Dark Tranquillity – Tyylillä ei ole mitään väliä, kunhan musiikki herättää tunteita

Göteborg-kuolon pioneereihin lukeutuva Dark Tranquillity soitti maaliskuun alussa Helsingin jäähallin harvalukuiselle yleisölle Cradle of Filthin ja Kreatorin kanssa. Hyväntuulinen vokalisti Mikael Stanne jaksoi pitkän kiertueen tuomasta väsymyksestä huolimatta istahtaa toviksi jäähallin kahvioon nauttimaan paikallista mallasjuomaa ja kertomaan yhtyeen kuulumisia.

Dark Tranquillity kiersi Eurooppaa Kreatorin kanssa viitisen viikkoa. Miten yhteistyö saksalaisen thrashlegendan ja huomattavasti tuoreemman melodeathyhtyeen välillä toimii?

– Kaikki on mennyt loistavasti. Bändimme ovat hyvin erilaisia, mutta se on vain positiivista. Kasvoimme Kreatorin levyjä kuunnellen. Isot keikkapaikat ovat olleet loppuunmyytyjä, ja ajoituskin on paras mahdollinen, kun molemmilta bändeiltä ilmestyi hiljattain uusi studiolevy. Myös yleisö on pitänyt molemmista bändeistä. Ainoa paikka, jossa Kreator ei oikein iskenyt yleisöön, oli Ruotsi.

– Olemme soittaneet kiertueella kahta erilaista biisilistaa ja lisäilleet ajoittain sinne tänne muitakin raitoja, joten emme ole sortuneet rutiineihin.

Aiemmin kiertuekumppaneita olivat myös Hatesphere ja Ektomorph. Jäähallissa pääesiintyjänä on kuitenkin Cradle of Filth. Mitä tuntemuksia britit herättävät?

– He ovat ihan OK, vaikken olekaan mikään fani. Tunnen yhtyeestä joitain ihmisiä, kuten rumpali Adrian Erlandssonin. On kiva tavata heidät taas. En ole koskaan nähnyt yhtyettä lavalla, joten sekin onneksi korjaantuu tänään.

Character-pitkäsoitto ilmestyi tammikuussa. Vieläkö levy toimii omissakin korvissa?

– Totta kai sieltä täältä löytyisi aina pientä viilattavaa, mutta kyllä minä olen todella tyytyväinen siihen. Myös yleisö tuntuu edelleen pitävän siitä.

Kiekko äänitettiin jo yli vuosi sitten. Valmiin tavaran julkaisua oli varmasti turhauttavaa odotella?

– Todella turhauttavaa. Aika meni levytyssopimusta hieroessa, ja kun se saatiin kuntoon, Century Media halusi aikaa promootiota varten. Loppujen lopuksi ratkaisu oli kuitenkin erinomainen, koska ehdimme itsekin suunnitella kiertuetta ja muuta ajoissa valmiiksi. Teimme yhtiön kanssa sopimuksen kolmesta levystä, ja joitakin ideoita sekä nauhoituksia seuraavalle levylle on jo olemassa. Aikamme menee kuitenkin tulevaisuudessakin kiertueilla ja festivaaleilla, eli saa nähdä, koska ehdimme kunnolla keskittyä uuteen materiaaliin.

– Lohkaisimme Characterilta myös singlen, mikä oli jotain uutta bändin historiassa. Olemme toki aiemmin julkaisseet minialbumeita, mutta se on eri asia. Odotellessamme pitkäsoiton julkaisua saimme ajatuksen singlestä ja videosta. Se tuntui aluksi hassulta, mutta video on pyörinyt televisiossa jatkuvasti, joten kyllähän se kannatti. Halusimme tehdä levystä mahdollisimman epäkaupallisen emmekä halunneet miellyttää radiota, mediaa, faneja tai ketään muutakaan, joten singlen menestys on ollut odottamatonta. En tiedä, julkaisemmeko joskus uusia singlejä. Aika näyttää.

Sinkku on siis kivunnut Ruotsin listoille. Suomessahan raskas musiikki on killunut myyntilistojen kärkisijoilla jo pitkään. Pohjanlahden toisella puolella menekki ei ilmeisesti ole aivan yhtä suurta?

– Ei metalli yhtä paljon ole esillä kuin täällä. Character oli kuitenkin listalla viitisen viikkoa kaiken maailman kummallisen popin seurana, mikä oli samalla hauskaa ja outoa.

Dark Tranquillitya voi pitää varsin suuren mittakaavan yhtyeenä, mutta miehistö käy edelleen päivätöissä. Miten pomolta järjestyy loma kuukauden tai parin kiertuetta varten?

– Itse olen osa-aikaisessa työssä vanhainkodissa, jossa hoidan esimerkiksi dementoituneita vanhuksia. Se on todella mielenkiintoista ja toki välillä surullistakin, mutta teen työtä erittäin mielelläni. Ei siitä juuri rahaa saa, mutta ei se olekaan pääasia. Muutkin bändin jäsenet tekevät hommia silloin kun heille parhaiten sopii. Kitaristi Niklas Sundin on graafinen suunnittelija, ja basistimme puolestaan toimii silloin tällöin kokkina. Martin Brändström pyörittää toisinaan studiota ja työskentelee myös vanhainkodissa. Työnteko on tapa tappaa aikaa silloin, kun emme ole kiertueella, ja se on myös hyvää vaihtelua bändihommille.

Character on jo bändin seitsemäs pitkäsoitto. Tyyli on toki muuttunut rajusti Skydancer-debyytin jälkeen, mutta silti jokaiselta levyltä on helppo tunnistaa yhtyeen oma jälki. Miten tämä on käytännössä mahdollista?

– Yritämme tehdä jokaisesta levystä erilaisen, sillä olisi hölmöä äänittää samat kappaleet uudelleen. Sävellyksistä vastaavat kuitenkin aina samat ihmiset, joilla on tietynlainen näkemys siitä, miten hyvä kappale kasataan ja millaiset melodiat ovat hyviä, joten yhtäläisyyksiä tulee väkisinkin. Olemme julkaisseet jo niin paljon musiikkia, että sävellysvaiheessa on pakko heittää pois paljon materiaalia, joka kuulostaa liikaa joltakin aiemmin tekemältämme. Säveltäminen onkin aika haastavaa puuhaa, mutta toisaalta se hetki, kun tajuaa luoneensa jotain uutta, on aina aivan mahtava kokemus.

In Flamesin levyistä ei oikein voi sanoa samaa: herrojen debyytti ja viimeisin tuotos kuulostavat hyvinkin erilaisilta. Mikä on suhteenne muihin göteborgilaisiin?

– In Flamesin tyyppejä näemme usein, kun olemme kotona. He ovat vanhoja hyviä kavereita, ja asumme kaikki samalla puolella kaupunkia.

– Myös Hammerfallin miehistö on tuttua, olinhan itse bändin alkuperäinen laulaja kymmenisen vuotta sitten. Oscar Dronjak halusi silloin perustaa bändin, koska piti valtavasti perinteisestä hevistä. Minua pyydettiin laulamaan, ja Jesper Strömblad sekä Niklas Sundin soittivat kitaroita. Osallistuimme yhteen rock-kilpailuun ja taisimme soittaa yhteensä kolme keikkaa.

Dronjak totesi, että hänellä on nauhoituksia noilta keikoilta. Onkohan niitä joskus mahdollista kuulla jossain?

– Minulla on itse asiassa videokuvaakin noilta ajoilta. Edes Oscar ei ole vielä nähnyt sitä. Se saatetaan julkaista jollakin DVD:llä joskus. Ääneni on ja oli ennenkin paljon matalampi kuin Joacim Cansin, joten bändi kuulosti hyvin erilaiselta siihen aikaan.

Millaisia kokemuksia muista maanmiehistä on?

– Tapasin esimerkiksi Amon Amarthin tyypit ensimmäistä kertaa vasta pari päivää sitten, ja he olivat todella hauskaa porukkaa. Juhlimmekin koko yön. Opethin muusikot olen puolestani tuntenut jo vuosia, ja he ovat todella hienoja ihmisiä. Olen välillä majoittanut heitä kämpässäni, kun he ovat olleet nauhoittamassa levyä.

– Quorthonia en koskaan tavannut, eikä häntä tainnut moni muukaan tuntea. Hän ei ollut varsinainen seurapiiri-ihminen. Rakastan Bathoryn vanhoja viikinkilevyjä, jotka ovat olleet jo pitkään levysoittimeni vakiovieraita.

– Kokonaisuudessaan skene on todella positiivinen, sillä bändeillä ei ole minkäänlaista kilpailuasetelmaa ja kaikki vain nauttivat toistensa musiikista esimerkiksi festivaaleilla. Muiden ruotsalaisbändien kanssa on myös mahtavaa käydä kiertueilla.

Yhtyeen soundi koki suurehkon muutoksen vuoden 2000 Projector-albumin jälkeen, kun Martin Brändströmin koskettimet otettiin mukaan. Mistä tämä keksittiin?

– Olemme käyttäneet koskettimia ensimmäisistä demoistamme lähtien, sillä niillä saa mukavasti korostettua tiettyjä yksityiskohtia ja tuotua musiikkiin jotakin erilaista. Olemme myös aina pitäneet elektronisesta musiikista. Martin on vanha kaverimme, ja soitimme hänelle Projectoria. Hän ei ole mikään perinteinen hevimies, mutta innostui levystä kovasti ja totesi, että voisi hyvinkin tulla toimintaan mukaan. Hän on loistotyyppi ja tuo erilaisilla lähtökohdillaan bändiin mukaan poikkeavaa näkökulmaa.

Käytitte Projectorilla paljon puhdasta laulua. Miksei sitä ole kuultu sen jälkeen?

– Olemme halunneet tehdä aggressiivisempaa musiikkia, johon puhdas keuhkoaminen ei oikein sovi. Nykyisin kaikki bändit tuntuvat harrastavan sitä, joten se ei myöskään kuulostaisi enää kovin tuoreelta tai omaperäiseltä. Soitamme toki edelleen Projectorin raitoja keikoilla.

Dark Tranquillityn kotisivuilla nähtävillä olevan Stannen henkilökohtaisen soittolistan perusteella yhtye ottaa vaikutteensa aika laajalta rintamalta.

– Nuorena minulle olivat äärimmäisen tärkeitä Kreatorin Extreme Aggression, Sabbatin History of a Time to Come sekä Metallican Ride the Lightning. Myös Blind Guardian ja Helloween olivat kovia nimiä. Nykyisin kuuntelemme kuitenkin kaikenlaista musiikkia. Pidän kaikesta, missä on mukana intohimoa ja tunnetta. Esimerkiksi elokuvamusiikki on aivan mahtavaa. Kuuntelen paljon aggressiivista rockia ja Genesiksen tyylistä 70-luvun tavaraa. Tyylillä ei ole mitään väliä, kunhan musiikki herättää tunteita.

Haastattelu julkaistu : 2005-04-01
Kirjoittaja : Antti Kavonen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua