Machine Head – 10 vuotta jyrkkää metallia

Kymmenen vuotta täyttänyt Bay Arealta ponnistava metallisuurus Machine Head saapui Suomeen konsertoimaan kahdeksi päiväksi loppuunmyydylle Tavastia klubille ja minulle avautui mahdollisuus käydä jututtamassa bändin karismaattista lavadiivaa Robb Flynniä. Rennon oloinen Flynn pesi astioita ja jutusteli samalla leppoisia.

– Kiva olla taas Suomessa. Keikka paikkojen kanssa on ollut pieniä sekaannuksia, mutta nyt tällä kertaa täällä Tavastialla.

Machine Headin legendaarinen debyytti albumi Burn My Eyes täytti juuri kymmenen vuotta. Kyseistä virstanpylvästä juhlittiin yllätyskeikalla Philadelphiassa soittamalla BME läpi alusta loppuun levyn kappale järjestyksen mukaisesti. Kyseinen keikka tullaan myös julkaisemaan DVD:llä. Uskoitko silloin aikoinaan, että Machine Head olisi vielä pystyssä kymmenen vuoden päästä?

– En uskonut. Tottakai toivoin, että asiat menisivät parhain päin, mutta meillä oli hyvin pienet toivomukset uramme suhteen. Halusimme myydä 20.000 albumia maailman laajuisesti ja päästä avausbändiksi Slayerin keikkalle. Jos olisimme saaneet nuo kaksi asiaa, olisimme voineet lopettaa jo siihen. Mutta päädyimmekin myymään 500.000 levyä ja avaamaan jokaisen Slayerin keikan Amerikassa ja Euroopassa.

Monessa nykyajan hardcore metal yhtyeessä kuulee vaikutteita Machine Headistä. Pidätkö itse MH:ta tietyn tyylin pioneerina?

– Jossain määrin ehdottomasti. Sitä tosin teki useat muutkin bändit, joista sitten otimme oppimme. Minusta olimme ensimmäinen iso metalli bändi, joka toi hardcore-riffit metalliin. Kehitimme myös puhtaan- ja karjumislaulutyylin vuorottelua, jota ennen ei oltu tehty. Meillä jokaisella on tietenkin innoittajansa. Lainasimme juttuja bändeiltä kuten Biohazard, Pantera, Alice In Chains ja alku-aikojen Metallica.Poison Idea ja Cro-mags toimivat innoittajina punk ja hardcore puolella.

11.9.2001 oli paha isku Yhdysvalloille, mutta myös juuri Supercharger levyään julkaisevalle Machine Headille. Kävikö mielessä lopettaa koko touhu kun Ahrue Luster (toinen kitaristi) jätti bändin, Supercharger floppasi ja Roadrunner-levy-yhtiö ei seisonutkaan enää takananne?

– Niin paha tilanne ei kumminkaan ollut, että koko bändi olisi pitänyt lopettaa. Se mitä tulee Superchargerin floppaukseen. Se ei ollut parhaiten myynyt levymme, muttei kuitenkaan ollut kaupallinen floppi. Se myi kumminkin yli 250.000 kopiota maailman laajuisesti, joka saattaa tulla monelle yllätyksenä. Se on silti paljon enemmän mitä useimmat bändit myyvät.

– Se, että Roadrunner tiputti meidät oli rankkaa aikaa. Idea sopimuksen purkamisesta ei todellakaan tullut meiltä. Ei ollut helppoa vuoden ajan tulla joka ikisen levy-yhtiön torjumaksi, mutta loppu pelissä koko tilanne vain vahvisti meitä. Jokainen vastoinkäyminen synnytti vain uuden vittuuntuneen biisin.

Viime kerralla Suomessa käydessänne, kerroit lehdistölle, että Burning Red ja Supercharger olivat virheitä. Pitääkö paikkansa?

– En muista sanoneeni noin. Jos olen jotain sanonut, niin olen sanonut, että ne olivat kokeellisia albumeita. Yritimme kokeilla uudenlaisia juttua ja rikkoa vanhoja kaavojamme. The More Things Changella meidän piti kuulostaa tietynlaiselta, joten oli aika vaihtaa tyyliä. Tiesimme, että monet ihmiset eivät tule ymmärtämään sitä, mutta halusimme saada ulos enemmän melodista tavaraa. Biisit Burning Rediltä kuten Silver ja Devil With The Kings Card sisältävät upeita break-downeja, joita ennen emme olleet tehneet ja joita pelkäsimme tehdä.

– Emme olisi voineet kirjoittaa The Ashes Through Empire levyä ilman Burning Rediä ja Superchargeria. Emme olisi voineet ottaa riskejä uudelle albumille ilman noita kahta edellistä. Seison ylpeänä noiden albumien takana ja vaikka levyllä olisi muutama huono kappale se ei välttämättä tee koko levystä huonoa.

Kysyin muutamilta MH-faneilta mitä he ovat halunneet tietää lempi bändistään. Tässä muutamat kootut:

Mikä sai Machine Headin muuttamaan tyyliään rankemmaksi Superchargerin jälkeen? Kenties Phil Demmelin liittyminen joukkoihin?

– Suurin osa tavarasta oli jo kirjoitettu ennen Phillin tuloa. En tiedä vastausta tuohon. Olimme hyvin vihaisia, tosissaan vittuuntuneita.

Robbille on yleisesti noteerattu seksikäs ja miehekäs ääni. Mistä se on tullut? Kenties viinasta, tupasta tai huumeista?

– (naurua) Luultavasti viinasta. En polta enkä käytä enää hirveästi huumeita. Täytyy sanoa, että Burton C. Bell Fear Factorystä ja aikainen Pantera ovat toimineet innoittajina.

Mikä sai MH:n jättämään kaiken “rap/numetal paskan” taakse, kappaleissa kuten American High ja From This Day?

– Eihän American High´ssa räpätä (Flynnillä on “nyt vittuilitte väärälle jätkälle” ilme päällä). Räpätäänhän A Thousand Liessakin, joten…

Kun kirjoitat sanoituksia lapsuuden ajoistasi, kuinka koville se ottaa?

– (erittäin pitkä hiljaisuus) Kirjoittaessa se voi olla hyvinkin rankkaa…

Itkitkö kappaleen Five lopussa?

– Kyllä, Robb vastaa hiljaisella äänellä. – Olen “kova rokkari”, mutta minulla on silti hyvin vahva tunteellinen puoli. Fivea kirjoittaessa itkin, mutta se taitaakin olla ainut kappale mitä kirjoittaessa olen itkenyt.

Lopuksi oli vielä kysyttävä muutamat Nopeat ja Kivuttomat:

METALLICA vs SLAYER

– Metallica

BUSH vs KERRY

– Kerry. Itse asiassa kenraali Wesley Clark, jonka perkele olisi pitänyt voittaa.

KANNABIS vs FINLANDIA VODKA

– FIIIInlandia vodka!, nauraa Flynn ja hakkaa vodka pulloa pöytää vasten.

Haastattelu julkaistu : 2004-11-14
Kirjoittaja : “Johhnie Cochran Jr.”

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua