Dog Fashion Disco – Karuselli pyörii

Washingtonista kotoisin olevan Dog Fashion Disco on julkaissut neljä studioalbumia, yhden DVD:n ja tammikuussa tulee pihalle ensimmäinen live-levy The City Is Alive Tonight – Live From Baltimore. Jotta ihmiset saisivat paremman käsityksen, niin jututin hieman yhtyeen vokalistia. Todd Edward Smith saa kertoa kuulumiset Mr. Bungle ja S.O.A.D. -henkinen karusellimetallin tiimoilta.

Tervehdys Todd. Missä oleilet tällä hetkellä ja kuinka noin yleisesti ottaen pyyhkii?

– Kiitos, ei voi valittaa. Paitsi mitä nyt hieman kankkusenpoikasta on. Kotona Marylandissa yritän siitä päästä eroon parasta aikaa.

Voisitko hieman kertoa yhtyeen taustoja?

– Yhtye kasattiin jo lukioaikoina ja siitä lähtien on soitettu hyvällä ja vähemmän hyvällä menestyksellä musiikkia jollaista, no sanoisinko nyt, että ei ainakaan liikaa tehdä nykypäivinä. Kaksi ensimmäistä albumia Experiments In Alchemy ja The Embryo\’s In Bloom julkaistiin enemmänkin independent-hengessä, kunnes saimme levydiilin Spitfire Recordsin kanssa. Tämä tapahtui vuonna 2000. Heidän kautta on sitten julkaistu kaksi albumia, Anarchists Of Good Taste ja Committed To A Bright Future

Mistä yhtyeen erikoinen nimi Dog Fashion Disco tulee?

– Täytyy tunnustaa kaksi asiaa. Toinen on se, ettei minulla ole hajuakaan mistä nimi on peräisin. Se vain on, ikävä kyllä, temmattu jostain olemattomasta. Edes mitään tuon tyylistä diskoa ei ole olemassa missään, ainakaan tietääkseni. Ja toinen on se, että vihaan yhtyeen nimeä sydämeni pohjasta. En todellakaan tiedä miksi olen edes suostunut moiseen. Mutta näillä mennään.

Miten kuvailisit yhtyeenne äänimaailmaa ihmiselle, joka ei välttämättä tiedä millaisesta tavarasta on kysymys?

– Lyhyesti kyseessä on ennalta-arvaamaton, kaaottinen ja aina tyylistä toiseen loikkiva yhtye. Vai pitäisikö sanoa tyylittömyydestä toiseen loikkiva.

Mitkä ovat yhtyeen musiikillisen inspiraation lähteet?

– Oikeastaan ne voidaan kategoroida kahteen artistiin/yhtyeeseen, ja ne ovat kyllä meidän kaikkien mielestä Metallica ja Frank Zappa.

Onko Dog Fashion Disco pelkästään bailaamista varten vai onko yhtyeellä taustalla tarve vaikuttaa ihmisten ajatuksiin ja sitä kautta tekoihin?

– Olemme pelkästään Sex, Drugs and Rock´n´Roll -asenteella liikenteessä, heh heh. Ei vaan, emme ole ainakaan tietoisesti vaikuttamassa ihmisten ajatusmaailmaan. Kyllä tämä on lähinnä hauskanpitoon tarkoitettua touhua.

Mitenkäs yhtyeen jäsenten musiikillinen tausta? Onko siellä jotain luurankoja kaapissa kuorojen muodossa vai mitä kautta olette hommaan ajautuneet?

– En oikeastaan voi vastata kuin omasta puolestani, mutta olen jossain vaiheessa oppinut soittamaan kitaraa ja siitä se homma vaan lähti rullaamaan. Oikeastaan tuon omia ajatuksiani ulos niin vokalisesti kuin kitarankin avulla. Sitä kautta voi ajatuksiani pukea sanoiksi ja teoiksi, tai vastaavasti kääntää sanojani ja tekojani ajatuksiksi.

Mitenkäs sitten yhtye toimii keikkatilanteessa? Levyillänne on kuultavissa esimerkiksi torvia. Ovatko nämä keikalla mukana vai tyydyttekö soittamaan ihan omalla porukalla?

– Itse asiassa levyllä käyttämällämme torvensoittajalla on ihan oikea työ, joten häntä ei mukana keikalla nähdä. Mikä toisaalta on harmi, mutta eiköhän muutamalle keikalle asia saada korjattua.

Kiertuekumppaneina teillä on ollut esimerkiksi Nothingface, Mindless Self Indulgence ja Mushroomhead. Onko eroa, jos yleisön enemmistö on hardcore- tai metallidiggareita tai vastaavasti jonkun muun alan edustajia?

– Ei sillä ole oikeastaan mitään merkitystä mitä genreä yleisö edustaa. Me tulemme jostain syystä toimeen kaikkien kanssa.

Mitenkä kuvailisit kahden edellisen albuminne eroavaisuuksia?

– Anarchists Of Good Taste on todella tumma ja synkkä albumi, kun taas Committed To A Bright Future puolestaan on huomattavasti velmumpi, eikä läheskään niin paholaisesta ja dementoitunut kuin edeltäjänsä.

Mushroom Cult -biisillänne on vokaleissa mukana System Of A Downin Serj Tankian, miten saitte kyseisen herran innostumaan ja tulemaan studioon kanssanne?

– Annoimme Tankianille albumimme eräällä keikalla Washingtonissa. Jonkun ajan kuluttua hän otti yhteyttä ja kertoi, että tykkäsi kovasti musiikistamme. Seuraavaksi kysyimme, että josko voisimme levyttää yhdessä. Ja lopputulos on Mushroom Cultilla kuultavissa. Mukava mies.

Mitenkäs sitten seuraavan albumin kanssa? Kuka olisi kiva saada vierailemaan studiossa ja vetämään biisi kanssanne narulle? Kenties yksi karusellimetallin isähahmoista, Mike Patton?

– Asiasta ei ole ollut ainakaan vielä mitään keskusteluja, joten kaikki on toistaiseksi ihan auki. Kenties joku, tai sitten ei ketään. Ja mitä tulee Pattoniin, niin hän on nero, mutta mulkku siinä mielessä, että kuuntelee sellaista tavaraa, jota ei todellakaan normaali ihminen pysty kuuntelemaan. Kaikki kunnia sinne suuntaan, mutta epäilen ettei Mike edes tykkää meistä.

Seuraavaksi tulee kuitenkin ulos live-CD/DVD, joka antaa varmaankin hyvän käsityksen faneille siitä, millainen DFD on livenä?

– Jep. Tammikuussa ilmestyy Baltimoressa nauhoitettu keikka. Se on muuten loistava, mutta klubi jossa soitimme on hieman liian pimeä. Toisaalta loistava äänenlaatu korvannee hieman.

Mitenkäs sitten yhtyeen jatkosuunnitelmat?

– Kyllä se on aika pitkälle keikkailua ja uuden liven promotointia. Ja sitten jossain vaiheessa pitäisi uutta albumia alkaa väsätä. Joten aika kliseinen vastaus.

Mitenkäs sitten tuon muun kuin DFD-musiikin laita. Voisin kuvitella, että diggailette esimerkiksi Tub Ringia ja Bad Acid Trippiä?

– Jep, nuo ovat loistavia esimerkkejä maustani. Metallista en juurikaan välitä. Mielestäni kaikki metalli kuulostaa samalle. Siinä ei ole mitään muuta kuin rankkoja kitaroita ja samaa huutamista kaikilla. Mieluummin kuuntelen hieman kevyempää tavaraa, kuten Radiohead ja Beck.

Kuulin, että teillä oli hienoisia ongelmia keikka-autonne kanssa. Fanitkin ovat kantaneet kortensa kekoon ja antaneet lahjoituksia nettisivujenne kautta. Mikäs tilanne on tällä hetkellä?

– Näinhän siinä kävi. Ensiksi täytyy antaa ISO KIITOS kaikille lahjoituksen tehneille faneille ja muille, jotka ovat myötätuntoa osoittaneet. Auto on edelleenkin paskana ja se vaikeuttaa kiertämistä huomattavasti. Mutta eiköhän se kohta saada kuntoon ja pääsemme kaikki takaisin normaaleihin rutiineihin keikkoineen kaikkineen. Paska juttu, mutta minkäs sille teet.

Oikein paljon kiitoksia ajastasi. Kerro lopuksi terveiset lukijoillemme ja jatkakaa hyvän musiikin tekemistä.

– Kiitos itsellesi. Kyllä me jatkamme, saat olla aivan varma siitä. Ei muuta kuin terveiset kaikille teille hienoille ihmisille Suomeen ja jatkakaa rokkaamista. Ai niin, kiitos yhtyeestä nimeltä HIM!

Haastattelu julkaistu : 2004-12-29
Kirjoittaja : Jarno Leivo

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua