Minotauri – Tuoksua hautausmaan synkiltä kulmilta

Äänekoskelainen Minotauri on muutamasta ikävuodestaan huolimatta melkoisen uusi tuttavuus kotimaisilla doom-markkinoilla. Noise.fi otti yhteyden orkesterin pääjehuun Ari Honkoseen, joka vastaili tuomionkatkuisiin kysymyksiin .

Tervehdys Noisen toimituksesta! Mitenkäs elo Minotauri-leirissä sujuu?

– Eipä kummempia. Treenitkin tossa pidettiin ja settilistaa tuleville keikoille suunniteltiin. Aika on mennyt enempi uutta levyä ja singleä promotoidessa.

Ilman sen kummempia turinoita suoraan asiaan: mikä on mielestäsi klassisen doom metallin syvin olemus?

A:No kait se on halu tehdä sitä. Tätä pitäis kysyä kaikilta, ketkä sitä vääntää. Mä ainakin yritän tehdä parhaani ja yritän saada nää biisit kuulostamaan siltä, miltä ne kuulosti mielessä niitä tehdessä. Kokonaisuus on tärkeintä, ei mikään yksittäinen asia, kuten esim. laulu, josta aina kitistään.

Miten tuo olemus kiteytyy Minotaurin musiikissa?

– Siten, että meidän biisit on kuin Witchfinder Generalin julkaisematonta kamaa menneiltä vuosilta!

Doom-piireissä törmätään sillon tällöin tradi-doomin ja deathmetallisen doomin vastakkainasetteluun. Minkälaisia ajatuksia tämä herättää sinussa? Onko olemassa vain yhtä ja ainoaa oikeaa Doomia, muiden olessa poseeraajia?

– Kyllä se doom metal on sitä Black Sabbathista lähtöisin olevaa, joka Pentagrammin, Saint Vituksen ja muutaman muun käsittelyssä muodostui. Death/doom on uudempi ilmiö örinälauluineen ja näin ollen ei sitä “kunnon” doomia. Niitä ei tartteis sotkea, niinkuin media/levy-yhtiöt jne. usein tekevät. Tilaa on kaikille, eikä tarvitse niputtaa samaan kastiin.

Minkälaisia mielipiteitä sinulla on nykypäivän kotimaisesta ja ulkomaisesta doom-tarjonnasta?

– Suomessa on meidän lisäksi Reverend Bizarre, joka vienyt ns. traditionaalisen doomin aivan uudelle asteelle. Spiritus Mortis taas ei ole pelkästään doom metallia, vaan siinä on muutakin. uudempia nimiä on myös, kuten Oak ja Garden of Worm. Ulkomailla on myös trad.doomstereita, mutta meikäläisen mieleen on enempi nuo vanhemmat ulkolaisista, klassiset bändit.

Minkälaisten vaiheiden kautta Minotaurin biisit syntyvät?

– Riffi tulee mieleen kitaraa soittaessa, tai melodia. Teen biisit, yleensä nopeasti. Sävellän vain muutaman biisin vuodessa Minotaurille, näin ei eksy paskaa sekaan.

Entä levytykset? Onko Minotaurilla jonkin perinteinen tapa kappaleiden nauhoittamiseen?

– Pohjat livenä, toinen rytmikitara jälkeenpäin, kuten myös soolot ja laulu. Käytetään vain tiettyä studiota. Oluttakin otetaan ja luetaan yhtä samaa pornolehteä vuodesta toiseen.

Minotaurin musiikissa kuullaan paljon doomin klassisia piirteitä. Onko sinusta tärkeää säilyttää musiikin perinne?

– Ainakin meidän tapauksessa. Tällä bändillä ei niinkään ole tarkoitus keksiä mitään uutta, vaan vanhalla reseptillä tehdä hyviä biisejä.

Onko ns. “uudistautuminen” pahasta?

– Ei välttämättä, jos edelleen kuulostaa hyvältä.

Mitkä ovat kautta aikain suurimmat vaikuttajat Minotaurille?

– Witchfinder General, Pentagram, Sarcofagus, Saint Vitus, Black Sabbath, Paul Chain, Scorpions (70-luvun matsku), Uriah Heep (vanhemmat levyt)…onhan noita! Ja tietty ton Witchfinder Generalin lisäks muut raskaimmat NWOBHM bändit, kuten Pagan Altar jne..

Bändin musiikista kuuluu suuri brittiläisen uuden aallon hevin vaikutus, mutta myös erään Manowar-nimisen orkesterin henkeä on aistittavissa. Erityisesti Hail To England -levyn ajoilta. Olenko aivan hakoteillä?

– NWOBHM on tietty vaikuttanut, noita Manowar yhteyksiä en ole koskaan miettinyt. Johtunee siitä, että Minotauri on aika metallista doomiksi!

Minotaurilla on myös yhteyksia Morningstar-orkesteriin. Toimivatko yhtyeet sulassa sovussa, vai viekö toinen aikaa toiselta?

– Soitan itse Minotaurin lisäksi Morningstarissa ja Heathen Hoofissa. Sulassa sovussa, jos toisen bändin jätkät ei pääse treeneihin, treenaan toisen kanssa. Treenataan yleensäkin niin harvoin, että aikaa riittää. Työt vievät suurimman osan ajasta.

Mikä on se lääke, jonka avulla kansat johdetaan tuomiontäytteisen musiikin pariin?

– Avarakatseisuus ja nälkä kuunnnella aitoa Heavy Metallia!

Lopuksi sinulle asetetaan tärkeä tehtävä: sinun tulee nimetä viisi kaikkien aikojen tärkeintä doom-kappaletta. Luonnollisesti perusteluiden kanssa.

– Sign of the Wolf/Pentagram – Iskee vaan niin vitusti vuodesta toiseen. Jytää ja hyvät sanat!
– Born too late/Saint Vitus – saatanan raskasta ja lyriikat asiaa, vaikka ei mulla tukkaa olekaan.
– Burning a Sinner/Witchfinder General – Tässä on kaikki…
– Judgement of the Dead/Pagan Altar – tätä kuunnellessa tulee hautausmaan tuoksu nenään…
– At the Gallows End/Candlemass – Niin tunnelmallinen, että ei saa sanotuksi…

Tietty näiltä bändeiltä löytyy helvetisti hyvää matsku- A Sorcerers Pledge, Patra, Reincarnation, Walk in a blue Light. Hyviä doom metal biisejä on paljon! Myös monet Reverend Bizarren biisit on suorastaan klassikoita.

Noise.fi kiittää haastattelusta!

Haastattelu julkaistu : 2005-02-05
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua