The Eternal – Arena Doomia Australiasta

Australialainen doom metal –bändi The Eternal soittaa tänään Tavastialla ensimmäisen Suomen keikkansa. Bändi julkaisi keväällä debyyttialbuminsa nimeltä The Sombre Light of Isolation. Bändin basisti James Hunt jakoi tuntojaan näin Suomen keikan alla.

Vaikka The Eternal julkaisi vasta debyyttialbuminsa, niin bändi on periaatteessa kuitenkin jo hyvin kokenut. The Eternal koottiin Cryptal Darkness -bändin raunioille. Cryptal Darkness ehti aikanaan julkaista kolme albumia, joten aivan ensikertalaisista ei siis ole kyse.

– Uusi alku oli ehdottoman tarpeellinen. Cryptalilla oli isoja ongelmia niin kokoonpanon kuin levy-yhtiönkin kanssa. Lisäksi bändi ei oikein päässyt eteenpäin Markin (kitaristi-vokalisti) ja Chrisin (koskettimet) toivomalla tavalla, joten he päättivät aloittaa uudelleen alusta. Ja musiikkikin muuttui siinä sivussa merkittävästi, kertoo James.

Debyyttialbumi julkaistiin suomalaisen Firebox Recordsin kautta, joka varsinkin alkutaipaleellaan oli hyvinkin keskittynyt doomiin. Nykyään yhtiön repertuaari on jo laajentunut, mutta juuret ovat siis juuri siellä, missä The Eternalkin lepää. Aina kun olen kysellyt Fireboxista sen listoilla olevilta bändeiltä, olen saanut vain positiivisia kommentteja. Eikä tähän poikkeusta tee myöskään James.

– Se seikka, että Firebox on doomin kanssa ollut keskeisesti tekemisissä, oli meille pelkkää plussaa. Olemme erittäin tyytyväisiä yhtiön toimintaan. He ovat erittäin reiluja, ammattimaisia ja tekevät kovasti töitä yhtiön eteen. Ja onhan yhtiön listoilla lisäksi monia loistavia bändejä.

– Kaikki muutokset, mitä yhtiössä on tapahtunut viime aikoina, ovat vieneet sitä vain parempaan suuntaan. Jakelu on kunnossa, ja yhtiön profiili kasvaa koko ajan, kuten myös bändien ja julkaisujen taso. Olemme erittäin iloisia siitä, että olemme päässeet heidän talliinsa.

Debyyttialbumi keräsi ympäri maailmaa vähintään kohtuullisen hyviä arvioita, ja mukana oli totta kai myös melkoisia ylistyksiä. Kun levy on nyt muutaman kuukauden ehtinyt muhia myös bändin ulkopuolella, niin myös bändin luulisi saaneen hieman etäisyyttä sen tarkempaan arvioimiseen. James ei ole kovin innoissaan juuri tällä hetkellä levystä.

– Kun tällaista kysytään viiden viikon kiertueen loppupuolella, jonka aikana emme ole juuri nukkuneet, ja kun olemme soittaneet samoja biisejä joka ilta, täytyy sanoa, että koko hemmetin albumi vain vihastuttaa. No, jos tosissaan ollaan, niin olosuhteisiin nähden se on kohtuullisen hyvä debyytti. Uskon kuitenkin, että pystymme paljon parempaan. Ja toisella albumilla varmasti niin teemmekin.

Doom metal –bändi Australiasta kuulostaa yhtä järkeenkäyvältä kuin hyvä keskieurooppalainen gootti. Miten Australian auringossa syntyy niinkin synkkää materiaalia?

– Hah ha! Me tulemme Etelä-Australiasta, Melbournesta, joka on Australian mittakaavassa tunnettu sateista ja kurjuudesta. Ehkä jos me tulisimme Suomesta, soittaisimme kunnon funeral doomia. Australian aurinko lisää musiikkiimme kuitenkin hieman rokkaavampaa tunnelmaa a la AC/DC. Itse kuvailen ihmisille useimmiten, että soitamme tummaa ja raskasta rockia, koska niin harva tuntee doom metallia. Mark kuvailee meitä mieluiten arena doomiksi.

– Australiassa on muutamia muitakin hyviä doom bändejä, mutta ainakin toistaiseksi ne ovat melko syvällä undergroundissa. Poikkeuksena Virgin Black ja Pod People, joilla menee kaiken kaikkiaan hyvin nykyään. Undergroundissa meuhkaavat mm. Lycanthia, Raven Black Night ja Stone Wings, joten jonkinlaisesta skenestä voidaan ehkä puhua.

The Eternal on siis ollut kiertämässä Eurooppaa jo reilun kuukauden. Olin jostain saanut sellaisen käsityksen, että Australiassa on valtiovallan puolesta tuettu myös undergroundissa operoivien bändien ulkomaantoimintaa aktiivisesti, mutta James tyrmää nämä huhut hieman liioitelluiksi.

– On totta, että on mahdollista saada valtiolta tukea, mutta se on aika vaikeaa. Varsinkin kun kyseessä on tällainen pienen yleisön bändi, joka operoi muutenkin melko pienessä mitassa. Yritimme kyllä saada kiertuetukea, mutta emme saaneet. Joten matkarahat on ikävä kyllä revitty omasta taskusta, joten kaikki suomalaiset voivat auttaa meitä tulemalla Tavastialle tänään. Lavalla nähdään myös saksalainen Heaven Shall Burn ja suomalaiset Swallow the Sun ja Machete.

Haastattelu julkaistu : 2004-10-18
Kirjoittaja : Tero Kallio

Nämä tekstit ovat ajalta ennen nykyaikaa (noin niinkuin sivustoteknisessä mielessä), arkistomateriaalia siis. Tuorein haastattelu on julkaistu 25.8.2009 ja vanhin 12.1.2002. Yhteensä arkistosta löytyy 556 haastattelua