Requiem

LetsMakeSomeNoise haastatteli joulun alla Requiemin kitaristia Teemu Hännistä bändin uudesta levystä, tulevaisuuden näkymistä ja vähän muustakin.

-Kerro lyhyesti bändin historiasta. Eli miten tähän on tultu?

T:Alunperin Requiem perustettiin vuoden 1999 syksyllä. Ensimmäinen demo näki päivänvalon vuoden 1999 lopulla, eli nopeaa toimintaa se oli heti alusta alkaen, eikä sitä tavallista treenikämppänysväystä. Musiikkityylinä oli silloin melodinen death metal puhtaasti lauletuilla kertosäkeillä. Koko hommasta tuli minulle mieleen silloin joku outo risteytys Manowaria ja Children of Bodomia. Paljon ei ole tällä vuoden 1999 Requiemilla yhteistä nykyiseen, kokoonpanostakin on säilynyt ainoastaan yksi soittaja.

Vuoden 2000 puolella sitten rumpuihin tuli loistava Jari Huttunen, kosketinsoittajakin bändiin saatiin ja minä tartuin kitaraan. Itse asiassa minua oli pyydetty Requiemin esiasteen esiasteeseen jo aiemmin, mutta omaa tyhmyyttäni en suostunut. Nyt en sitten pääse sanomaan itseäni perustajajäseneksi. No, kuitenkin sitten vuoden 2000 kesällä tehtiin toinen demo, Into the Night, jossa oli jo paljon enemmän power vaikutteita. Loppuvuoden keikkailimme ahkerasti ja riitelimme keskenämme. Joskus vuoden 2001 puolella bändiin saatiin uusi laulaja, Jouni Anton Nikula. Treenailimme jonkun aikaa Jounin äänialaa ihmetellen, ja lopulta päädyimme nauhoittamaan Into the Night demomme puhtaat laulut uusiksi. Vuosina 2001 – 2002 saimme levytyssopimuksen, bändi koki spinaltapmaisia riitoja, teimme uusia biisejä, bändiin tuli uusi kosketinsoittaja ja basisti. Marraskuussa äänitettiin levy Watercastlessa, ja loput onkin ollut hyvin sekavaa aikaa, ollaan tässä eri levy-yhtiöiden kanssa tapeltu ja ihmetelty.

-Allekirjoittanut voisi kuvailla musiikkianne vaikkapa ”tekniseksi, progesävytteiseksi power metalliksi”. Miten itse musiikkianne kuvailisit?

T:Käyttäisin ehkä power metallin sijaan käsitettä heavy metal. Sanotaan vaikka, että powerful progressive heavy metal. Musiikissamme on erittäin paljon erilaisia elementtejä, ja uskaltaisin kuvailla biisejä jopa monipuolisiksi. Soundimaailma on myöskin aika massiivinen. Arrivalin biiseissä onkin kuultavissa massiivisia jousimattoja ja suureellisia sovituksia muutenkin, paljon kitaroita, paljon lauluharmonioita, kuoroja ja muuta sellaista.

-Soitosta on kuultavissa, että muutakin on treenattu kuin vatsalihaksia. Minkälainen tausta teillä on muusikkoina?

T:Bändistämme ainoastaan Pasi (basso) ja Henrik (koskettimet) ovat saaneet musiikillista koulutusta. Muut olemme itseoppineita, tosin Jouni ottaa nykyään laulutunteja. Arto, Jari ja minä olemme todellakin kantapään kautta oppineet soittamaan, ilman minkäänlaisia soittotunteja tai muuta. Koulussakin tuo musiikinopetus oli aika ala-arvoista. Kitaristina täytyy todeta, että Ralph Denyerin Suuri Kitarakirja on ollut korvaamattomana apuna teorian perusjuttujen hahmottamisessa. Tekemällä oppii.

-The Arrival on debyyttialbumiksi mielestäni erittäin vahva. Miltä se teistä itsestänne kuulostaa, kun julkaisusta on kulunut jo tovi? Tekisittekö jotakin toisin, jos nyt aloittaisitte levytyksen?

T:Jos jotain pitäisi levyltä muuttaa, niin pari kitarasooloa soittaisin kyllä mielelläni uusiksi. Soundipuolella kitarasoundi saisi olla vähän paksumpi, tuo Arrivalin kitarasoundi on melkoista rätinää. Rumpuihin tahtoisin erilaisen virvelisoundin, ja Jounin äänen muokkaisin Pro Toolsilla Ian Gillianiksi. Ja levyn pahin moka on mielestäni Broken Alliancen alun synamelodian soittaminen sillä pirun liidisaundilla. Ois kuulostanut sata kertaa paremmalta jousilla.

-Sanoitukset ovat heavy metallissa usein enemmän tai vähemmän kliseisiä. Mikä on sanoitusten rooli omissa kappaleissanne?

T:Jouni olisi tästä varmasti eri mieltä, mutta eihän noilla meidän sanoituksilla kovin suurta roolia ole. Sanoituksemme kieltämättä ovat sitä tuttua klisesoppaa, tosin tällä kertaa emme kerro lohikäärmeistä emmekä muista fantasiajutuista. Ääh, koko laulu on pelkkää tuhlattua aikaa kitarasoolojen välissä..

-Mitä on luvassa seuraavaksi? Kiertue?

T:Toivottavasti kiertue ainakin jossain välissä. Levy-yhtiömme on buukannut meille studion elo-syyskuuksi, eli silloin varmaan menemme äänittämään toisen pitkäsoittomme, jos ei sitten jotain konfliktia tule lafkan kanssa sitä ennen. Keikkoja myös teemme jos niitä vain on tarjolla.

-Mitkä ovat Requiemin tavoitteet yhtyeenä niin lähivuosina kuin pitkällä tähtäimelläkin?

No tietenkin maailmanvalloitus ja korkeat listasijoitukset. Rehellisesti puhuen, olisihan se aivan mahtava juttu, jos vielä joku päivä saisi elantonsa musiikilla tienattua. Ja kunnon kiertue-elämää pitäisi päästä kokemaan, vielä kun nuoria ollaan (paitsi 45 -vuotias vokalistimme Jouni). Lyhyellä tähtäimellä toivomme mahdollisimman suurta menekkiä The Arrivalille niin ulkomailla kuin kotimaassakin.

-Kosketinsoittajanne siirtyi Requiemin ohella soittamaan myös Sonata Arcticaan. Aiheuttaako tämä ongelmia? Sonatan ”farmibändiksi” ei varmaan kuitenkaan ole tarkoitus jäädä?

T:En usko, että se aiheuttaa kovin suuria ongelmia. Ja jos aiheuttaa, vaihdamme kyllä kosketinsoittajaa tai käytämme tuuraajia, jos Henrik on esim. kiertueella. Levyillehän kyllä pystyisimme Arton kanssa itsekin koskettimet soittamaan, jos ei olisi muita vaihtoehtoja. Eli ei tarvitse pelätä, että toimintamme yhtään hidastuisi tämän Sonata-jutun takia. Päin vastoin, se on todella hyvää promootiota, etenkin Japanissa, nythän meillä soittaa kuuluisan Sonata Arctican kuuluisa kosketinsoittaja.

-Onko jokin yksittäinen bändi tai artisti vaikuttanut omaan musiikkiinne ylitse muiden?

T:Jos puhun nyt omasta puolestani niin Konami Kukeiha Club ja varhainen Yngwie Malmsteen ovat vaikuttajat ylitse muiden. Konami Kukeiha Clubhan on siis joukko säveltäjiä, jotka tekivät musiikit kaikkein legendaarisempiin Nintendo peleihin 1980 ja 1990 luvuilla. Esim. Castlevania, Metal Gear, Life Force, Probotector jne. Olin pentuna niin kova Nintendo fani, että nauhoitin noiden pelien musiikkia kasetille. Nintendo musiikit ovat vaikuttaneet minuun paljon kovemmin kuin mitkään Iron Maidenit ja Metallicat ikinä. Yngwie Malmsteenin vaikutuksesta taas tajusin, että sillä kitaralla voi tehdä muutakin kuin soittaa kvinttejä. Arto tuskin väittäisi vastaan, vaikka sanoisin noiden edellä mainittujen olevan hänenkin suuremmat vaikuttajansa. Tosin myöskään klassista musiikkia ei voi unohtaa vaikutteista puhuttaessa, minä ja Arto olemme kuunnelleet klassista musiikkia todella paljon ja kauan. Tästä ehkä voisi johtua että nimenomaan nuo Konamin, ja Yngwien biisit silloin aikoinaan niin kovasti nappasivatkin.

-Jos saisitte valita kenet tahansa Pavarotista Slayeriin, niin minkä bändin kanssa nousisitte mieluiten lavalle?

Kyllä me mieluummin yksin sinne lavalle noustaisiin, ei Suomesta niin suurta lavaa löydykään, johon mahtuisi yhtäaikaa Requeim ja Pavarotti. Jos joku on pakko valita niin sanotaan Gimmel.

-Loppuun vielä terveiset LetsMakeSomeNoise.comin lukijoille.

T:Requiemin The Arrival levyä on tietääkseni vieläkin kaupasta saatavilla, joten jos tämäntyylinen metalli kiinnostaa, ostakaa ihmeessä levy. The Arrival on varmasti paras power/heavy metal debyytti mitä Suomesta on ainakaan kymmeneen vuoteen tullut. Ja muistakaa äänestää meitä myös Soundin ja Metalliliiton vuosiäänestyksissä (toim. ja onhan meillä täällä omakin äänestys meneillään) ja onnellista uutta vuotta!

Haastattelu julkaistu : 2003-01-09
Kirjoittaja : Alex Machine

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua