Killwhitneydead – Elokuvia, vihaa ja metallia

Killwhitneydead on mielenkiintoinen yhtye, joka yhdistelee brutaaliin metalliinsa elokuvista lainattuja sämplejä. Otin yhteyttä kuhinaa aiheuttaneen yhtyeeseen ja kyselin josko saisin jonkun jäsenistä vastaamaan muutamaan kysymykseen.

Haastattelu on tehty alkuvuodesta, juuri ennen uuden So Pretty So Plastic -albumin valmistumista.

Tervehdys. Kenen kanssa minulla on ilo jutustella yhtyeestä ja mitä kuuluu?

– Moikka. Meikäläinen on Mike ja hoitelen nuo laulut ja sample-puolen Killwhitneydeadissa. Oikeastaan menee aika hyvin, vaikka hieman kiirettä pitää. Yritämme parasta aikaa saada uuden albumimme loppusilauksia valmiiksi, jotta saatte sitten nauttia työn hedelmiä.

Kerrotko lukijoille lyhyesti, että mikä on KWD ja mistä kaikki sai oikein alkunsa?

– Meikäläinen starttasi tämän bändin kanssa 1998, jos nyt en ihan väärin muista. Tarkka ajankohta on jostain kumman syystä päässyt unohtumaan, mutta kuitenkin noihin aikoihin. Nauhoitimme muutaman kamuni kanssa demo-biisejä, joista sitten myöhemmin tuli meidän ensimmäinen julkaisumme. Eli tuo Inhaling The Breath Of A Bullet, joka on meidän debyytti-EP. Tuon julkaisun jälkeen törmäsimme vakaviin erimielisyyksiin luovuuden osalta ja tiemme silloisten soittajien kanssa erosivat. Päätin ottaa yhtyeen ”omiin nimiini” ja tehdä siitä oman projektini alusta asti. Miksi antaa pienen vastoinkäymisen lopettaa koko hommaa, kun sen voi aloittaa pienillä muutoksilla siitä mihin edellisellä kerralla jäi, eikö? Otin sitten muutamaan muuhun ystävääni yhteyttä ja tiedustelin kiinnostusta soittohommia kohtaan ja he vastasivat myöntävästi. Siitä asti olemme kyseisen nimen alla toimineet ja materiaalia tehneet. Nykyisellä kokoonpanolla on siis tehty edellinen albumi Never Good Enough For You ja tämä uutukainen, joka tottelee nimeä So Pretty So Plastic.

Haluaisin tässä heti kättelyssä saada varmistuksen eräälle huhulle, jonka kuulin. Oletteko todellakin pannassa Arizonassa? Ja jos näin on, niin mitä ihmettä oikein tapahtui?

– No, en oikeastaan voi kertoa koko tapauksesta sen enempää, koska siitä laadittu sellaiset pykälät, etten saa asiasta antaa kommentteja. Mutta kuitenkin sen verran voin kertoa, että kyseiset vesselit, jotka joutuivat lain kanssa vaikeuksiin, eivät enää yhtyeessä ole mukana. He antoivat sellaiset ukaasit asiasta, että jos jotain puhun heistä ja siitä mitä heidän väitetään tehneen, niin he haastavat minut oikeuteen. Joten joudun jättämään asian sikseen, olen pahoillani.

Kuka muuten on Whitney ja miksi hänestä pitäisi päästää ilmat pihalle?

– Tämä on kyllä paras kysymys, jota meiltä on koskaan kysytty. Whitney on itse asiassa eräs parhaista ystävistäni. Olemme kokeneet ylä- ja alamäkiä yhdessä vuosien varrella, ja jotenkin hänen nimensä vain tuli osaksi nimeämme. Nyt se lähinnä edustaa jotain, mitä tai ketä vihata. Hänen nimensä on nyt toissijainen, mutta kiitämme kuitenkin siitä, että saimme sitä käyttää. Kävimme muuten mielessämme läpi sellaista asiaa, että vaihtaisimme jokaiselle albumille yhtyeen nimen. Mutta lopuksi päädyimme siihen, että Whitney sopii tuohon parhaiten.

Minkälainen on ollut yhtyeenne saama palaute musiikin suhteen? Jätetään nyt nuo menneet tempaukset sikseen.

– Palaute on ollut todella mairittelevaa. Ihmiset joko vihaavat meitä tai rakastavat. Silloin voi olla varma siitä, että ei ole hajuton taikka mauton juttu kyseessä, kun ihmiset reagoivat noinkin radikaalisti. Oikeastaan mitään kultaista keskitietä meidän suhteen ei ole olemassa, mitä siis tulee faneihimme tai niiden puutteeseen. Ja me rakastamme molempia puolia, niin meitä rakastavia kuin meitä vihaaviakin. Olemme oikeastaan tyytyväisiä, jos saamme jonkun ärsyyntymään tai suuttumaan pelkästään meidän musiikista. Se on mielestäni erittäin hienoa. Yksi bändin perustamiseen johtaneista tekijöistä oli halu aiheuttaa eräänlaista sekasortoa musamaailmassa, ja siinä olemme mielestäni onnistuneet vähintäänkin kohtalaisesti. Ja tuota sekasortoa edustamme kaikilla tavoin, niin musiikillisesti, sanoituksellisesti, asenteellisesti kuin kansitaiteenkin puolesta.

Puhutaan hieman noista mainitsemistasi sanoituksista. Ne käsittelevät aika ronskilla kädellä kuolemaa ja siipeensä saanutta rakkautta. Ovatko ne jollakin asteella henkilökohtaisten kokemusten inspiroimia juttuja?

– Suurin osa lyriikoista ovat omia kokemuksiani ja tunnetilojani peilaavia juttuja. Meillähän on oikeastaan kaikilla lähipiirissä ihmisiä, jotka saavat meidät tuntemaan joskus äärimmäistä vihaa, joten sieltä sitä inspiraatiota on haettu. Suurin osa jutuista on naisista, koska syystä tai toisesta, he aiheuttavat kivuliaimpia asioita tunne-elämän osalta. Siksi siis myös naisista on helppo kirjoittaa. Ja saamamme palautteen perusteella monet faneista, niin naisista kuin miehistäkin, ovat käyneet läpi samanlaisia tuntemuksia kuin mitä minä. Olemme sidottuja toisiimme vihan avulla, ja se on hieno asia.

Teille taitaa elokuvilla olla suuri merkitys musiikkinne kannalta ja käytätte elokuvista otettuja sampleja, jotka ovat mielestäni erittäin vahvasti sidoksissa kappaleisiin, miksi näin?

– No, olen aina rakastanut elokuvia, siksi ne ovat suuri tekijä yhtyeemme musiikissa. Olen aina myös rakastanut sampleja käyttäviä yhtyeitä. Päätin viedä homman uusiin ulottuvuuksiin ja todella tehdä sampleista konkreettisen osan meidän musiikkia. Olen myös aina rakastanut tapaa, jolla elokuvissa on käytetty musiikkia tunnelman luomiseen ja tähdentämään dialogia, taikka toimintakohtausta. Päätin invertoida tuon jutun ja ottaa elokuvat täydentämään meidän musiikkia. Ja tuo on osoittautunut suhteellisen toimivaksi ratkaisuksi, jonka sekä me että fanimme ovat hyväksyneet.

Olette käyttäneet myös toisenlaista sämpleä, nimittäin Judas Priestiä. Taidatte olla aikamoisia vanhan liiton hevareita?

– Ehdottomasti. Me kaikki rakastamme vanhaa kunnon heviä. Tuo Judas-juttu alkoi siitä, kun funtsimme, että olisi mukavaa osoittaa kunniaa vanhoille sotaratsuille. Ja sitä paitsi tuo kyseinen biisihän kertoo lain rikkomisesta. Joten yhteys on kohtalaisen selkeä. Eli miksi sitten olla soittamatta kyseistä riffiä. Saimme siihen luvan ja porukka tykkää.

Levyllänne on todella hieno kansitaide, kerro hieman siitä. Ja ennenkaikkea, kuka on tuo ihana tyttönen levyn kansilehdykässä?

– Tyttö on nimeltään Katie ja hänet bongasimme www.suicidegirls.com–sivustoilta. Meikäläinen oli surffailemassa netissä ja siellä noita upeita mimmejä näin. Päätin saman tien, että hänen täytyy olla osa tulevaa albumiamme. Ne kuvat peilaavat mielestäni albumin kokonaisajatusta ja albumin nimeä helkkarin hyvin. Jengi kuitenkin luulee, että halusimme tehdä pelkästään groteskin ja väkivaltaisen kannen, mutta siinä on ihan oikeaa ajatusta takana. Se on yhtenäinen kokonaisuus. Musiikki, sanoitukset ja kannet. Kaikki tässä bändissä kun sattuu olemaan tarkkaan laskelmoitua, mitään ei jätetä sattuman varaan.

Olette työskennelleet uuden albuminne kanssa, kerrotko hieman siitä kuinka se eroaa edellisestä?

– Se on lähes valmis ja oikeastaan oma aikansa meni noiden sämpäilyjen kanssa pelleillessä. Niitä kun on yli 50 kappaletta, niin siinä saa jonkun aikaa miksailla, jotta sen saa kuulostamaan hyvälle. Albumi on enemmän biisien varaan rakentuva kokonaisuus kuin edeltäjänsä. Biisirakenteita on siis oikeasti olemassa. Edellisellä oli 17 kappaletta, kun taas tällä uutuudella niitä on kymmenen (Lopullisessa versiossa kappaleita on 12 kpl). Lyhyin kappale on 1:45 ja meillä on siellä mukana useita yli kolmen minuutin kipaleita, mikä on meille erittäin harvinaista. Samalla nuo pidemmät kappaleet tarjosivat minulle erilaisen haasteen sämpläyksien sovittamisen myötä, koska kappaleiden rakenteet ovat tällä kertaa huomattavasti ehyempiä. Mutta kyllähän So Pretty So Plastic on tunnistettavissa meidän tekeleeksi. Ei ne muutoksen nyt kuitenkaan ihan niin radikaaleja ole. Levyllä on paljon kuolonmetallilla höystettyä hardcorea huikeilla breakdowneilla. Jostain syystä kuuntelimme todella paljon Entombedia levyä tehdessämme. Onhan Wolverine Blues yksi parhaista metallialbumeista, joita koskaan on tehty. Me todella rakastamme tuon ajan ruotsalaista metallia. Toisaalta osa kappaleista on saanut vaikutteita perinteisemmästä rokista.

Albumistanne tulee kaksi erilaista versiota, millaiset ja miksi?

– Kyllä. Tulossa on se tavallinen versio ja sitten albumi, jolle olemme miksanneet kaikki sämplet yhdeksi albumiksi. Tämän teimme faneillemme, jotka tuntuvat kovasti rakastavan noita sämplejä. Ja olihan noita hyviä sämplejä niin paljon, etten raskinut jättää niitä hyödyntämättä.

Mikä sitten tulee olemaan uuden albumin lyriikallinen puoli?

– Lyriikat ovat aika pitkälle samaa tyyliä kuin edellisellä levyllä. Paljon teemoja, jotka rakentuvat tuskan, vihan ja eräänlaisen naisvihan ympärille. Monet väittävät, että olemme naistenvihaajia, mutta eihän tuo nyt pidä paikkaansa millään muotoa. Tästä johtuen päätin näyttää millaiseen kynäilyyn sisimmissäni todella pystyn. Uuden albumin pitäisi todella saada nuo lausuntojen antajat todella raivoihinsa. Ja varsinkin jos he luulevat, että olin pahalla päällä edellisellä levyllä.

Tähän lopuksi utelen hieman tuon tulevan keikkailun kohtaloa? Ainakin jonkuntyylinen levynjulkaisukeikka on tiedossa.

– Kyllä, tähtäämme julkaisukekkereihin alkuvuodesta, mutta kaikkihan tietävät meidän luotettavuuden keikkailun suhteen. Mutta teemme parhaamme ja pitäkäämme sormet ristissä kaiken varalta.

Kiitoksia haastattelusta! Tsekatkaa nettisivumme, josta saatte kaiken tarvittavan tiedon. Siellä on myös aika messeviä paitoja saatavilla. Myös Tribunal Records ottaa vastaan tilauksia So Pretty So Plastic -albumista ja samalla saatte kylkiäisenä remix-albumin.

Haastattelu julkaistu : 2005-04-18
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua