Immolation – Nykymaailman negatiiviset aspektit
Noise.fi otti yhteyden Ison Lätäkön toiselle puolelle, josta tavoitettiin pidemmän linjan deathmetal-orkesteri Immolation. Bändin basistin ja vokalistin toimea hoitava Ross Dolan vastaili kysymyksiin hyväntuulisena ja ilmeisen jännittyneenä tulevasta Harnessing Ruin -levystä.
Ross: Elämä sujuu hyvin, en voi millään tasolla valittaa. Toivosin vain, että minulla olisi enemmän resursseja pysytellä eri asioissa ajan tasalla. Olemme kiireisiä promootion kanssa ja valmistaudumme uuden levymme julkaisuun, josta olemme luonnollisesti erittäin innostuneita.
Immolation on ollut kasassa jo hyvin pitkään. Mikä on se voima, joka saa teidät jatkamaan yhä edelleen?
Ross: Rakastamme deathmetallia ja olemme aivan yhtä intohimoisia asian suhteen kuin olimme 17 vuotta sitten. Olemme aiempaa keskittyneempiä ja innostuneempia ja nuo tunteet vain vahvistuvat jokaisen julkaisun myötä. En voi kuin sanoa, että rakastamme Immolationin jokaista puolta ja tulemme kehittämään yhtyettä jatkossakin eteenpäin. Immolation tarjoaa meille kanavan, jonka kautta voimme purkaa sisäisiä lukittuja tunteitamme ulos.
Sananen Immolationin menneisyydestä. Kun ajattelet orkesterinne alkuaikoja, niin millaisia ajatuksia sinussa herää?
Ross: Neljä teiniä, jotka olivat erittäin rakastuneita musiikin äärimmäiseen muotoon. Pidimme hauskaa luomalla ja esittämällä tätä nimenomaista musiikkia. Olimme periaatteessa vasta lapsia, mutta emme koskaan odottaneet mitään niin paljon kuin sitä, että pääsimme treenikämpälle parina iltana viikossa ja viikonloppuisin. Kun olimme siellä asiat olivat erilaisia, kuten myös mekin. Asiat ovat vielä nykyäänkin samoin, paitsi että ikävuodet ovat kolmenkymmenen nurkilla. Nuoruutemme oli musikaalisesti erittäin jännittävää aikaa. Deathmetal-skene oli vasta aluillaan; vielä suhteellisen tuntematonta, mutta valmis tulemaan esiin.
Tunnetteko, että olette saavuttaneet tuolloin itsellenne asettamat tavoitteet? Entä mitä Immolationilla on vielä saavuttamatta?
Ross: Tuohon aikaan meillä ei juuri ollut mitään tavoitteita, eikä varsinkaan ajatuksia levyttämisestä tai kiertämisestä. Halusimme vain säveltää musiikkia, jota voisimme kutsua omaksemme ja että saisimme soittaa tekemiämme biisejä kotikaupungissamme kavereillemme. Vasta vuonna 1990 aloimme saamaan yhteydenottoja levy-yhtiöiltä, jonka ansiosta tajusimme, että saattaisimme päästä pitkällekkin. Pikakelauksena 17 vuotta eteenpäin ja tässä sitä ollaan yhä. Teemme yhä kovasti töitä, sillä uskomme musiikkiimme. Olemme saaneet kokea niin paljon, että jos bändi lopettaisi huomenna en katuisi kuluneita vuosiamme yhtään. Meillä on kuitenkin vielä yhä muutama saavutus edessämme ja näiden asioiden tavoittaminen kestää vielä pitkään.
Millaisena pidät musiikkinne kehityskaarta?
Ross: Mielestäni olemme kasvattaneet ja virittäneet Immolationia sellaiseen pisteeseen, jossa uskomme meille kehittyneen tunnistettavan tyylin ja soundin. Tiedämme mitä haluamme jokaisen julkaisun myötä saavuttaa ja kuinka asiat tulisi toteuttaa. Musiikin kuuntelijana olen oppinut rakastamaan ja arvostamaan musiikin eri tyylejä, enkä ole enään yhtä kapeakatseinen kuin nuorempana.
Millaisena pidät nykypäivän musiikkibisnestä? Onko se kohdellut teitä hyvin?
Ross: Musiikin bisnespuoli on minusta kamala, enkä voi sietää sitä henkilökohtaisesti. Liikaa politiikkaa ja paskanjauhamista minun makuuni. Yritämme vain huolehtia musiikista, mutta valitettavasti bisnes on tällä alalla välttämätön paha. Se on kaksiteräinen miekka; joillain tasolla se on hyödyttänyt meitä, mutta monilla muilla se pettää ja epäonnistuu aika ajoin. Olemme turtuneet siihen täysin, emmekä enään ylläty mistään mitä se meidän kasvoillemme heittää.
Urallenne on varmasti mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä. Mitkä ovat mielestänne yhtyeenne parhaat ja heikoimmat hetket?
Ross: Totta puhuakseni tämä koko matka on alusta alkaen ollut pelkkää ylämäkeä. Matkalle on toki mahtunut myös heikompia hetkiä, jotka koostuvat lähinnä levyjen välille eksyvästä ajasta, jolloin joutuu palaamaan normaalin olemassaoloon ja työntekoon, kunnes on taas aika julkaista uusi levy. Se muistuttaa meitä siitä, että elämässä on muutakin kuin työntekoa ja laskujen makselua.
Uusin albuminne Harnessing Ruin ilmestyy piakoin. Miten vertaisit sitä aiempiin Immolation-levyihin?
Ross: Se on kiistatta paras albumimme! Se on suoraviivaisempi, intensiivisempi ja tunnelmaltaan monipuolisempi kuin mikään aiemmista levyistämme. Se on myös meidän synkin albumimme, niin musikaalisesti kuin lyyrisestikin. Olemme erittäin ylpeitä tästä lapsosesta. Olemme kokeneet luonnollista kehitystä Unholy Cult -levystä ja olemme säätäneet orkesterimme erittäin äkäiseksi.
Minkälaiset asiat inspiroivat Harnessing Ruinin tekoa?
Ross: Olemme aina saaneet inspiraatiomme omasta elämästämme ja siihen liittyvistä kokemuksista. Harnessing Ruin kuitenkin poikkeaa totutusta linjasta. Siihen on vaikuttanut paljon maailman tämän hetkinen tilanne sekä maailman kokemat surut ja kauheudet, joita tapahtuu kaikkialla. Uutukaisemme tekee pientä pesäeroa aiempiin neljään levyymme, jotka olivat raskaasti uskontoon painottuneita. Uskomme tietenkin yhä, että uskonto on suuri tekijä kaikessa negatiivisessa mitä maailmassamme tapahtuu ja se näkyy monella eri tasolla, joten näilläkin asoilla on paikka Harnessing Ruinilla. Kokonaisuutena se on hyvin ajankohtainen.
Poikkesiko Harnessing Ruinin nauhoitusprosessi mitenkään totutusta kaavasta, vai yritittekö toteuttaa levyn jollain muulla tavalla?
Ross: Harnessing Ruinin äänitykset hoidettiin pohjimmiltaan samalla tavalla kuin aikaisempienkin levyjen. Vietimme noin kolme viikkoa Millbrook-studoilla salaisen viidennen jäsenemme, Paul Orofinon, kanssa. Nautimme todella tämän levyn henkiin puhaltamisesta, vaikka se hoidettiinkin tutuilla kaavoilla. Yritämme toki aina joitain pieniä muutoksia ja Paulilla on usein uusia ja hyviä ideoita, mutta pohjimmiltaan se on samaa vanhaa kauraa.
Uudella levyllänne kuullaan myös uutta rumpalianne Steve Shalatya. Mistä miekkonen löytyi ja onko hän sopeutunut bändiin hyvin?
Ross: Steve tulee Clevelandin kulmilta ja hän on lähtöisin Odius Sancion -nimisestä bändistä. Hän tuurasi Alexia (Hernandez) Unholy Cultin USA:n kiertueilla, koska Alex ei voinut kiertää terveydellisistä syistä. Steve opetteli kahdeksan biisiä kolmessa päivässä ja suoriutui keikoista soittaen ne täydellisesti. Heti kiertueen jälkeen tiesimme, että Steve ottaa homman haltuun. Alexin eron selvittyä pyysimme Steveä uudeksi rumpaliksi, ja loppu tulee olemaan historiaa!
Pureudutaan hiukan tarkemmin Harnessing Ruinin sanomaan ja siihen mitä yritätte levyn nimellä viestittää?
Ross: Levyn nimi edustaa sen lyyristä teemaa. Se osoittaa millaisessa tilanteessa nykymaailma on ja kuinka asiat ovat kääntyneet huonompaan suuntaan, oltiin sitten täällä Amerikassa, joka mielestämme jakautuu kahteen osaan: kotimaahamme ja sen visioon, tai sitten Lähi-Idässä sodan keskellä. Tämä kun yhdistetään täällä vaikuttavaan uskonnolliseen oikeistoon ja muihin fanaatikkoihin, unohtamatta muutamaa luonnonkatastrofia saadaan hyvä mittari maailmankuvalle: rauniot, jotka tuntuvat syntyvän meidän omista käsistämme.
Kumpi on mielestänne tärkeämpi asia: musiikin brutaali ote, vai sanoitusten sanoma?
Ross: Molemmat ovat yhtä tärkeitä, eivätkä ne voi kukoistaa ilman toisiaan. Siksi työskentelemmekin tasaisen paljon hyvien ja älykkäiden sanoitusten eteen, kuin musiikinkin suhteen. Teemme kaikkemme kuulostaaksemme joka kerta ainutlaatuiselta, sillä emme halua menettää kasvojamme!
Mitä Immolation odottaa vuodelta 2005?
Ross: Voin vain toivoa, että uusi albumi saa yhtä hienoa, tai jopa parempaakin palautetta kuin edellinen. Odotan myös kiertämistä ja sitä seuraavaa hauskanpitoa. Toivon, että saamme puskettua Immolationin uudelle tasolle ja että myös uudet ihmiset löytävät orkesterimme.
Pohditaanpas filosofisia asioita näin haastattelumme lopuksi. Kuvitellaan, että Immolation on maailman hallisija. Millaisessa maailmassa me silloin asuisimme?
Ross: Luulen, että maailmamme olisi hyvä paikka elää. Se olisi maailma, jossa jokainen saisi toteuttaa itseään miten tahtoo, kunhan se ei vaikuttaisi muihin negatiivisella tavalla. Maailmamme olisi vapaa uskonnoista ja ihmisiä rohkaistaisiin olemaan vahvoja ja itsenäisiä ilman turhia kuvitelmia tai toiveita, jotka johdattaisivat heitä sokeasti kohti väärää polkua.
Haastattelu julkaistu : 2005-02-05
Kirjoittaja : Toni Peltola
Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua