Godsplague – Kumi palaa ja diesel käryää

Eräänä perjantaisena iltapäivänä talsimme helsinkiläisen rockbändin puolikkaan eli Godsplague-nelikon kitaristi-Eugen ja vokalisti-Nicon kanssa kohti paikallista ruokajuottolaa. Tarkoitus on hieman tarkemmin tutkailla bändin vastajulkaistua Evilution-albumia.

Godsplague ei välttämättä pääkaupunkiseudun ulkopuolella ole vielä kovin tunnettu, joten pienoinen historiikki lienee paikallaan.

Alkuperäinen Godsplague-aihio on ollut olemassa jo melko kauan, mutta nykyisen nimen käyttö alkoi vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ensimmäisen ep:n aikoihin vuonna 2001 bändin vokalistina heilui vielä Eppu Uutinen. Pian sen jälkeen muotoutui nykyinen kokoonpano, kun Epun korvasi Nico Hartonen. Nicon nykyisyyteen kuuluu myös Drive, ja menneisyydestä löytyy mm. D-Ray-niminen, Pantera-henkinen mättämisprojekti. D-Ray julkaisi aikanaan yhden albuminkin jo edesmenneen Heart, Trust and Respect Recordsin kautta.

Ensimmäinen nykyisen kokoonpanon virallinen julkaisu oli vuonna 2002 maailmaan putkahtanut Shovel-ep saksalaisen Strider Recordsin kautta. Kyseinen levy oli alkujaan suunnattu vain promootiokäyttöön, mutta yhtiö oli niin tyytyväinen jälkeen, että levy haluttiin pistää sellaisenaan pihalle eikä bändi pistänyt hanttiinkaan. Ja löytyyhän levyltä jo kestokeikkasuosikiksi noussut ug-”hitti”, Super Satan.

– Teimme Evilution-levylle pari biisiä uusiksi tuolta ep:ltä, mutta Super Satan saa jäädä ainakin toistaiseksi tuon levyn omaksi. Onhan tuota levyä vielä jossain päin jopa saatavana, toteaa Euge.

Pari seuraavaa vuotta onkin sitten kulunut debyyttialbumin työstämisen eri vaiheissa. Hiljaa hyvää tulee, voisi sanoa. Onhan matkalla toki ollut hidasteena se, että pöydän toisella puolella istuvat heput ovat tässä välissä käyneet tekemässä myös Fear Factory –henkisen Driven debyyttialbumin. Aivan kahta vuotta ei siis sentään ole levyä hinkattu. Kun bändi soittaa Godsplaguen tyylistä raskasta rockia, jonka esikuviksi voidaan luetella sellaisia nimiä kuin Black Label Society, Down, Corrosion of Confirmity ja Entombed, eivät täydellisyyteen asti hiotut soitot toki ole tavoitekaan.

– Meidän musiikissa kumi palaa ja diesel käryää, Diesel Burning –biisiin viitatakseni. Biisin inspiraationa on muuten toiminut Entombedin Wreckage-levyn kansi. Godsplague-kone voi olla hieman hitaampi, mutta vääntöä löytyy sitäkin enemmän, kuvaa Nico.

Vahinkoja studiossa

Debyyttialbumin tekeminen on varmasti kaikille bändeille aina kokemus, vaikka kyseessä olisi kuinka kokenut miehistö. Hauskasta sessiosta kertoo paljon jo se, että levylle on tallentunut muutamia aivan vahingossa vedettyjä osia.

– Levyn avaavan Diesel Burning –raidan lopussa on hyvin hiljaisella äänellä ”lähtekää nyt vittu vetää” –toteamus ja Shinen lopussa on taas kivaa pikku ”ooppera”-laulantaa lopussa. Tällaisia pikku vahinkoja tarttuu nauhalle ja huomaa, että ne toimivat hemmetin hyvin. Ei niitä voi silloin poiskaan jättää, muistelee Nico.

Levyn nimi Evilution tuo jokaiselle varmasti hieman erilaisen mielikuvan siitä, mitä tarjolla voisi olla. Kovin pahasta ei kuitenkaan ole kyse.

– Tuo nimi on saanut alkunsa itse asiassa Driven ekan levyn nauhoitusten aikoihin, kun meillä oli toistasataa nimiehdotusta taululla. Mulla on tuollainen pieni sanaväännösfiksaatio, ja huomasin silloin, että hate- ja 1st-sanat yhdistämällä syntyy hate1st, missä on mukava kaksoismerkitys.. Tuosta se lähti sitten tämänkin levyn kanssa. Oli mielessä evolution, revolution ja vastaavia, mutta ne on niin käytettyjä, joten piti napata taas fiksaatio käyttöön ja yhdistää noista evilution. Kaipa tuo jotain pahan evoluutiota tarkoittaa, mutta ei tässä mitään paholaisen sanansaattajia olla. Kyllä noitten meidän sanoitusten takia on keskenämme naurettu niin paljon, ettette uskokaan. Demon biisin sanoittanut basistimme Arska oli jo melkein paniikissa vaihtamassa sanoituksia, kun kuuli, että ne painetaan myös kansiin. Äiti alkaisi kuulemma jo ihmetellä, mikä pojassa on vikana. Että näinkin true-evil-jätkiä, kertoo Nico.

Levyltä löytyy siis parista vanhasta biisistä uudet versiot. Osa biiseistä on myös vanhempaa tuotantoa, jotka ovat kokeneet uudelleenkäsittelyn Nicon liityttyä bändiin. Muutenkin bändin biisinkirjoitusprosessi tuntuu melko nopealta ja yksinkertaiselta.

– Changed on peräisin ensimmäisistä treeneistä Nicon kanssa, jossa panimme seitsemän vanhaa rallia uuteen uskoon, jotta ne sopivat paremmin Nicolle. Noilla biiseillä on muutenkin aika erikoisia syntyprosesseja. Diesel Burning on vedetty joskus livenä, vaikkei siinä ollut edes sanoja. Nico murisi vain jotain päälle. Joskus myöhemmin rakennettiin sitten sen päälle sanat. Lake of Firessa on soolo ihan pelkkää kitaran hakkaamista, naureskelee Euge.

– Jopa mä osaisin soittaa sen soolon, ainakin melkein, kuittaa Nico.

– Burning Downin akustisuus lähti puolestaan liikkeelle siitä, että jäimme Nicon kanssa eräs ilta treenikselle ryyppäämään ja päätettiin kokeilla miltä meidän biisit kuulostaisi akustisina. Tuli sellainen ahaa-elämys niistä, että näitähän voi vetää näinkin eri tyylillä ja vielä hemmetin hienon kuuloisesti. Siitä se ajatus sitten lähti, ja olemme nyt käyneet mm. Radio Helsingissä vääntämässä noita biisejä akustisena. Kaikista hauskinta tuossa on se, että Burning Down on alun perin ehkä meidän raskain kappale, kuvaa Euge.

Pattonista Panteraan

Evilutionin biiseistä voi bongata hyvin monipuolisesti eri tyylilajeja, vaikka loppupeleissä homma on kuitenkin Godsplaguea. Shine-biisistä tulee heti mieleen yksi Nicon suosikeista eli Mike Patton.

– Niin ne ihmiset väittää, että se on Faith No Morea, mutta se ei todellakaan ollut tarkoitus. Ei itse sitä kyllä tajuttu kuin vasta jälkikäteen, ihmettelee Euge.

– Enemmän tuota tehdessä on ollut mielessä kyllä Devin Townsend, mutta metsään on tainnut mennä, muistelee Nico.

Toisaalla levyllä mieleen nousee jopa doom-metalli sopivasti Demon-biisin kohdalla. Tosin hieman vauhtia on kiihdytetty.

– Demon biisistä mulle tulee mieleen musta väri. Onhan se synkkää poljentoa, kuvaa Nico.

-Tuo biisi on ainoa, missä on käytetty surinafuzzia. Se tekee siitä erityisen stonerin. Sitä kautta varmaan myös tuo doom tulee, kertoo Euge.

Haastattelun aikana lanseerattiin myös uusi tyylilaji, kun Motörheadin ja countryn yhdistelmä nimettiin hillbillymätöksi. Tämä tyylisuunta saa vastakaikua myös bändin puolelta.

– Tuo Chicken on juuri sellaista raskas countrya. Tuollaista tavaraa on tulossa jatkossa lisää. Se on kyllä hemmetin hauskaa, kertoo Euge.

Levynjulkaisukeikalla bändi pistikin Chickenin aikana reippaasti jalalla koreasti, joten tulossa on varmasti jatkossa hauskoja settejä.

Kruisailua tuntitolkulla

Levyn ensimmäisestä Road Song -singlestä käytiin kuvaamassa videokin. Isolla budjetilla ei todellakaan oltu liikkeellä, mutta jäljestä tuli todella hyvää.

– Meidän budjetti oli itse asiassa 40 euroa. Sekin meni auton bensoihin, kun kruisailtiin tuntikaupalla ympäri teollisuusaluetta. Oli tuossa aika tekemisen meininki heti alusta alkaen, kun videon ohjaajakin käytiin poimimassa Roskapankista mukaan. Heppu oli aika muusissa, mutta ei muuta kuin kameroita hakemaan ja kuvaamaan. Hemmetin hyvä siitä loppujen lopuksi kyllä tuli olosuhteet huomioiden. Tarkoitus oli kuitenkin mennä vain ottamaan promokuvia, muistelee Nico.

– Sain mä tuon jälkeen vielä kunnon flunssat päälle, kun melkein koko ajan sai istua avoauton takapenkin päällä viimassa.

Uuttakin videota on suunnitteilla, mutta varmuutta ei vielä ole.

– Jos saadaan rahoitus kuntoon, niin olisi hienoa mennä Lappiin kuvaamaan jonkinlaista pätkää tuohon Burning Downiin, toivoo Nico.

Godsplague on lähdössä nyt julkaisun jälkeen kiertelemään pitkin Suomea. Vajaa kymmenen keikkaa näyttää jo varmistuneen, mutta lisää on kuulemma tulossa. Kannattaa vääntäytyä katsastamaan settiä, jos lähikulmille bändi osuu. Raskas rockvääntö ei kylmäksi ainakaan jätä.

– Tuosta levyn viimeisestä biisistä täytyy sanoa kyllä se, että se on The Great Finnish Pantera Memorial. Pantera on kuollut ja pysyy kuolleena, mutta hyvä reissu tuli tehtyä, viimeistelee Nico iltapäivän.

Haastattelu julkaistu : 2004-11-08
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua