Shadow Cut – Huomisesta ei koskaan tiedä

Shadow Cut on kotimainen kuolontrio, jonka debyyttialbumi Pictures of Death on juuri tuotu markkinoille Fireboxin toimesta. Kysymyksiin vastaileva orkesterin pääarkkitehti Omnio on erittäin tyytyväinen levyn lopputulokseen, sen saamasta ristiriitaisesta palautteesta huolimatta.

Lähdetään heti käyntiin yhtyeen historiasta. Miten ja miksi Shadow Cut on perustettu?

– Ensiksi minun täytyy sanoa, että Shadow Cut ei ole all-star bändi. On täysin sattumaa, että Reima (Kellokoski) ja Mitja (Harvilahti) ovat tässä bändissä mukana. Minulla oli muutama biisi kasassa, joista sittemmin syntyi Shadow Cutin promo. Olin etsinyt pitkään sopivia ja innostuneita soittokavereita tämän tyyliseen bändiin, mutta tuloksetta. Biisien tekovaiheessa tutustuin sattumalta Reimaan. Huomasimme liikkuvamme samoilla aalloilla monessakin asiassa, joten päätin kysyä, että kiinnostaako kokeilla muutamaa minun tekemää kappaletta. Hän vastasi myöntävästi ja muutaman kokeilun jälkeen hän päätti liittyä seuraan. Mitja taas on tullut Reiman kautta mukaan. Mietimme promolle sessio basistia, koska meitä oli vain kaksi ja kumpikaan ei osaa bassoa soittaa. Viikko ennen promon nauhoituksia Reima otti Mitjan mukaan treeneihin ja homma tuntui toimivan oikeastaan samantien. Nyt ollaan tässä ja tuntuu erittäin hyvältä.

Debyyttinne Pictures of Death on vastikään ilmestynyt. Minkälaisen vastaanoton se on mielestänne saanut?

– Erittäin ristiriitaisen! Se oli kyllä täysin odotettavissa, koska ei tämän tyylisiä tai kuuloisia levyjä nykypäivänä kovinkaan paljon tehdä. Minusta tuntuu, että tästä tulee melko nopeasti love-it-or-hate-it-tapaus. En usko, että tämä levy kolahtaa polkkatukkaisille hevareille, jotka ovat aloittaneet jollain Dimmulla, Bodomilla ja vastaavan tyylisillä bändeillä. Pictures of Death on raakasaundinen levy, joka tuo enemmänkin mieleen vanhat death metal -levyt.

Levyn kannessa on varsin brutaali kuva naisesta, joka on mitä ilmeisemmin murhattu. Mitä kansitaiteella yritetään kuvastaa?

– Kansikuva on saanut inspiraation kappaleesta Throatcuts Nine. Levyssä olevat vastaavat kuvat, joita on yhteensä kolme, on ottanut eräs suomalainen naishenkilö (www.suzi9mm.com). Hän teki kannet alusta loppuun yhdessä Mikko Virtasen kanssa ja lopputulos on mielestämme loistava. Heillä oli tiedossa vain levyn ja biisien nimet. Itse musiikista heillä ei ollut oikeestaan mitään tietoa. Kannet sopivat täydellisesti levyllä olevaan raakaan musiikkiin.

Mitä kuvittelisitte tuon kuvan ulkopuolelta löytyvän?

– Jaa-a. Sarjamurhaaja todennäköisesti. Ironisesti levyn kansikuva sopii aika hyvin yhteen promon kansikuvan kanssa, vaikka tekijä on täysin eri ja levyn kannettekijät eivät, ainakaan käsittääkseni, ole edes nähneet promon kantta. Siinä käsi pitelee asetta ja taustalla on veriviiva.

Pictures of Death huokuu suunnatonta vihaa ja aggressiota. Mistä nämä tunteet kumpuavat?

– Elämä on rankkaa. Ainakin minulle on erittäin hyvää terapiaa purkaa viha musiikkiin sen sijaan, että hajottaisin kaiken eteen tulevan. On uskomatonta miten olo paranee, kun vittuuntuneena ottaa kitaran käteen, rupeaa repimään ja huomaa kehittävänsä jotain hyvää, josta tulee loppujen lopuksi hyvä biisi. Esimerkiksi My Sweet Cult on tehty juuri näin. Rupesin suuressa v-mäisyyden tilassa soittelemaan kitaraa ja jo parissa tunnissa biisin runko alkoi olla valmis.

Minkälaisia asioita Shadow Cut viestittää sanoituksillaan?

– Tarinoita ihmisen mielen pimeästä puolesta. Kaikkea, mikä on raakaa ja ei-niin-kaunista. Asioista, jotka jollain tavalla useinmiten liittyvät tähän maailmassa pyörivään elämään. Mitään ylellistä sanomaa ei ole. Levyltä löytyy sotaa, murhaa, elämän vihaa jne.

Myös kuolema on tärkeä teema Pictures of Deathilla. Millaisia ajatuksia kuolema herättää käsitteenä teissä?

– Kuolema yleisenä käsitteenä on tottakai elämän loppu. Toinen yleinen käsite on se, että maallinen elämä loppuu, mutta ruumiin sielu jatkaa vaeltamistaan… jonnekin. Kuolema kiehtoo eri persoonia eri tavoin. Varmaan suurin syy kuoleman kiehtovuuteen, ainakin minun kohdalla, on se, ettei voi tietää mitä tulee tapahtumaan vai tuleeko mitään. Siihen kyllä uskon, että sitä tuskin kovinkaan montaa kertaa saa kokeilla. Itse aiheena ja teemana musiikissa kuolema on, kuten kaikki tiedämme, iän ikuisuuden vanha. Kyse on loppujen lopuksi vain siitä, miten sen tuo esille. Tällä levyllä se todellakin on esillä ja erittäin suurella mittakaavalla.

Mikä olisi kauhein tapa kuolla?

– Hidas ja kiduttava kuolema. Sitä en koskaan tahtoisi kokea.

Levy nauhoitettiin kuudessa päivässä. Minkälaisia hetkiä nämä päivät sisälsivät?

– Nuo kuusi päivää olivat erittäin intensiivisiä. Ei sinne turhaan menty pyörimään ja nurkkia siivoamaan. Päivät olivat myös erittäin pitkiä. Usein (vai oliko peräti joka päivä) oli niin, että sinne mentiin klo 10-11 aamulla ja lähdettiin pois vasta kun kyseisen päivän tavoite oli saavutettu. Päivät saattoivat venyä myös suunniteltua pidemmäksi, jos keskellä äänityksiä jollain (useinmiten Henulla [levyn tuottaja Henri “Trollhorn” Sorvali -toim. huom]) tuli mieleen jokin tuotannollinen idea, jota oli pakko kokeilla ja hioa kun huomasi, että se voisi jopa toimia. Tämä tottakai kyseli myös hermoja, mutta hermot paranivat usein kummasti kun seuraavana päivänä kuunteli edellisen päivä saldon.

Millaisilla eväillä nuo päivät maustettiin? Mitä studiossa tapahtui silloin, kun musiikkia ei varsinaisesti nauhoitettu?

– Kaljan juontia (yllätys) ja levotonta oleskelua. Välillä tuntui siltä, että porukka yritti tehdä mitä vain, jotta ajatukset olisivat edes 10-15 minuuttia muualla kuin itse levyssä, vaikkakin kyseessä oli vain kuusi päivää.

Shadow Cutissa vaikuttaa jäsenistö niin Moonsorrow’sta kuin Impaled Nazarenestakin. Mahtuvatko eri bändeissä vaikuttavien muusikoiden aikataulut yhteen hyvin ja löytyykö esimerkiksi treenaamiselle hyvin aikaa?

– Mitjallahan on vielä kolmaskin bändi. Kyllä aikaa aina löytyy, se on vain järjestely kysymys. Kyllä muutaman kerran on tottakai tullut yllättäviä muutoksia ja peruutuksia treeneistä, mutta ei sille mahda mitään. Mitään suurempia ongelmia ei ole toistaiseksi tullut ja en usko että tuleekaan, ainakaan niin pitkään kun tämä bändi ei tee keikkoja.

Minkälaisten vaiheiden kautta debyyttinne kappaleet ovat syntyneet? Ovatko biisit jo vanhempaa perua, vai sävellettiinkö ne varta vasten Pictures of Deathille?

– Kaikki biisit ovat minun tekemiä ja on tehty vain Shadow Cutia varten. Drug/Murder/Them, Throatcuts Nine ja Inter Arma ovat myös promolla. Muut kappaleet ovat aivan uusia. Throatcuts Nine on promolla aivan erilainen kuin levyllä. Emme olleet promolla olevaan versioon musiikillisesti täysin tyytyväisiä, joten tein koko kappaleen uudestaan ja se kannatti. Kappale on kaikkien mielestä nyt paljon parempi.

Minkälaiset asiat inspiroivat sinua muusikkona? Mikä on se bändi/levy, jota saa kiittää siitä, että Omnio soittaa kitaraa ja säveltää musiikkia?

– Alunperin soitin rumpuja noin 12 vuotta. Sitten menetin rumpujen soittomahdollisuuden ja rupesin rämpyttämään isällä olevaa kitaraa. Siitä sitten pikkuhiljaa kiinnostus kitaran soittoon kasvoi ja nyt ollaan tässä. Bändejä on vuosien varrella ollut ja on edelleen erittäin suuri määrä, joten mitään tiettyä on kyllä vaikea sanoa. Musiikin tekemisestä olin kiinnostunut jo siinä vaiheessa kun soitin vielä rumpuja. Muistan vielä ensimmäisen itse tekemäni kappaleen. Äänitin sen tuplakasetti dekillä “overdub”-menetelmällä. Soitin kitarat ja rummut ja se oli siinä. Siitä se on pikkuhiljaa lähtenyt menemään eteenpäin.

Mitä muita bändejä urallesi mahtuu ja millaisia muistoja ne herättävät?

– Oikeastaan ainoa vakavissaan pyöritetty bändi ennen tätä oli Dark Night’s Behest, josta tuli loppuvaiheessa Siege. Teimme kaksi demoa ja pääsimme norjalaiselle kokoelma-CD:lle. Olihan se silloin aikoinaan tottakai hienoa, kun kyseessä oli ensimmäinen bändi. Pari päivää sitten kuuntelin noita äänityksiä pitkästä aikaa ja kyllä sieltä heti tuli muistoja mieleen, niin hyviä kuin huonojakin. Itse asiassa levyllä oleva biisi Hate on uusi versio yhdestä julkaisemattomasta vanhasta Siegen biisistä.

Minkälaiseen suuntaan uskot Shadow Cutin kehittyvän tulevaisuudessa?

– Vaikea sanoa. Kyllä tässä aggressiot tulee pysymään. Voi olla, että ne jopa kasvavat entisestään. Tässä vaiheessa nyt on vielä erittäin vaikea sanoa mihin suuntaan toka levy loppujenlopuksi menee, vaikkakin ideoita on jo jonkin verran. Se on varmaa, että tämä bändi ei rupea löysäilemään. Siinä vaiheessa kun vihaa ja aggressiota ei enää mistään löydy niin Shadow Cut on loppu.

Mitkä ovat Shadow Cutin viimeiset sanat maailmalle?

– Tomorrow never knows…

Haastattelu julkaistu : 2005-02-23
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua