja on se, että dj-minä on eri asia kuin artisti-minä. Dj:n on luonnollisesti tarkoitus pitää tanssilattia liikkeessä, ja se on eräänlaista musiikillista hauskanpitoa. Levyilläni tanssiaspekti ei ole kuitenkaan ollut enää vähään aikaan ykkösprioriteetti. Musiikilliset lähtökohdat ovat varsin erilaiset. Remix -ja pseudonyymiprojektit sijoittuvat jonnekin näiden puoliväliin.

– Keikoilla soittaessani pääpaino on uudessa mielenkiintoisessa musiikissa, lähinnä housessa ja teknossa. Totta kai mukana on myös vanhempaa tavaraa näistä genreistä, sekä myös ”ihan mitä sattuu” -osastoa. Kotimaisista artisteista miellyttää tällä hetkellä etenkin JP Parikka, jolla on myös oma uusi levylafka Frozen North Recordings.

Isot musiikkimediat ovat viime vuosina aktiivisesti julistaneet tanssimusiikin kuolemaa. Hulkkonen ei allekirjoita väitettä.

– Ei tanssimusiikki ole todellakaan kuollut. Musiikki on tällä hetkellä mielenkiintoisempaa kuin pitkään aikaan, ja skenestä ovat poistuneet ihmiset, jotka olivat pelkästään rahan perässä. 1990-luvun lopulla levyjä julkaistiin järjettömiä määriä ja laadukkaiden julkaisujen määrä oli todella pieni. Tällä hetkellä alalla on enemmän ihmisiä, joiden mielestä konemusiikki on aidosti mielenkiintoista.

– Mainstreamissä tanssimusiikkia ei juuri ole, ja tässä mielessä väite sen kuolemasta on tosi. Jollekin uudelle isolle jutulle saattaisi kuitenkin olla tilaa, koska hiphop ja r’n’b ovat alkaneet toistaa itseään tosi pahasti eikä rock-puolellakaan mitään järisyttävää ole. Retroilun syklit pienenevät koko ajan ja pian tanssimusiikki saattaa olla taas populaarikulttuuria.

Hulkkonen on tunnettu laaja-alaisena musafriikkinä, joka kirjoitti taannoin myös kolumnia Helsingin Sanomien Nyt-liitteen musiikkisivuille. Hulkkosen juuret ovat vahvasti vanhoissa syntikkapop-suuruuksissa.

– 80-luvun alusta asti pop-musiikki on ollut se, jota on eniten tullut seurattua. Tällä hetkellä kolahtaa todella kovaa etenkin Antony and The Johnsons. On hirveän tärkeää kuulla musiikkia, joka on itselle täysin uutta. Myöskään musiikintekijänä en halua tehdä samoja levyjä uudestaan ja uudestaan, vaan haluan kokeilla uusia työskentelytapoja ja tyylejä.

Musiikkia Hulkkonen työstää kotistudiossaan Turussa.

– Joskus biisit syntyvät valmiista ideoista ja joskus hiljalleen kypsyttämällä. Esimerkiksi Lo-Fiction syntyi nopeasti yhdessä vuorokaudessa, koska tiesin heti aamulla, mitä biisiin haluan ja aamuyöhön mennessä kappale oli miksattu valmiiksi. Äänilähteeni ovat pääasiassa hardwarea, joita sitten käsittelen tietokoneessa. Näin mielestäni yhdistyvät parhaat puolet sekä virtuaalisista että konkreettisemmista välineistä. Keikoilla luotan edelleen vinyyliin ja myös cd-levyihin. Viime aikoina yleistyneen, tietokonetta ja levysoittimia yhdistävän Finalscratch-järjestelmän toimivuuteen liittyy liikaa riskitekijöitä.

Uutta albumia Hulkkonen aikoo promotoida vuosien myötä vakiintuneen kaavan mukaan: viikonloppuisin keikkoja ulkomailla, arkipäivisin keskittymistä musiikintekoon kotona Turussa. Keskustelemme vielä hetken Depeche Modesta, kunnes erkanemme teillemme pimenevään iltaan.

Haastattelu julkaistu : 2005-04-15
Kirjoittaja : Pauli Komonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua