Karl Sanders – Lepolomalla Deathmetallin Maailmasta

Noise tavoitti vastikää sooloalbuminsa, Saurian Meditation, julkaisseen Karl Sandersin sähköisin keinoin. Mieshän on monille tuttu deathmetal-bändi Nilen riveistä. Ilmeisen kiireinen, mutta kuitenkin hyväntuulisen oloinen, mies vastaili kysymyksiin lyhyesti, pitäen kiinni siitä kuuluisasta ytimestä.

Kiinnostuksensa Lähi-itään ja Egyptiin on mies tunnetusti saanut lapsena katsoessaan sellaisia elokuvia kuin esimerkiksi Ben Hur. Tämän pohjalta onkin hyvä aloittaa haastattelu kysymyksellä, mistä mies sai idean sooloprojektiinsa?

– Kappaleet tällä albumilla ovat kokoelma biiseistä, joita minä olen tehnyt sillä vapaa-ajalla, mitä minulla on Nilen puolesta ollut. Levy on tehty lähinnä tekemisen ilosta ja rentoutumisen kannalta, sillä joskus kaiken deathmetallin jälkeen sitä tuntee tarvitsevansa rauhaa ja hiljaisuutta, jotta elämän tasapaino palautuisi.

Millainen prosessi levyn kirjoittaminen oli?

– Oikeastaan hyvin yksinkertainen. Tein vain mitä halusin, enkä asettanut itselleni mitään sääntöjä tai ohjenuoria, minulla on niitä tarpeeksi kun teen deathmetallia Nilelle. Halusin pitää hauskaa ja jakaa ihmisille henkilökohtaisen puolen musiikista, josta pidän. Luultavasti lopputulos – joka ei sovi siististi mihinkään genreen – on liian kitaravetoista ambient-ihmisille ja liian kevyttä metallin kuuntelijoille. Mutta se on OK, sillä tein albumillisen musiikkia, mikä on henkilökohtaista minulle, ja kaikki, jotka pitävät siitä ovat oikeutettuja nauttimaan Saurian Meditationista.

Oliko ideoiden saattaminen digitaaliseen muotoon hankalaa?

– Ei ollenkaan. Se oli erittäin helppoa ja hauska. Ei ollenkaan sellaista kuin deathmetal-albumin teko.

Kuinka nauhoitukset sitten toteutettiin? Käytit nauhoituksissa myös paljon vierailevia muusikoita, mitkä olivat heidän roolinsa?

– Tein siitä suuren osan kotonani, kuten kitarat, baglama sazin, koskettimet ja kaikki koneraidat. Tein jopa joitain vokaaleja kotona. Lyömäsoittimet ja osan vokaaleista hoidimme Sound Lab -studioilla Columbiassa Bob Mooren kanssa, ja miksasimme kaiken D.O.W. -studioilla Tampassa. Vokaaleista vastaa Mike Breazeale, jonka ihmiset saattavat muistaa Unas Slayer of the Godsista. Rummuista huolehti Pete Hammoura (ex-Nile). Meillä kävi myös muutama vierailija. David Vincent tekee cameo-roolin hoitaessaan yhden puhekohdan, Dallas (Toler Wade, Nilen kitaristi) hoitaa muutamat taustalaulut, minun kitaranopettajani soittaa Whence No Traveller Returns -biisillä ja Punchy-niminen kaveri soittaa vähän lyömäsoittimia ja laulaa taustoja.

Kuinka luulet Nilen fanien reagoivan soolotuotantoosi?

– No, ainakaan se ei ole deathmetallia, joten osa Nilen faneista saattaa vihata sitä. Mutta uskon myös, että Nilen fanien joukossa on myös avomielisempiä ihmisiä, ja osa heistä saattaa pitää Trial of the Bow– ja Dead Can Dance -tyylisestä matskusta, joten he voivat yhdistää Saurian Meditationin sen tyyliseen musiikkiin. Minua on muistutettu usein, että vaikka levyllä ei ole ollenkaan raskaita kitaroita tai blast beatia, niin levy on kuitenkin hyvin synkkä ilmapiiriltään ja teemakin levyllä on hyvin pitkälle sama kuin Nilellä, niin monet kutsuvatkin sitä “Nileksi ilman deathmetallia”.

Kenelle muulle uskon levyn uppoavan?

– Kenelle tahansa, joka pitää hiljaisesta, mutta synkästä ja ilkeästä musiikista. En usko, että musiikki on tehty vain jollekin tietylle ryhmälle. Siis vaikka et olisikaan Nilen fani, niin en näe mitään syytä ettetkö voisi pitää minun soolotuotannostani.

Haastattelun aikana on jo monesti mainittu levyn synkkä ilmapiiri. Haitko tätä tunnelmaa tietoisesti?

– En, sillä se on yksinkertaisesti vain osa minua. Se tulee luonnostaan, tekisin sitten millaista musiikkia tahansa.

Saurian Meditation tuntuu kertovan erittäin synkeän, mutta kuitenkin kunniakkaan, tarinan käyttämättä ollenkaan sanoja. Miten kuvailisit tätä tarinaa itse?

– Ennen ihmisten aikakautta tätä maailmaa hallitsivat mahtavat matelijat, joiden tyrannia kesti 270 miljoonan vuoden ajan. Ihmisten aikakauden alkaessa tämä suuri sivilisaatio oli jo romahtanut. Eloonjääneet matelijat ovat jo pitkään halveksuneet ihmiskuntaa ja ne odottavat jatkuvasti, että ihmiset kuolisivat sukupuuttoon ydintuhon seurauksena. Tästä kaikki matelijat unelmoivat, kun ne katsovat kylmillä silmillään tyhjyyteen, liikkumatta, aivan kuin transsissa.

Luuletko, että soolotuotantoasi esitetään koskaan livetilanteessa?

– Niin kauan kuin minulla on Nile, niin siinä on ihan tarpeeksi kiertämistä. Minulla on 9-vuotias poika, joten kahden bändin kiertueet eivät varmasti kohtaa hänen tarpeitaan ja se olisi väärin häntä kohtaan. Joten ei Saurian Meditation -kiertueita elämäni tässä vaiheessa. Ehkä jonain päivänä, kun Nile jää eläkkeelle, niin katsotaan sitten uudestaan.

Onko Saurian Meditation ainutkertainen juttu, vai saammeko kuulla tulevaisuudessa lisää soolomateriaaliasi?

– Seuraavan Nile-albumin ja sitä seuraavan kiertueen jälkeen teen luultavasti jälleen Saurian Meditationin kaltaisen albumin samoista syistä kuin tämänkin: pitääkseni hauskaa, rentoutuakseni, tehdäkseni töitä ystävieni kanssa ja ottaakseni tauon deathmetallin maailmasta, hahahaha!

Kiitoksia haastattelusta!

– Kiitoksia itsellenne!

Haastattelu julkaistu : 2004-11-09
Kirjoittaja : Toni Peltola

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua