Disco Ensemble – Ensiapua kyynpuremiin

Undergroundissa pitkään kytenyt Disco Ensemble -pommi räjähti yleisempään tietoisuuteen esikoislevy Viper Ethicsin myötä puolitoista vuotta sitten. Siitä ei ehkä ole kovin pitkä aika, mutta kyynpureman saaneet ovat varmasti odottaneet innokkaasti yhtyeen kakkoslevyä. Nyt sitä ensiapua saa. First Aid Kit on täällä ja fanit voivat huokaista helpotuksesta. Noise.fi uteli disconelikon kitaristilta ja rumpalilta, eli Jussi Ylikoskelta ja Mikko Hakilalta, levyntekoon liittyviä kuvioita ja kaivoi esiin salaisuuksia yhtyeen porilaismenneisyydestä.

Ensiapulaukku aukeaa

Uutta levyä julkaistaessa bändin kuuluu luonnollisesti kehua uutta tuotostaan. Aiheita kehuun Mikko löytää paitsi biisimateriaalin hyvyydestä myös sen tuoreudesta.

– Meillä on tällä kertaa sellaista tämän hetken materiaalia. Se ei ole parin vuoden kokoelmalevy. Se on tasaisempi kokonaisuus.

– Niin, ei siinä mitään sen ihmeempää, Jussi jatkaa. – Me pyrittiin tekemään mahdollisimman hyviä biisejä, ja tuollaisia niistä tuli. Se on tällä kertaa tällainen. Seuraava levy saattaa olla jotain ihan muuta.

Levyn monipuolisuudesta kaksikko on hieman eri mieltä.

– Niin jos musiikillista skaalaa ajattelee, niin kyllä sieltä laajemmin löytyy kaikenlaista.

– Ei ne itsellä tunnu kauhean erilaisilta biiseiltä, Mikko tuumii. – Tuo levy on tuo levy, ja kaikki biisit kuuluu ihan ilmeisesti tuolle levylle. Ei ne ole mitään eri genren biisejä. Tuo on nyt sitä Disco Ensembleä. Samaa kamaa ne kaikki biisit on.

Monipuolinen tai ei, uudella levyllä kuultavat koskettimet ovat tuoneet oman ”progressiivisen” lisän Disco Ensemblen sointiin. Jussi kertoo koskettimien vaikuttaneen itse sävellystyöhön.

– Jotain vähän kaivattiin siihen biisientekoprosessiin. Sitten Miikka sattui tulemaan treeneihin sellaisen 50 cm pitkän mini-keyboardin kanssa. Me vähän naureskeltiin, että mitä me nyt tällä tehdään. Läppähengessä testattiin johonkin biisiin ja huomattiin, että tämähän toimii. Niin saatiin yksi elementti lisää levylle. Se oli kyllä ihan tervetullut lisä.

– Tuo eka sinkku We Might Fall Apart – se koko biisi lähti siitä Miikan synariffistä, Mikko kertoo. – Se oli varmaan eka biisi mitä me tuon synan kanssa tehtiin. Siinä ei muuta tarvinnut tehdä kuin kuunnella sitä synapimputusta, ja loppu biisi syntyi itsestään.

Yhtye työsti levyään käytännössä viime syksyn ajan. Biisejä tehtiin kolmisen kuukautta ja studiossa vierähti kolme intensiivistä viikkoa marras- ja joulukuussa. Edellisen levyn tapaan myös First Aid Kit äänitettiin Ruotsin puolella, tällä kertaa pienessä örebrolaisessa lähiössä. Jussin mielestä tämä sopi yhtyeelle enemmän kuin hyvin.

– Se on hyvä, että sitä levyä tosiaan lähdetään tekemään johonkin paikkaan, missä keskitytään pelkästään siihen levyntekoon, ettei se ole joku studio Helsingin keskustassa, johon mennään aina muutamaksi tunniksi tekemään jotain ja sitten lähdetään kotiin tai baariin. Keskityttiin kolme viikkoa pelkästään siihen. Tuli ainakin aika käytettyä tehokkaasti, ja sillä tapaa tuli myös parasta mahdollista jälkeä..

First Aid Kit -nimeen päädyttiin laulaja-sanoittaja Miikan toimesta. Jussi yrittää selittää mistä nimi juontaa juurensa.

– Miikan sanoja lainatakseni; sanoitusten kaari on sellainen henkinen ensiapulaukku arjen hetkiin.

Viper Ethicsin ja First Aid Kitin eroja setviessä avainsanoiksi nousevat sävellysaika ja melankolia.

– Ekalla levyllä oli parhaat biisit viimeisen kolmen vuoden ajalta, ja tällä levyllä taas parhaat biisit viimeisen neljän kuukauden ajalta, karrikoidusti sanottuna. Kyllä se vaikuttaa siihen biisimateriaaliin. Ja onhan tämä pikkaisen melankolisempi levy. Tässä on sellaista mollivoittoista fiilistä enemmän. Ja mitä noista sanoituksista itse on saanut irti… ne on vähän sen tyyppisiä että, ihmiset saavat niistä varmaan enemmän irti ja pystyvät ottamaan ne henkilökohtaisesti itselleen. Niistä saa paremmin yhtymäkohtia omaan elämäänsä. Viper Ethicsissä sanoitukset eivät olleet niin totaalisen henkilökohtaisia.

Pori on kaupungin nimi

Circlen, Deep Turtlen, Magyar Possen ja lukuisten muiden omalaatuisten yhtyeiden ohella myös Disco Ensemble on Porista lähtöisin. Jussi ja Mikko pyörivät yhdessä Porin vaihtoehtoskenessä jo ennen Disco Ensemblen perustamista. Yhtyeen (silloiselta nimeltään DisCo) varhaisimpia julkaisuja on Circlen kanssa tehty vinyylisplitti.

– Se oli vähän sellainen hassu vahinko, Jussi kertoo. – Me oltiin äänittämässä yhdelle kokoelmalevylle biisejä. Se oli sellainen puolittainen läppä, että tehdään Circlen Valerian-kappaleesta oma versio (Vaneria), kun siinä on niin hyvä riffi. Pentti Dassum, edesmenneen Deep Turtle -yhtyeen kitaristilaulaja, oli äänittämässä sitä matskua siellä studiossa. Hän innostui niin paljon siitä Circle-coverista, että halusi julkaista siitä biisistä splitin Circlen kanssa. Eikä meillä tietysti mitään sitä vastaan ollut.

Pori vaikuttaa näin ulkopuolelta katsottuna varsinaiselta vaihtoehtomusiikin mekalta. Insiderina Mikolla on maltillisempi näkemys.

– Siellä on kymmenen ihmistä, jotka soittaa niissä kaikissa bändeissä. Ne ovat lahjakkaita muusikkoja, niin ne saavat viisi bändiä ulos. Ei sieltä oikeasti hirveästi bändejä tule. Mutta sieltä tulee hyvälaatuista tavaraa.

Jussin mukaan Porin vaihtoehtorockkuviot vaikuttivat paljoltikin siihen, minkälainen yhtye Disco Ensemblesta muotoutui.

– Muksuna käytiin paljon katsomassa Circlen keikkoja ja Deep Turtlea jos kävi tuuri ja ne sattuivat soittamaan jossain. Kyllä minulla ainakin on jäänyt sellainen musiikillinen identiteetti niiltä ajoilta. Porin vaihtoehtorock-skene – kyllä se sieltä on lähtenyt tämä meidän touhu. Kun me päästiin lämppäämään Circleä Tavastialle vuonna ’97 kesällä… se oli kyllä niin kova juttu ettei mitään rajaa.

– Melkein voisi sanoa, että ilman Deep Turtlea ja Circleä ei meitäkään olisi, Mikko jatkaa. – Ainakaan tällaisena bändinä kuin mitä me nyt ollaan. Kyllä ne aika paljon auttoivat siinä alkuvaiheessa, että ne olivat olemassa.

Livemeuhkaamisen jalo taito

Disco Ensemblellä on kovan livebändin maine. Syytä tälle tivatessa Mikko sutkaisee: Hormonit!

– Kyllä ne on ne steroidit mitä me vedetään, Jussi heittää ja hymyilee. – En mä tiedä. Sillä lailla me ollaan aina sitä touhua tehty, se on hienoa jos ihmiset tykkää. Ei siinä ole mitään salaisuutta. Neljä jätkää soittaa innoissaan, huhtoo ja meuhkaa. Siitä tulee tuollainen keitos.

– Silloin kun tätä bändiä oltiin perustamassa ’94 me mietittiin, ettei se ole niin tärkeää kuinka hyvin sitä soittaa. Pitää vaan näyttää siltä että meuhkaa perkeleesti. Treenattiinkin aina sitä, että pitää meuhkata tolkuttomasti. Riehuttiin vaan saatanasti. Se on rauhoittunut uskomattoman paljon niistä ajoista. Kamat tykkää hyvää, kun niitä ei enää riko niin paljon.

– Sieltä se varmaan juontaa juurensa, tuo livebändin maine, Jussi miettii. – Meillä on lähtenyt se ajattelu vähän päälaelleen. Ensin tulee se, että pitää olla meininkiä keikoilla, sitten vasta, että soittaako oikein.

Disco Ensemble – tuotteita kansalle

First Aid Kitistä on tehty 100 kpl:n rajoitettu, oikeaa ensiapulaukkua muistuttava erikoissetti. Jussi listaa 50 euroa maksavan paketin sisältöä.

– Se sisältää sen laukun, tarroja, pinssejä, uuden täyspitkän, We Might Fall Apart -sinkun, julisteen…

– Ja t-paidan, Mikko täydentää. – Ne ei kyllä pätkääkään näytä oikeilta ensiapulaukuilta. Ne on sellaisia näppäriä genitaalikasseja.

– Joo, ne on kyllä niin epämääräisen värisiä, Jussi naurahtaa.

Tämän lisäksi jo kauan tekeillä olleen DVD:n pitäisi ilmestyä piakkoin.

– Sitä nyt on siirretty ja siirretty, Jussi selittää. – Mutta voisin luvata että se maaliskuun puoleen väliin mennessä on kaupoissa. Kyllä se nyt oikeasti julkaistaan, mutta painoon se ei ole vielä mennyt.

Tuhti ja laadukas paketti on tiedossa. Jussi kertoo tarkemmin.

– Siinä on parikymmentä minuuttia Provinssikeikasta. Sitten siinä on dokumenttityyppinen kuvaus meidän viime tammikuun Euroopan kiertueesta. Tunnin mittainen, vähän reilu. Sitten on pari biisiä SubTv’n Sessionsista, pari musavideota ja yksi making of. Kahteen tuntiin se piti rajoittaa, ja materiaalia jäi yli. Se laitetaan vaikka nettiin tai jotain.

Noniin. Kuluttakaa hyvät ihmiset! Kuluttakaa! Tää on sitä hyvää shittiä. Jos bändin omat suositukset eivät vakuuta, voi lisää ostosvinkkejä käydä bongaamassa täältä ja täältä.

Haastattelu julkaistu : 2005-02-25
Kirjoittaja : Tom Sundberg

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua