Ken Susi, Unearth – Unearthin tuottava italialainen

Juttelin Unearthin kitaristin, Ken Susin kanssa Hampurissa Eastpack Resistance Tourin keikalla ja herra mainitsi muutamalla sanalla tuottamistaan levyistä. Päätin kuitenkin kiusata Keniä hieman enemmän, joten olkaa hyvä.

Tervehdys Ken. Mitä kuuluu ja mitä touhuilet tällä hetkellä?

– Mitäs, ei tässä ihmeitä. Kiitos kysymästä. Tai no, oikeastaan pyyhkii ihan hyvin. Ei siis valittamista. Olemme tällä hetkellä Clevelandissa ja odottelemme House Of Bluesin keikkaa alkavaksi. Tupa on muuten täynnä. Meikäläinen tässä vaan nettailee ja muu henkilöstö sählää jotain ihmeellistä salsan ja raksujen kanssa.

Voisitko näin alkuun kertoa hieman Ken Susin musiikillisesta menneisyydestä, ja siitä kuinka kaikki tämä touhuaminen sai alkunsa?

– Meikäläinen on syntynyt aika musikaaliseen perheeseen, joten sillä on ollut todella suuri vaikutus. Faija soitteli rock-yhtyeessä jo ennen kuin meikäläinen edes oli syntynyt. Vanhempi systeri snaijasi musiikkia ja soitti klassista pianoa samalla, kun opetteli lukemaan, ja ikää oli kaikkia kaksi. Vanhempi veljeni valmistui Berkleystä aineenaan kitara. Ja mitä sitten minuun tulee, niin olen soitellut yhdeksän ikäisestä lähtien. Opin työskentelemään kitaran kanssa aika pitkälle vakoilemallani broidin tuohuja. Broidi soitteli kotona koko ajan, joten ei siltä voinut välttyä. Ja tietysti meikäläinen kiiruhti velipojan keikalle aina kuin mahdollista. Ja vielä jos mainitaan muutama inspiraation lähde, niin kuin muusikoista, niin kyllä ne ovat ehdottomasti Jason Becker ja Paul Gilbert.

Mistä muuten sukusi nimi tulee? Se on nimittäin wolf suomeksi.

– Perheeni muutti tänne Amerikkaan toisen maailmansodan jälkeen, Isoisäni jätti oman perheensä taakseen Italiaan ja tuli tänne taistellakseen jenkkien joukoissa sodan aikaan. Vaihtoehtona tuolle olisi ollut liittyminen italialaisten ja natsien koalitioon. Loput isoisän perheestä tuli perässä sodan jälkeen ja isäni sitten syntyi täällä. Eli nimeni on italialainen, kokonaisuudessaan Kenneth Angelo Susi. Ja mitä tulee tuohon susi vs. wolf -teemaan, niin se on helkkarin siistiä. Sick Of It Allin kundit kutsuvat meikäläistä Wolfy-nimellä. Joten ei se näköjään ole ihan tuulesta temmattu juttu. Ja vielä nuo meikäläisen pulisongit. Huh, tämähän on siisti yhteensattuma. Kenties Kollerit tietävät Suomessa käyneenä tuon nimiyhteyden?

Puhutaan hieman tuosta tuottamisesta, jonka parissa olet ollut aika työteliäs viimeaikoina. Miten ja milloin huomasit, että tuottaminen on juttusi?

– Haikailin tuon tuottamisen perään jo siihen aikaan kun soittelin Killswitch Engagen Adamin kanssa eräässä sivuprojektissani. Sen nimi on muuten Burn Your Wishes. Halusin tehdä musiikkia itseäni varten käyttämättä kuitenkaan satoja taaloja sen tekemiseen. Samalla halusin myös työskennellä muiden yhtyeiden kanssa. Monet yhtyeet kyselivät apua biisien muokkaamisessa, joten ajattelin sinä olevan sauma tehdä tuota tuottamisjuttua ja perustaa oma studio.

– Toinen asia, joka sai tähän ryhtymään on se, että itseäni alkoi ottaa poijuun se, että kun teen muokkauksia biiseihin ja saan niistä mielestäni lähes täydellisiä, niin tulee joku iso tuottajan planttu ja pilaa koko rallin. Ja kaiken kukkuraksi vielä laskuttaa siitä helkkaristi.

– Olen työskennellyt tällä tavalla viimeiset kaksi vuotta ja pyrkinyt koko ajan parempaan ja parempaan lopputulokseen. Annan bändeille tuotantovinkkejä ja tarjoan kunnollisia nauhoitusmahdollisuuksia huokealla. Olen varsinainen Tee-Se-Itse-mies ja kersat, jotka työskentelevät kanssani, todella rakastavat sitä.

Mitä muuten tuo kaikki touhuaminen vaatii, niin sinulta itseltäsi kuin muilta, esimerkiksi Unearthin kundeilta? Miten se balanssi kaikelle tekemiselle löytyy?

– No ei sitä balanssia edes ole olemassa. Unearthin biisejä kirjoittelen ennen ja jälkeen tuotantosessioiden, sekä kotona vapaa-ajalla. Pikkutunneilla enimmäkseen. Tavallisesti työskentelen 10-18 tuntia päivässä. Kuten varmaan huomaat, en omaa ollenkaan sosiaalista elämää, yritän kyllä pitää yllä suhteita kavereihin ja perheeseen yllä parhaani mukaan. Voisi siis sanoa, että olen työnarkomaani. Toisaalta se ei haittaa, koska rakastan tätä kaikkea mitä teen. Rakastan olla bändissä, tehdä biisejä, olla rundilla, tuottaa. Teen sitä mitä teen ja teen sitä siksi, että olisin siinä parempi koko ajan. Haluan olla eräänlainen jokapaikanhöylä.

Miten muuten valitset yhtyeet, joita tuotat?

– Oikeastaan aika fiilispohjalta. Bändit lähettelevät demojaan minulle, joita sitten kuuntelen ja valitsen sieltä ne, jotka miellyttävät itseäni. En ole ollenkaan peloissani työskennellessä bändien kanssa, jotka eivät vielä ole mitään julkaisseet. Oikeastaan tunnen aikamoista mielihyvää, jos saan tuntemattomasta bändistä uniikin. Välillä noilla tuntemattomilla bändeillä on helkkaristi kokemusta ja juuri se tekee hommasta mielenkiintoisen. Tuntuu todella hyvältä työskennellä sellaisen bändin kanssa, joka tietää miltä heidän tulee kuulostaa. Valintaan vaikuttaa suuresti se, että uskon bändin juttuun ja tekemiseen.

Mikä sitten oikeastaan on sinun vaikutus tuottamiisi bändeihin? Ja otetaan nyt esimerkiksi vaikkapa tuo Beyond The Embrace.

– Tuon levyn aikana huomasin, että käsissäni on todella osaava bändi, jolla on valmista materiaalia. Ei siinä tarvinnut oikeastaan sen enempää ihmetellä. Me vain teimme levyn ja se oli siinä. Annoin heille tavallaan ulkopuolisen kuuntelijan näkemyksen biiseistä ja keskustelimme sitten sen pohjalta hieman uudelleen järjestelyistä materiaalin suhteen. Kun kundit olivat muutaman kerran vetäneet biisit treenimielessä läpi, aloitimme nauhoitukset. Nauhoituksissa sitten yritin saada bändin hyödyntämään omia vahvuuksiaan ja tuomaan ne myös narulle. Ainoa toiveeni oli silloin, että aikaa olisi ollut enemmän. Beyond The Embrace on nimittäin todella loistava bändi ja erinomaisia kundeja kaikki. Toivottavasti saan työskennellä heidän kanssaan jatkossakin.

Mitä muita bändejä olet ollut työstämässä ja mikä oli se ensimmäinen produktiosi?

– Ihan ensimmäinen uhrini oli Unearth. Sen jälkeen olen työskennellyt ”tuhansien” loistavien bändien kanssa, kuten: Since The Flood, If Hope Dies, Letter 12, Invocation Of Nehek ja tietysti tuo aiemmin mainittu Beyond The Embrace. Minulla on tällä hetkellä myös muita projekteja työn alla ja odotan innolla päästä näiden bändien kimppuun.

Mitä olet mieltä siitä väitteestä, että kun levyn krediteissä lukee “Produced by Ken Susi”, niin se saa pennut ostamaan levyn? Vaikka he eivät koko bändiä olisi ikinä kuulleetkaan.

– En tuohon oikein osaa vastata tyhjentävästi, mutta saattaa olla mahdollista. Esimerkiksi Adam D. Killswitchistä on esillä monilla albumeilla ja jotkut yhtiöt saattavat käyttää sitä aika surutta rahastustarkoituksessa eli onhan se mahdollista. Loppujen lopuksi toivon ainoastaan sitä, että kuulijat pitävät itse bändistä ja lopullisesta miksauksesta.

Kun törmäsimme Hampurissa mainitsit yhteisestä bändiprojektista Adam Dutkiewitzin kanssa ja studioajasta. Mikäs sen tilanne tällä hetkellä oikein on?

– Pyysin tuohon Burn Your Wishes -bändiin muutamia läheisiä frendejä mukaan ja Adamia nauhoittamaan ensimmäisen EP:n, joka tulee ulos Milk & Cookies -levymerkillä, piakkoin. Siinä sitten vähän aikaa touhuttuamme, Adam kysyi kaipaisinko kitaristia bändiin ja tarjoutui mukaan. En todellakaan odottanut tuota vetoa, mutta Adam oli heti mukana täysillä. Olen todella onnellinen tilanteesta, koska olemme todella läheisiä, sekä ihmisinä että työn puolesta.

Haastattelu julkaistu : 2005-04-05
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua