Moonsorrow – Uusi orgaaninen levy

Noise.fi sai haastateltavakseen piakkoin neljännen albuminsa julkaisevan Moonsorrow’n. Leppoisasti voiva yhtyeen kitaristi Mitja Harvilahti vastaili kysymyksiin Suomessa ja Saksassa tapahtuvia levynjulkaisukeikkoja odotellessaan.

Otetaan heti kärkeen esille tämä jokin aikaa sitten ilmoille tullut HC-kohu, joka herätti Moonsorrow-aiheista ihmetystä ympäri internetin ihmeellistä maailmaa. Mikäs tämän homman jujuna oli ja yllättikö asiasta herännyt keskustelu?

– Kaikkihan lähti perussuomalaisesta kännivitsistä, joka sitten laitettiin studiopäiväkirjaan suomenkielisen väestön ihmeteltäväksi, mutta Blabbermouth-nettiportaali, ja kaikkien juorujen lähde, otti sen muka virallisena uutisena. Kohu kyllä yllätti, en ollut uskoa, että kukaan luulee meidän tosissamme työstävän uudelle levylle kappaleita kuten Anna pillua Jonne Aaron tai Matti Vanhanen on homo, joka ei kestä viinaa. Kaikesta huolimatta päätimme sitten nauhoittaa studiosession aikana kappaleen Kuolema Taidehomoille ja nyt näyttäisi siltä, että taidetaan paremman tekemisen puutteessa purkitta koko levy!

Oliko tarkoitus hämmentää ihmisiä, vai osoittaa, että tämäntyyppisessäkin musiikissa asioihin voi suhtautua myös huumorilla?

– Tarkoitus oli vain pilailla. Lähinnä itsemme kustannuksella, mutta monet ulkomaalaiset ottivat siitä itseensä, että heitä on jotenkin huijattu. Myös monet suomalaiset fanit olivat tyrmistyneitä. Mulle tuli mm. sähköpostina kuuden ihmisen allekirjoittama addressi, jossa allekirjoittaneet uhkasivat myydä kaikki Moonsorrow-levynsä, ja vast´edes boikotoida kaikkea bändiin liittyvää! Siinä piti sitten päivittäin tyynnytellä hermonsa menettäneitä ihmisiä sähköpostin välityksellä.

Minkäläisen vastaanoton kuvittelisit hardcore-saundisen Moonsorrow’n saavan?

– Kuolema Taidehomoille -virsi on pyörinyt netissä jo kauan ja palaute on ollut pelkästään ylistävää. Kyllä ihmiset aina hyvän HC:n tunnistavat. Jopa punkkarit, jotka ennen ovat bändin tekemisille nyrpistäneet nenäänsä, ajattelivat seurata tulevia julkaisuja suuremmalla mielenkiinnolla. Eli kai tämä ihan PR-tempauksesta lopulta kävi.

Huumorista vakavampiin aiheisiin: Verisäkeet on Moonsorrow’n neljäs levy. Miten vertaisilit sitä bändien aiempiin teoksiin?

– Verisäkeet on Moonsorrow’lle tavallaan käännekohta, koska tällä levyllä mentiin paljon synkemmän ja raaemman soundin pariin. Ennenhän olemme tehneet toinen toistaan “isompia” ja orkestroidumpia levyjä, mutta nyt oli tarkoitus pitää jalat maassa ja tehdä mahdollisimman “orgaaninen” levy. Omalla tavallaan mentiin takaisin Suden Uni -levyn tunnelmiin, mutta vielä raaemmalla toteutuksella.

Myöskin kansanmusiikki-elementit ovat tavallista suuremmassa osassa ja levy kuulostaa Kivenkantajaan verrattuna paljon “suomalaisemmalta”. Onko tämä tarkoituksellista?

– Kivenkantajalla oli niin paljon proge-elementtejä ja kaikenlaista sälää, että se söi huomiota kansanmusiikillisilta elementeiltä ja instrumenteilta. Nyt meillä oli isompi arsenaali kansanmusiikki-instrumentteja käytössä, ja kun muutenkin levy on karsitumpi, pääsivät ne ansaitsemaansa asemaan kappaleissa. Minun on vaikea sanoa onko Verisäkeet niin paljon suomalaisempi kuin Kivenkantaja. Jotenkin tuntuu vaikealta sijoittaa tätä levyä maantieteellisesti…

Verisäkeet yllättää myös aiempaa pidemmillä kappaleilla. Onko kappaleiden pituutta haettu tietoisesti, vai syntyvätkö ne vain sellaisina?

– Kappaleiden pituudet syntyvät täysin luonnostaan. Emme ole pyrkineet mihinkään tiettyihin pituuksiin, ja teos on valmis siinä vaiheessa kun se siltä tuntuu. Emme halunneet millään lailla puristaa biisejä muottiin. Usein kävi niin, että kappaleen saavuttaessa jo lähes kymmenen minuutin mitan, tuntui siltä, että jotain olennaista vielä puuttuu.

Pituuksiensa puolesta kappaleita on hyvin vaikea sisäistää. Mikä siis olisikin paras ohje nauttia “Moonsorrow-vartista”?

– Täydellinen meditatiivinen, ja lähes zen-buddhalainen keskittymistuokio silmät kiinni olohuoneen matolla risti-istunnassa. No jaa, ehkä kuitenkin paras lähtökohta on kuunnella levyä levyn ehdoilla, eli tavallaan keskittyä ja antautua levyn vietäväksi. Tämä on juuri vaikeinta kyseisen levyn suhteen, ja se vaatii muutamia kuuntelukertoja ennen kuin alkaa avautumaan. Myös minulta, vaikka olin sitä tekemässä.

Millainen prosessi levynteko on Moonsorrowille? Entä miten vertailisit Verisäkeiden syntyä muihin Moonsorrow-levyihin?

– Moonsorrow:n sävellysprosessi on aika mielenkiintoinen. Jotain riffejä ja ideoita alkaa kasautua pikkuhiljaa edellisen levyn jälkeen, mutta niitä ei milläänlailla kehitellä yhdessä ennen kuin pari kolme kuukautta ennen studiota. Tässä vaiheessa raakileita lähetellään ihmisten välillä sähköposteina mp3-muodossa, niihin lisäillään jotain ja lähetetään takaisin. Jossain vaiheessa aletaan pitämään demotus-sessioita yleensä Henrin omassa studiossa. Kappaleet saavat valmiin muotonsa vasta yleensä juuri ennen studiota. Vasta viimeinen viikko ennen nauhoituksia treenataan yhdessä, mikä on uskomattoman vähän siihen nähden kuinka paljon levyillä on tavaraa. Käytännössä minä olen usein soittanut biisit levylle kirjoittamistani nuoteista, koska en mitenkään ole ehtinyt opetella ulkoa kaikkia kappaleita. Verisäkeet syntyi hyvin samalla tavalla kuin muutkin levyt eli kuvaamaani metodia käyttäen. Nyt tosin tehtiin vielä studiossa pari muutosta. Yleensä kaikki on ollut täysin valmista ja demotettuna ennen Kemin Tico-Ticoon lähtöä.

Onko teillä vakiintuneet tavat musiikin luomisessa, vai yritättekö toteuttaa luomisprosessia joka kerta jollain eri tavalla?

– Yleensä lähtökohtana on ollut se että tehdään juuri sellainen levy mitä itse haluamme ja mihin meillä on inspiraatiota. Koska koimme, että haluamme nyt tehdä kylmemmän ja raaemman levyn, lähdimme kasailemaan sitä niistä lähtökohdista ideoita.

Miltä loppuvuosi 2005 tulee näyttämään Moonsorrowin silmin katsottuna?

– Tähän mennessä keikkoja on varmistunut vasta muutamia, mutta toivottavasti tulisi mahdollisimman paljon tekemistä sillä rintamalla niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

Noise.fi kiittää haastattelusta!

Haastattelu julkaistu : 2005-02-05
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua