Pavians – Suomirokkia kierteellä

Joensuusta ponnistava Pavians ei tuoreesta nimestään huolimatta ole uusi bändi. Yhtye on perustettu 90-luvun puolivälissä, jolloin se muutaman vuoden ajan soitteli harvakseltaan keikkoja lähinnä omaksi ja joensuulaisen rock-klubi Kerubin yleisön iloksi. Pitkän kypsyttelyn jälkeen bändi oli viimein valmis äänittämään yhtyeen nimeä kantavan debyyttilevyn tänä syksynä. Levy on otettu vastaan mediassa ristiriitaisin tuntein, osittain siksi, että bändin jäsenten ansioluettelosta löytyy mm. Neljä Ruusua, 51koodia ja Mana Mana bändit. Kysymyksiimme vastasi mm. Kumikamelista ja Eläkeläisistä tuttu Ema Hurskainen.

Miten kuvailisitte musiikkianne jollekulle, joka ei tunne ollenkaan bändiänne?

– Tämä on vaikea, mutta yritetään. Soitamme rokkia, laulamme suomeksi, suomirokkia siis. Toisaalta laulamme aika omituisista aiheista, ja haemme musiikkiimme vaikutteita hyvinkin marginaalisista tyylilajeista, joten jonkinlaista vaihtoehtobändin viittaakin voisi hartioille sovitella. Suomirokkia kierteellä, with a twist, juu nou!

Miten muut mediat ovat suhtautuneet teihin. Bändissä on kuitenkin kokemusta paljon muista bändeistä ja nyt isomman yleisön silmissä olette kuitenkin uusi bändi?

– Johtuen arvatenkin juuri yhtyeemme jäsenten monipuolisista taustoista muissa, tunnetuissakin yhtyeissä, on median suhtautuminen ollut melko vaihtelevaa. Toiset ovat sivuuttaneet koko bändin kylmästi tyhjänpäiväisenä sivuprojektina, jotkut puolestaan ovat epäilleet huumoriviritykseksi ja suhtautuneet meihin melkeinpä huijausyrityksenä. Mutta onneksi moni on myös ymmärtänyt yhtyeemme olevan liikkeellä ihan vilpittömästi hyvän musiikin puolesta.

Bändinne on jo lähes 10 vuotta vanha. Miksi vasta nyt levyä pihalle? Miksi kesti tehdä niin kauan debyyttialbumi?

– Klassinen vastaus: aika oli kypsä vasta nyt! Johtuen muista yhtyeistämme, jäsenten muuttamisista pitkin Suomea jne. aikaa ei ennen viime vuotta tuntunut levynteolle oikein löytyvän. Nyt asumme taas kaikki Joensuussa ja muiltakin kiireiltä on juuri sopiva rako keskittyä jälleen tähän.

Onko levyn materiaali sävelletty vasta viime aikoina vai onko materiaalia albumille kerätty vuosien saatossa poytälaatikkoon?

– Sekä että. Vanhimmat kipaleet levyllä ovat sieltä kymmenen vuoden takaa, uusimmat viimeisteltiin vasta levyntekovaiheessa. Valinnan varaa oli paljon, sillä kappaleita on kertynyt jo useita kymmeniä.

Sopivasti levyn julkaisun aikaan käytiin kiivasta keskustelua Korkeasaaren paviaanien kohtalosta. Seurasitteko taistelua ja mitä fiiliksiä se herätti teissä?

– Hah hah, tätä on usein kysytty haastatteluissa. Toki seurasimme tilannetta siinä missä muutkin. Noussut kohu jotenkin lohdutti: meillä on sittenkin yhteinen omatunto, joka edes joskus nostaa päätään. Toisaalta se myös herätti miettimään, miksi epäkohtiin yleensä ei puututa samalla tarmolla? Hienoa kuitenkin, että paviaanit saavat pitää henkensä.

Mistä yhtyeen omalaatuiset sanoitukset kumpuaa?

– Voin tässä puhua vain itseni puolesta, koska tekstittäjiä on ollut useampi, mutta minä en ainakaan ihan hirveästi lopulta aiheita mieti. Enemmänkin yritän hakea teksteihin tunnelmia ja tilanteita hieman toisenlaisesta vinkkelistä kuin tavallisesti. Mauno Koivisto hyvän taiteen jo aikanaan hyvin määritteli: täytyy olla jotain sanottavaa, sekä kykyä sanoa se. Aiheella ei ole niin väliä, kunhan homma toimii.

Tulevaisuuden suunnitelmista. Täytyykö seuraavaa levyä odottaa toiset kymmenen vuotta vai onko uusi levy jo kiikarissa?

– Näillä näkymin uutta levyä ei tarvitse kymmentä vuotta odottaa, mutta mistäpä sitä koskaan tietää mitä huomenna tapahtuu. Koitetaan tehdä tässä ensin kuitenkin pikkuhiljaa itseämme tykö uusille kuulijoille keikkojen ja haastatteluiden myötä.

Bändin jäseniä on vaikuttanut vuosien saatossa useassa Suomen johtavassa underground-bändissä. Listaisitko lopuksi muutaman hyvän UG-levyn.

– Undergroundin käsite lienee vähintäänkin häilyvä, enkä oikein osaa musiikkia luetteloida absoluuttisen paremmuudenkaan mukaan. Nämä ovat siis vain omia suosikkejani, eivät ole missään järjestyksessä, ja huomenna koko lista olisi todennäköisesti jo ihan eri näköinen.

Lindelltronics: Trendibuumi
Terveet Kädet: Ääretön joulu
Kostajat: Kostajat
Tuomari Nurmio: Punainen planeetta
S.O.D.: Speak english or die

Siinä kaikki, Noise kiittää ja kumartaa.

Haastattelu julkaistu : 2004-12-07
Kirjoittaja : Jarkko Veijalainen

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua