Twelve Tribes – Ilmaisu ja yksilöllisyys
Ferretille levyttävä ohiolainen Twelve Tribes kuuluu siihen (lisää tähän halumasi etuliite)core-osastoon, joka on tehnyt hieman massasta poikkeavaa tavaraa. Päätin ottaa yhtyeeseen yhteyttä kuunneltuani The Rebirth of Tragedy -albumin ja kysellä hieman tuntemuksia platan tiimoilta.
Tervehdys sinne linjan toiseen päähän. Kuka on yhtyeestä uteluihini vastaamassa ja mitä itse asiassa kuuluu?
– Olen kitaristi Andy ja täytyy myöntää, että oikein hyvää kuuluu. Kiitos vaan kysymästä. Kaksi viikkoa olen nyt ollut kotona lomailemassa. Toisaalta pitää tunnustaa, että odotan innolla tulevaa Euroopan kiertuetta ja sitä, että pääsen taas tien päälle.
Voisitko kertoa lyhyesti tarun yhtyeen takaa?
– TT sai alkunsa, tai pikemminkin lyöttäytyi yksiin vuoden 1997 kesällä. Julkaisimme ennen Ferretille siirtymistä kaksi albumia Eulogy Records -nimisellä lafkalla, mutta ei kai niistä kukaan ole kuullutkaan. Tätä prosessia ovat hidastaneet huomattavasti lukuisat miehistönvaihdokset, mutta lopulta löysimme kuin löysimmekin oikeat ihmiset paatin ruoriin. Tällä kokoonpanolla sitten kirjoitimme Rebirth Of Tragedyn, joka julkaistiin Ferretin ja Roadrunnerin koalition kautta kesällä 2004.
Etsiessäni yhtyeestä tietoa verkosta, törmäsin lähes aina jonkinlaisiin uskonnollisiin saitteihin. Mikä oikeastaan on yhtyeenne nimen tarina ja onko siihen kätketty jotakin viestiä?
– Nimi on helppo jäljittää raamatullisen alkuperänsä puolesta vaikka sillä ei ole mitään varsinaista uskonnollista merkitystä. Ainakaan meille bändinä. Olimme nuoria kolleja kun nimen valitsimme ja Twelve Tribes kuulosti silloin asialliselle. Nykyään se on vain yhtyeemme nimi, joten ei siinä siis sen syvempää uskonnollisuutta ole taustalla.
Mitenkäs on yhtyeenne jäsenten musiikillisen taustan kanssa? Onko siellä jotakin tiettyjä vaikuttajia nuoruuden musahyllyssä?
– Enimmäkseen olemme kaikki hardcore-scenen kasvatteja, joten osa musiikillisista vaikutteista on perua esimerkiksi Bloodlet– ja Overcast-nimisiltä bändeiltä. Kuuntelemme tietenkin lähes kaikenlaista musiikkia ja olemme saaneet inspiraatiota hyvinkin erilaisilta yhtyeiltä ja artisteilta. Mutta kaikkien osalta varmaankin Deftones, Cave In, Faith No More ja Mars Volta ovat ne lähinnä sydäntä olevat yhtyeet. Ja sitä kautta ne suurimmat vaikuttajat. Myös hip hop on antanut yhtyeellemme erittäin paljon vaikutteita.
Rebirth Of Tragedy on debyyttinne Ferretillä, mutta kuinka kaikki oikein tapahtui tuon kyseisen yhtiön osalta? Miten siis päädyitte heidän leipiin?
– Tiesimme entuudestaan Ferretin kamuja, sillä olimme soittaneet muutaman keikan yhdessä Noran kanssa, joka on yksi Ferretin kiinnityksistä. Vuosien saatossa sitten ystävystyimme. Heistä on muutenkin ollut meille suurta apua ja hyötyä tassä hommassa, joten iso kiitos sinne suuntaan. Päätimme lähettää demoja uudesta materiaalistamme yhtiöön ja pian sen jälkeen Ferretillä oltiin halukkaita auttamaan meitä. Meillä kävi siis helkkarinmoinen tuuri, kun saimme tilaisuuden työskennellä näiden loistavien kundien kanssa. He ovat kyllä parhaita, joita olemme uran aikana tavanneet.
Millainen on muuten ollut vastaanotto tämän viimeisimmän platan suhteen?
– Ainakin mitä arvosteluihin tulee, niin helkkarin positiivisia ne ovat olleet, ainakin tähän asti. Mutta luulen, että jos jätetään media pois ja puhutaan pelkästään levyn ostajista, niin siellä ei oikein ole osattu suhtautua yhtyeeseen niin kuin pitäis. Jos olet koko ikäsi kuunnellut tietynlaista musaa, joka etenee tietyn muotin tai kaavan mukaan, niin on suhteellisen hankala suhtautua oikealla tavalla musaan, joka poikkeaa tuosta kaavasta. Se on se erilaisuus, joka ei välttämättä kaikille sovi. Kersat eivät välttämättä osaa heti käsitellä tuota erilaisuutta ja hylkäävät sen, tavallaan ikään kuin luovuttaisivat. Mutta kyllä se palaute on ollut positiivista, ei voi moittia tai olla harmissaan. Ne, jotka tavarasta tykkäävät, todella myös siitä pitävät.
Mitenkäs itse yhtye sitten? Oletteko tyytyväisiä viimeisimpään tuotokseenne?
– Olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia levyn suhteen, vaikka osa biiseistä on jo kahden vuoden takaa. Ei tuo aika ole millään tapaa ajanut biisien ohi, vaan pikemminkin ne kuulostavat aika tuoreille.
Pitääkö Rebirth Of Tragedy sisällään jotakin tiettyä teemaa tai linjausta?
– Sanoisin, että yleislinjaus on levyllä sellainen, että ihmisten olisi aika herätä todellisuuteen. Noin niin kuin kautta maailman ja erityisesti täällä Amerikassa. Ihmisten pitäisi käsitellä omaa elämäänsä faktapohjalta ja sen tarjoamien mahdollisuuksien pohjalta. Elämä saattaa olla helppoa ja ihmiset vain ottavat sen mitä heille annetaan valmiina käteen. Esimerkiksi television tarjoama kuva elämästä on niin vääristynyt kuin vain olla voi. Haluamme, että ihmiset tavoittelisivat sitä parasta mitä elämällä on tarjota. Ja tämä koskee niin työelämää, musiikkia ja kaikkea muutakin mahdollista. Tuo on meidän teema.
– Amerikkalaisen yhteiskunnan apaattisuus on yksi suurimmista vaikuttajista musiikkiimme. Se saa meidät tavoittelemaan suurempia ja parempia tuloksia niin musiikillisesti kuin taloudellisessakin mielessä. Toiset yhtyeet tyytyvät siihen, että he kuulostavat samalle kuin joku suosittu yhtye. Tällä on mielestäni erittäin negatiivinen vaikutus koko skeneen. Pyrimme todellakin erottumaan tuosta harmaasta massasta ja tekemään jotakin hieman omalaatuisempaa.
Tuo lienee heijastuu myös sanoituksiin vai onko sanoituksissa jotain muuta käsittelyssä kuin juuri mainitsemasi teemat?
– Osa Adamin kirjoittamista sanoituksista on todella henkilökohtaista tavaraa, Niissä käsitellään suhteita ja muita maallisia asioita. Mutta Adam pyrkii jättämään asioita hieman avoimiksi, ettei vastassa olisi valmiiksi pureksittua sanomaa, vaan jokainen voi tulkita sanat omalla tavallaan. Ja kenties sitä kautta kokea itsensä osaksi sanoituksia ja löytää sieltä sen punaisen lankansa. Ei hän koskaan sano, että tämä laulu kertoo siitä ja tämä toinen taas tuosta.
Jos verrataan tätä viimeisintä julkaisua aikaisempiin, niin mikä on mielestäsi suurin ero?
– En halua vihata mitään aikaisemmin tehtyä tavaraa, mutta kyllä suurin ero on siinä, että breakdownit ja Iron Maidenin -tyyliset soolot ovat jääneet huomattavasti vähemmälle. Monet bändit tykkävät noista elementtejä käyttää, ehkä vähän liikaakin. Siksi olemme tietoisesti niitä vähentäneet ja keskittyneet enemmän rytmisiin vaihteluihin. Samalla yritämme saada biiseistämme entistä raskaampia. Dynamiikkaan keskittyminen on meillä se jutun ydin.
Miksi muuten Rebirthin tekeminen otti niinkin kauan kuin kaksi vuotta?
– Yksi suurin syy siihen oli ehdottomasti nuo miehistönvaihdokset. Uusien jäsenten kanssa piti opetella vanhoja ja uusia kappaleita. Ja kyllähän sitä myös itse piti hieman keskittyä tuohon vanhojen rallien mieleen palauttamiseen. Tuo veikin sitten yllättävän kauan aikaa. Ja toinen merkittävä asia oli kemian rakentaminen, ei se pelkästään pulloja puhaltelemalla synny, vaan sen kanssa joutuu joskus tekemään oikeasti hommia. Mutta lopputulokseen olemme tällä hetkellä erittäin tyytyväisiä. On se kaikki ollut sen arvoista.
Onko Rebirthin jälkeisestä materiaalista ja suunnasta ollut puhetta vielä ja onko jotain konkreettista jo mahdollisesti syntynyt?
– Olemme muutaman vedon jo kirjoittaneet muutaman viime kuukauden aikana. Suunta tule olemaan, ja onkin, hieman tummempi ja synkempi kuin edellisten biisien kohdalla. Oikeastaan aika monia erilaisia tunteita tulee levyllä esiintymään. Tyylillisesti aika paljon samoilla linjoilla kuin edellinenkin platta, mutta mukaan on sekoitettu erilaisia tunneskaaloja. Näin ollen voin siis puhua eräänlaisesta kehityksestä. Saattaa olla, että tulemme soittamaan joitakin uusia kappaleita tulevalla Euroopan kiertueella, mutta katsotaan nyt. Kiertue muuten tullaan vetämään yhdessä 36 Crazyfistsin kanssa.
Minulla on tilaisuus päästä näkemään Euroopan kiertueen Hampurin keikka, joten kerrohan nyt mitä siellä on odotettavissa ja minkälainen yhtye olette lavalla?
– Voit olla varma, että energinen keikka on luvassa. Pyrimme luonnollisesti antamaan kaikkemme lavalla. Yleisesti siis hyvä fiilis ja loistavaa musiikkia, heh heh. Ollessamme lavalla pyrimme aina kaikin keinoin pitämään hauskaa ja soittamaan niin hyvin kuin suinki mahdollista.
Miten näet yhtyeen tulevaisuuden, kun katsot muutaman kuukauden tai vuoden päähän?
– Kyllä meidän tulevaisuus näyttää aika valoisalle. Mielestäni on kuitenkin tärkeintä keskittyä täysillä nykyhetkeen. Monet unohtavat sen ja alkavat tähyillä sinne täydelliseen lopputulokseen. Itse matkasta pitää siis osata nauttia myös, ei pelkästään niistä työn hedelmistä. Fokusoitumalla liikaa lopputulokseen voi menettää paljonkin niitä matkalla kohdattavia huippuhetkiä. Tästä on seurauksena se, ettei oikeasti tiedä mitä pitäisi sitten tehdä, kun on sen tavoitellun kohteen saavuttanut.
Haastattelu julkaistu : 2005-04-05
Kirjoittaja : Jarno Leivo
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua