Hatesphere

Tanskan thrash-tykistön tulenjohtoon kuuluva Hatesphere ammuskelee tällä hetkellä samalla rundilla Euroopassa Dark Tranquillityn, Kreatorin ja Ektomorfin kanssa. Yhtye on vaihtanut levy-yhtiötä ja työstää keikkojen jälkeen uutta pitkäsoittoaan. Tulevasta tyylistä antaa maistiaisia The Killing EP. Päätin hieman kysellä kuulumisia Tanskasta ja kiusasin yhtyeen kitaristi Peter Lyse Hansenia

Tervehdys Peter! Kuinkan siellä Tanskassa on vuosi pyörähtänyt käyntiin ja joulut vietetty?

– Kiitos oikein hyvin on asiat tällä hetkellä. Pidimme joulun aikaan hieman taukoa ja odottelimme vuoden 2005 alkamista. Vuosi 2004 meni sen verran hyvin, että nyt on aika lähteä hyvillä mielin kohti uutta satsia. Viime vuoteen kuului uusi albumi, rentoja rundeja, sekä festareita ja ennen kaikkea uusi levy-yhtiö. Siitä on siis mukava siirtyä uudelle vuosiluvulle.

Voisitko näin alkajaisiksi kertoa lyhyesti mistä Hatespheressä on kyse.

– Aloitimme soittamisen vuonna ’93 ja veivasimme pelkästään lainabiisejä. Tosin niiltä ajoilta ei enää muita sällejä ole jäljellä kuin meikäläinen. Kaikki muut ovat haihtuneet, kuka nyt mihinkin suuntaan. Hiljalleen alkoi siis jäsenistö vaihtua ja vakiintua, ainakin osittain. Sen myötä sitten väsäilimme demoja. Teimme kolme demoa ennen kuin saimme kiinnityksen tanskalaiselle Serious Entertainment-lafkalle. Kun olimme saamassa heidän kautta ensimmäistä julkaisua ulos, niin kävi sillä tavalla, että kyseinen yhtiö otti ja meni konkkaan. Se yhteistyö siis loppui ennen kuin se ehti kunnolla edes alkaa. Hieman tuon jälkeen kirjoitimme diilin Scarlett Recordsin kanssa. Sen kautta olemme julkaisseet kolme albumia ja yhden mini-albumin. Tämän lisäksi albumeitamme on julkaistu myös Japanissa ja USA:ssa. Joulukuussa 2004 sitten löimme päät yhteen SPV/Steamhammerin kanssa, ja teimme tuon uuden EP:n. Sellainen oikeastaan elinkaari toistaiseksi on ollut.

Mitenkäs päädyitte alunperin soittamaan metallimusiikkia?

– No siihen on varsin yksinkertainen selitys. Me satumme kaikki yksinkertaisesti rakastamaan metallimusiikkia. Ja toiseksi metalli on suhteellisen venyvä laji, johon mahtuu paljon aggressiivista ja melodista tavaraa. Metallissa tuntuu olevan paljon tilaa kaikenlaiselle ilmapiirille, joten minä ainakin henkilökohtaisesti pidän siitä. Ei olla niin hemmetin jäykkiä. Ja kaiken huipuksi pidän metallimusiikin brutaalisuudesta ja siitä, että sen avulla voi esittää omia mielipiteitään suhteellisen vapaasti.

Hatesphere tunnettiin aikaisemmin nimellä Necrosis, miksi muutitte nimenne?

– Emme oikeastaan pitäneet nimestä ollenkaan. Se ei tuntunut enää istuvan meidän tyyliin ja tuntui suhteellisen vanhentuneelle. Halusimme nimen, joka on brutaali ja toimisi tavallaan uutena alkuna meille. Nimi vaihdettiin juuri ennen debyyttialbumin julkaisua. Siten ihmiset voisivat heti tunnistaa meidät siitä mitä me olemme, eivätkä siitä mitä olemme joskus olleet.

Bändi on nyt tehnyt kolme albumia, joten miten näet yhtyeen musiikillisen kehityskaaren, jos vertaat vaikkapa debyyttiä ja viimeisintä pitkäsoittoa Ballet Of The Brutea?

– Eka albumi oli huomattavasti enemmän deathmetallia, kuin mitä nykyään veivaamme. Vaikkakin niitä vaikutteita deathmetallista on rutkasti edelleen mukana, ehkä jopa enemmän tällä kolmannella albumilla, kuin Bloodred Hatered -albumilla, joka oli toinen kokopitkämme. Olemme ennen kaikkea thrash-bändi. Olemme myös kokeilleet joitakin uusia juttuja ja tempo biiseillä on noussut koko ajan. Joitakin hitaampia kappaleita olemme myös tehneet, ja löytyyhän meiltä jopa yksi instrumentaali joukosta. Lopuksi sanoisin, että kyllä biisit ovat parempia nykyään. Samalla keikkailu on tuonut meille arvokasta rutiinia, mitä tuohon soittotaitoon tulee.

Mitenkäs levytysprosessi hoidetaan Hatespheren malliin, ja oletteko tyytyväisiä viimeisimpiin tuotoksiinne?

– Olemme enemmän kuin tyytyväisiä. kaksi viimeisintä pitkäsoittoa, sekä EP ovat kaikki nauhoitettu Tanskassa, Horsenissa. Studio on nimeltään Jailhouse Studio, jossa olemme todella nauttineet työskentelystä. Nykyään vedämme biisit narulle suhteellisen nopeasti, joten käytämme paljon aikaa esimerkiksi miksaamiseen. Ballet Of The Bruten rummut vedettiin kolmessa ja puolessa päivässä, bassot kahdessa yössä. Taustakitaroita vedeltiin sitten nelisen päivää ja lauluja kolmisen päivää. Iltaisin sitten vedeltiin sooloja nauhalle hieman pienemmässä studiossa, joka tosin on samassa rakennuksessa kuin päästudio. Tämän lisäksi asuimme studion vieressä sijaitsevassa rakennuksessa. Koko prosessi oli siten suhteellisen rento, koska mitään ympärillä olevia häiriötekijöitä ei ollut lähellä. Pystyimme siis keskittymään siihen oleelliseen. Kyllähän sen voi jokainen kuvitella miten siinä saattaa käydä, jos kaupungin houkutukset on studion vieressä.

Kitaristi Henrik Jacobsen ja rumpali Anders Gyldenøhr liittyivät porukkaan hieman myöhemmin. Miten he ovat liittymisellään vaikuttaneet yhtyeen soundiin ja elämään?

– Hatesphere on aina ollut erittäin rokkaava ja nopea, mutta nämä kaksi kundia lisäsivät sitä kyllä entisestään. Anders on aikaisemmin soittanut Grope-nimisessä rokkibändissä, mutta hän on aina ollut sielultaan “rässimies”. Anders on uskomaton rumpali, mutta hänet pitää saada potkittua kondikseen kaiken tuon rokkailun jälkeen. Henrik taas soittelee deathmetallia Koldborn-nimisessä bändissä. Täytyy kyllä todeta, että vauhti vain lisääntyi, kun Henrik liittyi remmin. Ja kaljankulutus varmaankin tuplaantui.

Te olette levyttäneet muutamia lainakappaleita uranne aikana. Esimerkiksi EP:nne sisältävät Anthrax-, Ozzy- ja Suicidal Tendencies -raitoja. Noiden vetäminen on varmaan ollut hauskaa?

– Halusimme esitellä yleisölle uudet jäsenemme, joten valitsimme mini-albumin tavaksi, jolla se toteutetaan. Something Old, Something New, Something Borrowed and Something Black sisältää siis yhden uuden kappaleen (siis siihen aikaan), kaksi lainakappaletta ja neljä live-biisiä. Lainojen vetäminen oli todella hauskaa ja biisien valintaan liittyy erittäin läheinen suhde kappaleisiin henkilökohtaisella tasolla. Ozzyn biisi oli minun ja vokalisti Jacobin valinta, Anders valitsi Caught In A Moshin, koska hän on pahin vai pitäisikö sanoa suurin thrash-fanaatikkomme. Onhan noista lainakappaleista tullut myös sitä puritanistista palautetta, että ei saa tehdä muiden kappaleita omalla tavallaan. Se on toisten mielestä jonkin sortin pyhäinhäväistystä. No, jokaiselle on suotu mielpiteensä asioista. Enimmäkseen jengi on kyllä diggaillut noista lainoista. Ja jos soittaisimme lainoja niin kuin ne on alunperin soitettu, miksi emme antaisi samalla alkuperäisen esittäjän tehdä sitä?

Olette soittaneet esimerkiksi Paradise Lostin ja Testamentin kanssa. Sekä hieman erilaisempaa kiertuekumppania on ollu mukana, kuten Crowbar. Miltä se tuntuu soittaa noiden legendojen kanssa?

– Onhan se ollut todella persuksille potkivaa soittaa kyseisten bändien kanssa. Ei pelkästään soittaa bändien kanssa, mutta myös tavata henkilökohtaisesti nämä ihmiset. Vielä uniikimmaksi homman tekee se, että soitimme ekan keikkamme Testamentin lämppärinä Se oli aika huima startti urallemme. Viime kesänä saimme rosteriimme vielä yhden legendan lisää, kun soitimme Exoduksen kanssa. Minun ei varmaan tarvitse erikseen sanoa kuinka taivassa Anders leijailu tuon ajan. Ja hieman sen jälkeenkin. Taitaa olla sfääreissä vieläkin? Ja mitä sludgereihin, eli Crowbariin tulee, niin kiersimme toisaan Euroopassa heidän kanssa. Bändi on yksi suosikeistamme, ja kundit ovat todella mukavia. Viime kesä oli kerrassaan loistava, ja se oli hyvä lopettaa helvetilliseen kaikkaan With Full Force -festareilla.

Kiitoksia Peter erittäin paljon kun valoitit thrash-faneille hieman tanskalaista tykistöä. Lopuksi voisin kysäistä, että miksi ihmeessä kannattaisi tsekata Hatesphere ja milloin teidät nähdään Suomessa?

– Kiitos itsellesi, kiva kun levität sanaa Suomessa. Hatesphere kannattaa tsekata, tietysti siksi, että musiikki on erinomaista. Soitossamme on ripaus omaa juttua. Niin simppeliä se oikeastaan on. Ja keikoilla vedämme tietysti infernaalista thrashia. Olemme näillä näkymin tulossa sinne kesällä 2005 keikkailemaan. Mutta jos se ei toteudu, niin sitten viimeistään seuraavan albumin levyttämisen jälkeen. Sovitaan näin. Siihen asti tsekatkaa meidän nettisivut ja tutustukaa musaamme.

Haastattelu julkaistu : 2005-02-11
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua